Page 7

MOODI | 2017 / No2

AJANKOHTAISTA HISTORIAA Moodin kantava voima viestintäpäällikkö Aino Siukola muistelee 2/2017 Moodi 7 AINO SIUKOLA on filosofian maisteri ja Moodin entinen päätoimittaja. ”Valmistuin laboratoriohoitajaksi 1969 ja erikoislaboratoriohoitajaksi noin 10 vuotta myöhemmin. Työpaikkani oli koko sen ajan HYKSin Lastenklinikalla, ja ainoastaan yhden kesän työskentelin Ruotsissa Lundin lastensairaalan laboratoriossa. Erikoistutkinnon suoritettuani totesin, että työpaikallani ei ollut koulutusta vastaavaa virkaa lähiaikoina saatavana. Olin käynyt erikoiskoulutusjaksolla opintokäynnillä Kliinisten Laboratoriotutkimusten Laaduntarkkailu Oy:n toimistossa, ja päätin hakea sinne töihin. Päätökseni jälkeen meni muutama kuukausi, ennen kuin sinne haettiin laboratoriohoitajaa. Minua ei kuitenkaan valittu, vaan jäin toiseksi. Mutta kuinka ollakaan ensimmäiselle sijalle valittu ei ottanut työtä vastaan, ja kakkonen sai paikan. Koeajalla viisi vuotta Olin toimistossa viides työntekijä. Tiimiin kuului toimitusjohtaja, kemisti, toimistonhoitaja, toimistoapulainen ja minä uudessa laboratoriohoitajan toimessa. Omaa tietojenkäsittelylaitteistoa ei ollut, mutta se saatiin muutaman kuukauden sisällä. Toimenkuvaani kuului tuloslistojen tarkastus ennen niiden viemistä tallennukseen, tulosten käsittely, printtaus, postitus, asiakaspalvelu ja kaikkea muuta mitä pienessä toimistossa tuli eteen. Laaduntarkkailupäivien järjestämiseen pääsin myös heti mukaan. Olin ”koeajalla” noin viisi vuotta, jolloin en saanut itsenäisesti hoitaa kierroksia. Sinä aikana muutimme Helsingin keskustasta Itä-Pasilaan, ja henkilökuntaa sekä tietojenkäsittelylaitteistoja tuli lisää. Toimittaminen alkoi pystymetsästä Kun palasin äitiyslomalta 1986 keväällä, toimenkuvani oli muuttunut. Minulle oli valmiiksi korvamerkitty hematologia, osa kliinisen kemian erilliskierroksia ja Moodin toimitus. Hematologia ja kliininen kemia olivat minulle tuttuja alueita, ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa tehtiin tiivistä kehitysyhteistyötä. Moodin toimittaminen sen sijaan alkoi omalta osaltani täysin pystymetsästä. Olin sivusta seurannut aikaisemmin lehden valmistamista kirjoituskoneella ja ”painamista” monistamossa, mutta mitään omaa kokemusta minulla ei ollut. Tiedotus- ja toimitustyöhön sain opetusta Markkinointi-instituutin tiedottajakoulutuksesta (MIt), johon työnantaja minut lähetti. Lisäksi oli tarjolla tekstinkäsittelyn ja ATK-järjestelmän pääkäyttäjäkoulutusta, ja vuosia myöhemmin vielä sivutaiton kursseja. Lehden ulkoasu oli jo muutettu siinä vaiheessa kun pääsin mukaan toimitukseen. Lehteä tehtiin aika pienellä budjetilla. Olin kovin kiitollinen, kun sain konsultoida graafikkoa, joka suunnitteli lehdelle kasvojenkohotuksen ja opetti taiton perusteita. Artikkeleiden liukuva deadline Sisällön suunnittelussa oli koko ajan mukana toimituskunta, joka kokoontui kaksi kertaa vuodessa. Päätoimittaja oli tuolloin professori Raimo Tenhunen, ja toimituskunnassa oli kemistejä, lääkäreitä ja laboratorio- hoitajia. Suunnitelmat tehtiin 1 - 2 vuodeksi eteenpäin. Kuudesta vuosittaisesta numerosta kaksi oli varattu Labqualityn omaan käyttöön. Toinen niistä oli Labquality-päivien esitelmälyhennelmät ja toinen Vuosikirja. Muut numerot jaettiin erikoisaloille. Hematologia ja mikrobiologia olivat vakituisina. Kaksi numeroa jäi vapaaksi ja niiden teemat valittiin vuosittain. Teemanumeroihinkin sisällytettiin Labqualityn ajankohtaisia asioita, henkilökuntatiedotteita ja koulutusuutisia. Sisällön vastuita jaettiin toimituskunnan kesken. Usein pyydettiin myös ulkopuolinen asiantuntija suunnittelemaan ja toteuttamaan teemanumeroa. Kävin aluksi vanhan ajan kirjeenvaihtoa kirjoittajien kanssa, kun artikkelipyyntöjä lähetettiin, mutta myöhemmin sähköposti helpotti työtäni suuresti. Asiantuntijat olivat täystyöllistettyjä omilla työpaikoillaan, mutta silti löytyi aina hyvää tahtoa artikkeleiden kirjoittamiseen. Deadlinet olivat liukuvia päivämääriä, ja yhden ainoan kerran jouduin menemään kirjoittajan työpaikalle ja istumaan siellä niin kauan, että artikkeli valmistui ja sain sen mukaani. Kun lehdessä ei ollut mainoksia eikä työpaikkailmoituksia, se antoi joustovaraa ilmestymisaikatauluun. Toimituskunta luki artikkelit ennen kuin lehti painettiin. Digitalisaatio ei ole painetun vihollinen Toimittajana ja viestintäpäällikkönä ollessani oli pakko koko ajan oppia lisää. Lopulta suoritin yliopistossa suomen kielen ja viestinnän opinnot, ja ehdin olla Tenhusen jälkeen päätoimittajana muutaman vuoden ennen eläkkeelle lähtöäni. Raimo Tenhunen oli päätoimittajana valtiomiestasoinen persoona, joka ei tarttunut pikkuasioihin. Minulla sen sijaan toimittajan roolini jäi pahasti päälle, vaikka päätoimittajana siirsin vastuuta käytännön toimitustyöstä seuraavalle polvelle. Digitalisointi mullisti Moodin toimittamisen. Artikkelit, kuvat ja lehden lopullinen painoasu saatiin sähköiseen muotoon ilman papereiden pyöritystä. Nykypäivänä digitalisointi etenee edelleen, mutta ennustukset painettujen lehtien kuolemasta ovat olleet toistaiseksi ennenaikaisia. Verkkojulkaisuista keskusteltiin jo aikanani Labqualityn toimintaohjelmaa laadittaessa, mutta silloin tultiin tulokseen, että asiakkaille pitää antaa jotain kättä pidempää. Digitaalinen julkaisu tai lehti vaatii enemmän aktiivisuutta lukijalta. Jos julkaisu ei tule pöydälle paperiversiona, se saattaa jäädä lukematta. Kliinisen laboratorioalan ammattilehtenä ja Labqualityn tiedotuslehtenä nykyinen Moodi on tasapainoisen tuntuinen. Verkkosivut ja sosiaalinen media keventävät tiedotuspuolen painetta, koska ajankohtainen tieto on helppo julkaista nopeasti eikä tarvitse odottaa lehden julkaisua. Odotusarvona on, että lukijat ovat aktiivisia tiedon hakijoita. Luen Moodia nykyisin vain verkkolehtenä. Lehti on todella edustava ja monipuolisesti laboratorion asioihin paneutuva sekä ammatillisesti että yhteiskunnallisesti. Lehti on isompi, värikkäämpi ja komeampi. Labquality voi olla ylpeä sekä Moodista että edustavasta yrityskuvastaan.”  Lehti on todella edustava ja monipuolisesti laboratorion asioihin paneutuva sekä ammatillisesti että yhteiskunnallisesti.


MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above