KLIININEN KEMIA JA BIONANALYTIIKKA DIABETEKSEN SEURANNAN HISTORIAA: VIRTSASTA PLASMAN GLUKOOSIIN JA ORTO-TOLUIDIINISTA BIOSENSOREIHIN TIMO KOURI on LKT, dosentti ja osastonylilääkäri HUSLABissa (Kliinisen kemian ja hematologian linja, Meilahden Automaatiolaboratorio). Kouri laillistettiin lääkäriksi 6.4.1977 eli noin kuukausi ennen ensimmäisen Moodin ilmestymistä, mikä toimi myös tämän päivitetyn artikkelin inspiraation lähteenä. Tämän artikkelin innoittajana on toiminut 38 Moodi 2/2017 sairaalakemisti Maija Pänkäläisen artikkeli ”Virtsan glukoosin kvantitatiivinen määritys” Moodin ensimmäisessä numerossa vuonna 1977. Laaduntarkkailu Oy:n (nyk. Labquality Oy) ulkoiselle kierrokselle syksyllä 1976 osallistuneet laboratoriot ilmoittivat virtsan glukoosin määritysmenetelmikseen seuraavat: polarimetria 27 kpl, orto-toluidiinimenetelmä 8 kpl, glukoosioksidaasimenetelmä 10 kpl, heksokinaasimenetelmä 3 kpl, polarigrafinen menetelmä 3 kpl ja glukoosidehydrogenaasi ei yhtään, yhteensä 51 laboratoriota. Tavallisimmin laboratorioissa siis seurattiin potilaiden glukoositasapainoa virtsan glukoosin polarimetrialla, jota haittasivat proteiinisaostuksen esikäsittelyn tarve, laboratorioiden välinen hajonta, kontrollien käyttämisen vaikeus ja mittausten epäspesifisyys, esim. beeta-hydroksi-butyraatin aiheuttama väärien pienten glukoositulosten virhe diabeettisessa ketoosissa. Monissa laboratorioissa käytettiin vielä orto-toluidiinimenetelmää, jossa tätä aromaattista amiinia keitettiin tioureapitoisessa etikassa potilasnäytteeseen sekoitettuna 8 min. Vetokaappien puute aiheutti joillekin laboratoriohoitajille munuaisten vajaatoiminnan kehittymisen etikkahöyryjen haistelun lisäksi. Entsymaattiset menetelmät olivat jo käytössä ja niitä sovellettiin myös plasmamäärityksiin, mutta virtsamääritykset olivat edelleen tavallisimpia. 1970-luvulla diabeettista nefropatiaa pidettiin vielä dialyysihoidon vasta aiheena. Mikä on muuttunut kuluneiden 40 vuoden aikana? Diabeteksen ilmaantuvuus ja ennuste 1970-luvulla tyypin 1 diabeetikot (nuoruusiän diabeetikot) olivat tavallisin diabeetikkoryhmä, joille kehitettiin uusia, pitkäkestoisia insuliinivalmisteita. Potilaita oli Suomessa muutamia kymmeniä tuhansia, ja heitä opetettiin pistämään itse insuliiniaan. Tyypin 2 diabeetikkoja (aikuistyyppiä) alkoi tulla yhä enemmän, ja heille ohjattiin ravitsemus- ja tablettihoitoja. Sittemmin diabeteksesta on tullut suomalaisten kansantauti, kun tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus Suomessa on maailman suurinta. Tyypin 2 diabeetikkojen määrän kasvu on synnyttänyt kansallisia hankkeita taudin ennaltaehkäisemiseksi, erityisesti lihavuuden hoidon avulla. Diabeetikkoja on tällä hetkellä Kelan lääkekorvausrekisterissä noin 300 000 potilasta. Osa tyypin 2 diabeetikoista on lisäksi ravitsemus- tai verenpainehoidolla (metabolinen oireyhtymä) tai vain seurannassa, joten diabeetikkoja on tätäkin enemmän Suomessa, arviolta yli 500 000 tuhatta. Tautia sairastaa noin 16 % miehistä ja noin 11 % naisista, ja määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan 10 - 15 vuoden aikana (1). Diabeteksen komplikaatiot ilmenevät 20 - 30 vuoden hoidon jälkeen. Perustaudin takia komplikaatioiden intensiivihoitoon suhtauduttiin aikaisemmin pidättyvästi. 1970-luvulla diabeettista nefropatiaa pidettiin vielä dialyysihoidon vasta-aiheena. Se näkyy Munuais- ja maksaliiton ylläpitämästä munuaistautirekisteristä, jossa uusien aktiivihoitoon (dialyysihoito tai munuaisensiirto) tulevien diabetespotilaiden määrä alkaa kasvaa vasta 1970-luvun jälkeen (Kuva 1). Tällä hetkellä tyypin 2 diabetes on tavallisin syy dialyysihoidon aloittamiseen tai munuaisensiirtoon. Diabeteksen komplikaatioita hoidetaan muutoinkin aktiivisti sekä silmänpohjien että verisuonten kalkkeutumisten aiheuttamien verenkiertohäiriöiden osalta. Yhteiskunnalla on siihen ollut varaa. Glukoositasapainon seurantamenetelmien kehitys Virtsan glukoosista siirryttiin 1980-luvulta alkaen yhä enemmän plasman glukoosimäärityksiin, jolla vältettiin vaihtelevan munuais- Uusien aktiivihoitoon otettujen munuaispotilaiden ilmaantuvuus Suomessa diagnoosiryhmittäin. (Munuais- ja maksaliitto, Vuosiraportti 2015, www.musili.fi )
MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above