Page 15

Moodi No 1 | 2017

1/2017 Moodi 15 Helsingin Biopankin ja HUSLABin patologian linjan yhteistyö alkoi keväällä 2016, kun patologian arkistonäytteiden siirto biopankkiin käynnistyi ja ensimmäiset prospektiiviset kudosnäytekeräykset alkoivat. Tämä yhteistyö on sujunut erittäin hyvin ja laajentunut kattamaan myös patologian näytteiden jalostamisen esimerkiksi monikudosblokkien (Tissue Microarray, TMA) muotoon. HUSLABin patologian linjan laboratoriot ovatkin edelläkävijöitä molekulaarisen patologian hyödyntämisessä potilaan diagnostiikassa, mikä avaa biopankillekin uusia mahdollisuuksia (9). Jatkuva yhteistyö lääkäreiden ja muiden kliinisten asiantuntijoiden kanssa onkin sekä biopankin että potilaan etu, sillä näytteet kerätään sekä käsitellään laadukkaasti ja tavalla, joka palvelee parhaiten tutkijoidenkin tarpeita. Varsinkin yliopistosairaalassa niin lääkärit kuin muutkin kliiniset asiantuntijat ovat usein myös tutkijoita, joten heiltä biopankki saa arvokasta tietoa, millaisia näytteitä tutkijat tarvitsevat ja millaisia trendejä eri alojen tutkimusmaailmassa on havaittavissa. Näytteiden ja tietojen käyttö tutkimuksessa Biopankkien tärkeänä tehtävänä ja myös velvollisuutena on tukea lääketieteellistä tutkimusta luovuttamalla sen käyttöön korkealaatuisia näytteitä ja tietoja. Suomalaisten biopankkien aineistot ovatkin avoinna akateemisille tutkijoille ja yritystoimijoille niin Suomessa kuin ulkomailla. Kun tutkija haluaa näytteitä ja tietoja käyttöönsä, hän tekee biopankille kirjallisen hakemuksen. Hakemuksen arvioi biopankin tieteellis-eettinen ryhmä, jonka lausunnon perusteella biopankin johtaja päättää näytteiden käytöstä. Näytteitä ja tietoja luovutetaan ainoastaan korkeatasoiseen lääketieteelliseen tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Samalla, kun tutkija saa luvan käyttää biopankin näyte- ja/tai tietoaineistoja, hän sitoutuu myös tutkimuksen päätyttyä palauttamaan analyyseistä saadut tiedot biopankkiin muiden tutkijoiden käytettäväksi. Lisäksi näytteet jaetaan biopankissa useaan erään, joten yksi näyte voi olla mukana useassa tutkimuksessa. Näin biopankki kerryttää tutkimustietoa turvaten samanaikaisesti kallisarvoisen näytemateriaalin parhaan mahdollisen käytön: samoja analyyseja ei tehdä moneen kertaan samalla aineistolla. Biopankkitoiminnan merkitys ja tulevaisuus Suomen korkeatasoinen terveydenhoito, sähköiset potilastietojärjestelmät ja muut henkilörekisterit, tutkimusmyönteiset potilaat sekä kattava biopankkilaki mahdollistavat menestyksekkään biopankkitoiminnan. Biopankeissa olevat näytteet ja tiedot ovatkin tärkeä voimavara lääketieteelliselle tutkimukselle. Näytteitä voidaan käyttää muun muassa sairauksien syntymekanismien tutkimiseen sekä uusien tutkimus- ja hoitomenetelmien kehittämiseen. Biopankeissa olevaa materiaalia voidaan hyödyntää myös yksilöllistettyä lääketiedettä kehitettäessä. Tällä tarkoitetaan toimintaa, jossa sairauksia pyritään estämään ja hoitamaan sellaisilla tavoilla, jotka on räätälöity juuri kohteena olevalle henkilölle sopiviksi. Esimerkkejä löytyy jo nyt esimerkiksi rinta- ja keuhkosyövän hoidoista, joissa geenitestausta käytetään rutiinisti hyväksi potilaalle parhainta mahdollista hoitoa valit- Suomessa toimii tällä hetkellä kahdeksan biopankkia. Kuva: BBMRI.fi -yhteisö. taessa. Lisää vastaavia innovaatioita on mahdollista löytää biopankkitutkimuksen avulla. Biopankkitoiminnan yksi merkittävä anti on ollut se, että biopankissa oleviin näytteisiin voidaan liittää potilaiden kliinisiä tietoja. Tämä puoli tulee tulevaisuudessa korostumaan entisestään, kun esimerkiksi Helsingin Biopankin alueella käynnistynyt HUSin Tietoallas hanke etenee. Hankkeen tavoitteena on tallettaa potilaiden kliinisiä tietoja yhdelle alustalle, josta ne olisivat käytettävissä tieteelliseen tutkimukseen, hoitoprosessien kehittämiseen sekä laadunvalvontaan. Näin ollen biopankki pystyy tulevaisuudessa tarjoamaan tutkijoiden käyttöön paitsi näytteitä, myös tutkijan haluamalla tavalla kerättyjä ja jalostettuja kliinisiä tietoja. Jotta suomalaiset biopankkinäytteet ja -tiedot voisivat päätyä laajamittaisesti myös kansainvälisesti tutkittaviksi, olisi edullista, että suomalaiset biopankit voisivat näyttäytyä yhtenä toimijana, ”Biobank Finland” -nimen alla. Tällöin varsinkin ulkomaalainen tutkija voisi ottaa yhteyttä yhteen toimijaan ja saada sitä kautta harmonisoituja tietoja kaikkien biopankkien aineistoista. Tätä toimintamallia kohti ollaankin menossa kansallisen yhteistyöhankkeen kautta. Kuluva vuosi näyttää, missä muodossa tämä tapahtuu. Hyviä kokemuksia asiasta on saatu Kansallinen rintasyöpäbiopankki -hankkeen kautta, jossa rakennettiin kansallisesti yhteneväiset näytekeräys ja prosessointikäytännöt.  VIITTEET: 1. Biopankkilaki 688/2012. http://www.fi nlex.fi /fi /laki/alkup/ 2012/20120688. Luettu 22.12.2016 2. Forsberg J, Soini S. A Big Step for Finnish Biobanking. Nat Rev Genet. 2014;15(1):6. 3. Riegman PH, Morente MM, Betsou F, de Blasio P, Geary P, Marble Arch International Working Group on Biobanking for Biomedical Research. Biobanking for Better Healthcare. Mol Oncol. 2008;2(3):213-222. 4. Helsingin Bopankin selvitys näytteenantajalle ja biopankkisuostumus. https://www.terveyskyla.fi /helsinginbiopankki/ fi /n%C3%A4ytteenantajalle. Luettu 22.12.2016. 5. 5. Holub P, Swertz M, Reihs R, van Enckevort D, Muller H, Litton JE. BBMRI-ERIC directory: 515 Biobanks with Over 60 Million Biological Samples. Biopreserv Biobank. 2016;14(6):559-562. 6. WHO, International Agency for Research on Cancer. Common Minimum Technical Standards and Protocols for Biological Resource Centres Dedicated to Cancer Research. 2007. 7. The Organization for Economic Co-operation and Development. OECD Best Practice Guidelines for Biological Resource Centres. 2007. 8. Furuta K, Schacter B. Report on status of ISO276/WG2 on Biobanks and Bioresources: International Standards for Biobanking. Biopreserv Biobank. 2015;13(6):452-453. 9. Lewis C, McQuaid S, Hamilton PW, Salto-Tellez M, McArt D, James JA. Building a ‘Repository of Science’: The Importance of Integrating Biobanks within Molecular Pathology Programmes. Eur J Cancer. 2016;67:191-199.


Moodi No 1 | 2017
To see the actual publication please follow the link above