SUOMEN DIAGNOSTIIKKATEOLLISUUDEN KEHITYS, KEKSINNÖT JA INNOVAATIOT 10 Moodi 2/2017 ULF-HÅKAN STENMAN on professori emeritus kliinisen kemian laitoksella Helsingin yliopiston Medicumissa. Suomen in vitro diagnostiikka (IVD) -teollisuus muodostaa merkittävän osan Suomen terveysteknologiasta, ja viennin arvo on tällä hetkellä noin kaksi kertaa suurempi kuin tuonnin. Tämä on osaksi seurausta kliinisen kemian, bioteknisen, biologisen ja fysiikan tutkimuksen korkeasta tasosta Suomessa. Alojen taitajat ovat olleet sekä innovatiivisia että yrittäjähenkisiä, mikä on edesauttanut lukuisten diagnostiikka-alan yrityksien syntymisessä 1960-luvulta alkaen. Suuri osa näistä yrityksistä on vuosien mittaan yhdistynyt isompiin, usein ulkomaalaisiin yrityksiin, mutta useimmilla näistäkin toiminta jatkuu edelleen Suomessa. Keskittämisen hyödyt Kliinisen kemian kehitys on johtanut yhä pidemmälle menevään keskittämiseen, eli konsolidointiin, ja valtaosa diagnostiikasta tehdään neljän–viiden suuren toimijan automaattisilla laitteilla. Jopa koko toiminta on ulkoistettu yhdelle yritykselle, joka toimittaa sekä laitteet että reagenssit ja tulokset. Se on kustannustehokasta, joskaan ei aina optimaalista diagnostiikan kannalta. Suomalaiset yritykset eivät pysty kilpailemaan kansainvälisten jättien kanssa bulkkidiagnostiikassa. Tekemistä riittää silti myös pienemmille yrityksille, jotka tuottavat laitteita ja reagensseja varsinkin erikoisdiagnostiikkaa varten. Uudempaa toimintaa on perinnöllisten tautien DNA-diagnostiikka, mitä käsitellään myös tässä yhteydessä. Samaan uuteen ryhmään kuuluu webmikroskopia, joka todennäköisesti tulee olemaan tärkeää. Huomattava osa IVD-yrityksistä on syntynyt Turun seudulla. Tämä johtuu ilmeisesti Wallacin vaikutuksesta. Entiset wallacilaiset ovat perustaneet lukuisia uusia yrityksiä, joissa on toteutettu ideoita, jotka eivät ole sopineet emoyhtiöön. Asiaa on helpottanut Turku Science Park -yritys, joka auttaa ja neuvoo aloittavia ja innovatiivisia yrityksiä Turun seudulla tukemalla yhteiskunnan, yliopistojen, korkeakoulujen ja liikeyritysten yhteistyötä erityisesti projekteissa, joissa tarvitaan tieteellistä tutkimusta ja teknologiaa. Tällä hetkellä Turku Science Park työllistää n. 70 henkilöä. Turussa on myös toteutettu yliopistollinen kliinisen diagnostiikan opetusohjelmia, joiden johdosta seudulla on IVD-yrityksiin sopivaa työvoimaa. Olen seurannut läheltä useiden suomaisten diagnostiikkayritysten kehitystä monen vuosikymmenen ajan, ja olen itse hyötynyt pitkäaikaisesta yhteistyöstä monen yrityksen kanssa. Tulevaisuuden kehitysnäkymät Diagnostiikka-alan tämän hetkinen kehitys on erittäin nopeaa. Valtaosa kemiallisista ja immunokemiallisista määrityksistä on keskitetty suuriin laboratorioihin, joissa ne tehdään isoilla analysaattoreilla. Samalla tapahtuu myös päinvastaista kehitystä, eli lähellä potilasta tapahtuva POC-diagnostiikka yleistyy. Tällä alalla suomalaiset yritykset ovat hyvin edustettuina. Suurilla automaateilla tehtyjen määritysten laatu on yleisesti hyvä, mutta useiden steroidihormonimääritysten taso on ollut epätyydyttävä. Tämä on vähitellen tiedostettu, ja nyt kehitetään näille hormoneille massaspektrometriaan (MS) perustuvia menetelmiä. MS onkin viimeisten vuosien aikana otettu yleiseen käyttöön kliinisen kemian laboratorioissa. Toinen mielenkiintoinen ”uusi” menetelmä on NMR, joka mahdollistaa erittäin nopeat metabolomiikka-tutkimukset. Tätä tehdään myös käyttäen massaspektrometriaa, joka on herkempi ja mahdollistaa jopa tuhansien aineiden määrittämisen. Kovin hyödyllisiä analyyttejä ei tosin ole vielä tällä tekniikalla löytynyt. Proteomiikka on myös ollut erittäin lupaava tekniikka jo 15 vuotta, mutta tälläkään ei ole löydetty montaa potilaita hyödyttävää sovellutusta. Proteiineja voidaan määrittää MS:lla ja on ehdotettu, että MS korvaisi pian immunomääritykset. Näin voi käydä joidenkin peptidien kohdalla, mutta tuskin lähivuosina proteiinien kohdalla. Toinen tärkeä kehitys on DNA-diagnostiikka. Tämän alan yrityksiä on jo useita, ja ne tekevät sekä genetiikkaa että mikrobidiagnostiikkaa. Geneettisten riskitekijöiden kartoittaminen on nyt kuuma aihe, joka ilmeisesti tulee olemaan tärkeää, kun pyritään yhä henkilökohtaisempaan hoitoon – varsinkin syövän kohdalla. Veikkaan, että dramaattisin kehityssuunta lähivuosina tulee olemaan tekoälyn käyttö diagnostiikassa. Tietomäärä, joka jo kerätään kliinisen tutkimuksen, kliiniskemiallisten, mikrobiologisten ja DNA-tekniikkojen avulla, on niin valtava, että eri tulosten hyödyntäminen on useimmille ihmisille mahdotonta. Laboratorio voi olla avainasemassa tämän kehityksen mahdollistajana, ja meidän pitäisi nopeasti alkaa hyödyntämään tätä mahdollisuutta. Ei enää riitä, että me tuotamme numeroita, meidän pitää antaa tulkintoja ja diagnooseja ja eri diagnoosien todennäköisyyksiä. Laboratorio voi olla avainasemassa, kun tätä tekniikkaa ruvetaan hyödyntämään. Meidän pitää nopeasti lähteä toteuttamaan tätä mahdollisuutta. Pyrin seuraavilla sivuilla kuvaamaan miten in vitro diagnostiikka (IVD) -teollisuus on syntynyt ja kehittynyt Suomessa. AJANKOHTAISTA HISTORIAA KUVA: SHUTTERSTOCK
MOODI | 2017 / No2
To see the actual publication please follow the link above