Page 39

MOODI | 2017 / No2

Taulukko 1. Diabeteksen laboratoriotutkimuksien määriä yleisyysjärjestyksessä (HUSLAB-tilasto 2015). 2/2017 Moodi 39 ten glukoosikynnyksen aiheuttamat tulkintaongelmat. Laboratorioiden automaatiossa glukoosin entsymaattiset mittausmenetelmät ovat vakiinnuttaneet asemansa. Virtsan glukoosia tutkitaan vain satunnaisena lisätutkimuksena virtsan kemiallisen moniseulan osana, jolloin saatetaan yllättäen löytää uusia tautitapauksia mm. lasten päivystystilanteissa tai silmäleikkauksiin tulevilta vanhuksilta. Virtsan kvantitatiivinen glukoosimääritys on poistunut käytännön perusvalikoimasta (Taulukko 1). Tärkeämpää on kuitenkin potilaiden omaseurannan kehittyminen pikamittareiden avulla. Glukoosin omamittareilla tehdään nykyään enemmän määrityksiä kuin laboratorioiden tai diabeteksen hoitoyksiköiden laitteilla, joita käytetään lähinnä potilaiden ohjauksen varmistamiseen, sekä sairaalajaksojen aikana diabeteksen alkuhoidon toteuttamiseen ja hoitotasapainojen tarkistamiseen. Glukoosiliuskat ovat Suomen terveydenhuollon toiseksi suurin vuosittainen kustannus vanhushoidon vaippakustannusten jälkeen. Jatkuvaan glukoositasapainon seurantaan voidaan pyrkiä potilaaseen asennettavan insuliinipumpun (keinohaiman) säätelemiseksi. Tuoreimmat mittaustavat perustuvat glukoosin pintamittauksiin potilaan ihon läpi ”flash”-tekniikalla. Diabetesliiton tuore lehti kirjoittaa: ”Saatavissa olevan tutkimusnäytön, Ruotsista saatujen kokemusten ja Suomen vajaan vuoden käyttökokemuksen perusteella flash-mittaus on osoittautunut helpoksi, luotettavaksi ja sokeritasapainoa parantavaksi tekniikaksi. Menetelmä helpottaa olennaisesti insuliinihoitoisen diabeetikon päivittäistä elämää ja hoitoa.” (2). Muut analyytit ja diabeteksen komplikaatioiden esto Glykohemoglobiinimääritysten (B –HbA1c) käyttö diabeteksen pitkäaikaistasapainon seurannassa voitiin todeta hyödylliseksi 1990-luvulla, koska hemoglobiinin glukoosiadduktit kertoivat kumulatiivisesta glukoosipitoisuudesta veressä. Laboratorioala on saanut aikaan IFCC:n suosituksen ja referenssimenetelmän. Suomessakin on käyty läpi standardointi ja yksikkömuutos mmol/ mol -suhteeseen. Glykohemoglobiinin pitoisuussuhteen muutokset ovatkin yksi tärkeimmistä laboratoriotutkimuksista, jonka mittausepävarmuutta joudutaan selittämään hoitoyksiköille. Syynä on hoitotavoitteiden tiukka asettaminen, jolloin kliinisesti merkitsevä muutos potilaan aiempaan tulokseen verrattuna on juuri ja juuri mittaustemme epävarmuuden rajoissa, noin +/- 5 mmol/mol. Glykohemoglobiinimääritykset eivät kuitenkaan korvaa glukoosin plasmamäärityksiä, koska ne kertovat tilanteesta vasta jälkikäteen, eivät siis ohjaa päivittäistä insuliinin annostelua. Diabeettinen nefropatia ilmenee 20–30 %:lla potilaista. Sen seulomiseksi on tutkittu pientä albumiinivuotoa virtsaan (mikroalbuminuriaa) 1980-luvulta. Ajantasainen muutos on ollut yövirtsakeräysten väistyminen aamun kertanäytteiden tultua rutiiniksi, kun diureesin korjaus tehdään virtsan kreatiniinipitoisuuteen suhteuttaen. Aamun kertanäytteiden albumiini/ kreatiniini -suhteiden määritys onkin ollut kasvussa myös HUS-piirissä viime vuosina, suurin muutos tapahtui vuonna 2015 (Taulukko 1). Diabeteksen hoidon tulevaisuus Diabeetikot elävät yhä kauemmin ja heitä on yhä enemmän. Diabeteksen kustannukset ovat noin 15 % terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että diabeteksen kustannukset ovat noin 1300 € / henkilö / vuosi ilman komplikaatioita ja noin 5700 € / henkilö / vuosi lisäsairauksien kanssa (https://www. thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen kustannukset ). Sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonuudistuksessa (sote-uudistus) on ollut tärkeätä terveyspalvelujen järjestämisvastuun uudelleenorganisointi. Ainakin diabeteksen kohdalla maksajien resurssi näkyy potilasliiton lausumassa: ”Diabetesliitto vaatii diabeetikoille tasa-arvoista kohtelua: jatkuvan verensokerin sensoroinnin saaminen ei saa riippua asuinpaikasta tai varallisuudesta. Jatkuvan reaaliaikaisen verensokerimittauksen eli glukoosisensoroinnin saatavuus ja myöntökriteerit vaihtelevat suuresti paikkakunnittain. Kaikki kunnat eivät vielä myönnä sensorointilaitteita lainkaan tai myöntävät niitä vain harvoille.” (2). Veronmaksajien rahojen käyttöä joudutaan tehostamaan. Potilaiden oma vastuu ja omahoidon tuotteet tulevat yhä tärkeämmiksi. Talousvastuu kasvanee myös potilaiden osalta. Hoidon vaikuttavuutta joudutaan tutkimaan yhä tarkemmin. Eri potilasryhmiin ohjattuja kustannuksia joudutaan vertailemaan ainakin kansallisella tasolla, ts. terveydenhuollon priorisointi kiristyy. Laboratoriohoitajien, kemistien ja lääkärien työssä tekeminen tulee ulos laboratorioista yhä enemmän. Keskitettyyn diagnostiikkaan turvataan taloussyistä, jos palvelut pystytään järjestämään riittävän nopeasti. Siitä huolimatta yhä suurempi osa diabeteksen seurannasta kuluu hoitoyksiköiden vieritestauksen ja potilaiden omatestauksen tukemisessa. Tässä Labqualityllakin on ollut jo roolinsa sekä ulkoisten kierrosten järjestäjänä että vieritestauksen kouluttajana. Sote-keskusteluun sopisi myös hoitotyön ammattilaisten koulutuksen räätälöinti maakuntatason toimijoille.  KIRJALLISUUSVIITTEET • • Diabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 27.4.2017). www.kaypahoito.fi . • • Ajankohtaista: Jatkuvan verensokerisensoroinnin tulee olla tasa-arvoisesti diabeetikoiden saatavissa, s. 4, Diabetes ja lääkäri 2/2017 • • DCCT and EDIC: The Diabetes Control and Complications Trial and Follow-up Study. National Diabetes Information Clearinghouse. https://www.niddk.nih.gov/about-niddk/ research-areas/diabetes/dcct-edic-diabetes-control complications-trial-follow-up-study/Documents/DCCT EDIC_508.pdf ETULIITE TUTKIMUKSEN NIMI LUKUMÄÄRÄ 2015 MUUTOS 2014-2015 (%) fP- fP-Glukoosi (paastoplasmasta) 291692 0,2 U - U –Kemiallinen seulonta (kertavirtsasta) 277073 -2,7 B - B –Hemoglobiini A1c 220484 7,4 P - P –Glukoosi (plasmanäytteen laatua ei määritelty) 218607 -4,4 nU- nU-Albumiini/Kreatiniini –suhde, (yövirtsasta) 23108 336,5 P - P –Glukoosin osoitus (laboratorion tekemä) 20811 106,3 U - U –Albumiini/Kreatiniini –suhde (kertavirtsan laatua ei määritelty) 16380 14,6 dU- dU-Proteiini (vuorokausivirtsasta) 4175 -8,7 U - U -Glukoosi (kertavirtsasta) 204 78,9


MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above