Faktaa • Sairauksien ehkäisyyn, diagnosointiin, hoitoon ja seurantaan tarvitaan monenlaisia laboratoriotutkimuksia. • Näytemuotona voi olla mm. laskimoverinäyte, kapillaariverenkierrosta otettu ihopistonäyte, nielunäyte, virtsanäyte, kudosnäyte tai myös potilaskohtainen tutkimus esim. fysiologiset, neurofysiologiset ja isotooppitutkimukset. • Monipuolinen ja laadukas näytteenotto vaatii näytteenottajalta teknisen suorittamisen lisäksi tietoa sairauksista ja taudeista sekä koko laboratoriotyön prosessin tuntemusta. KOULUTUKSEN MERKITYS NÄYTTEENOTTOTYÖSSÄ PIPSA ALLÉN on Suomen Bioanalyytikkoliitto ry:n puheenjohtaja Bioanalyytikoiden koulutus pitää sisällään kattavasti eri näytemuotojen laadukkaan näytteenoton, näytteen käsittelyn, kuljettamisen ja säilyttämisen. Myös potilaan valmistaminen laadukkaaseen näytteenottoon sekä muut preanalyyttiset tekijät opitaan bioanalyytikon koulutuksessa kuudessa eri ammattikorkeakoulussa. Opintoihin kuuluu bioanalytiikan perus- ja ammattiopintoja, ammattitaitoa edistävä ohjattu harjoittelu, vapaasti valittavia opintoja, opinnäytetyö ja kypsyysnäyte. Näytteenottotilanne vaatii ihmistuntemusta Työpaikoilla laboratorioissa tapahtuva perehdyttäminen näytteenottoon lähtee siitä, että kliinisen laboratoriotieteen teoria ja peruskäsitteet ovat työntekijällä hallinnassa. Valvovan viranomaisen näkemys on, että näytteenotto on terveyden- ja sairaanhoitoa ja edellyttää terveydenhuollon ammattihenkilön pohjakoulutusta. Heidän mukaansa näytteenotto ja kliininen analytiikka ovat tehtäviä, jotka edellyttävät muun muassa asiaan liittyvien lääketieteen, hoitotyön, anatomian ja aseptiikan tietojen riittävää hallintaa. Lähtökohtana on pidettävä, että ammattihenkilöt toimivat koulutukseen perustuvan osaamisensa perusteella. Jos työntekijälle annetaan hänen peruskoulutukseensa sisältymättömiä tehtäviä, se edellyttää aina riittävää lisäkoulutusta, osaamisen varmistamista ja päätöstä kyseisten tehtävien suorittamisesta. On hyvä muistaa, että terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa ottaa vastaan työtehtäviä, joihin hän katsoo omaavansa puutteelliset tiedot ja taidot. Yksittäinen työntekijä vastaa omasta toiminnastaan ja suorittamistaan työtehtävistä. Laboratorioala on kehittynyt valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Myös näytteenotossa käytettävät välineet ovat kehittyneet turvallisemmiksi näytteenottajille ja ympäristölle. Uuteen välineistöön perehdyttäminen pitää tehdä huolella ja systemaattisesti kirjaten. Haasteelliset näytteenottotilanteet vaativat silti edelleen esimerkiksi ns. avonäytteenoton käyttöä, jolloin kokemus ja koulutus nousevat arvoonsa. Ihmisen kohtaaminen näytteenottotilanteessa on taitolaji, johon tarvitaan myös koulutusta. Hyvin lyhyessä ajassa on muodostettava luottamus näytteenottajan ja potilaan/ asiakkaan välille. Näytteenottajan osaaminen ja varmuus välittyvät suorassa kontaktissa. Potilaan turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa paljon se, miten osaamme viestiä ammattimaista otetta. Bioanalyytikon ammatti on asiantuntija ammatti, joka sisältää abstraktin, spesialisoituneen tietoperustan, suhteellisen paljon harkintavaltaa työssä sekä auktorisoituneen aseman suhteessa asiakkaisiin ja toisiin ammatteihin. Koulutuksen merkitys tehtävien laadukkaalle suorittamiselle ja potilasturvallisuuden takaamiselle on merkittävää. KLIININEN KEMIA JA BIONANALYTIIKKA KUVA: SHUTTERSTOCK 50 Moodi 2/2017
MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above