6/2016 Moodi 41 LABQUALITY NYT LAATUTYÖ: MOTIVAATIOTA, INNOSTUSTA JA PALKITSEVUUTTA KUVAT: SAMULI KNUUTILA Moodi haastatteli auditoijapäivänä kahta kokenutta terveyspalveluiden sopimusauditoijaa. Olen Marja-Leena Brander, Härkätien sosiaali- ja terveyspalveluista ja toimin siellä hallinto- ja talouspäällikkönä. Liedossa asukkaita on n.alueella on 19 600 henkilöä, mutta yhteistoiminta-alueella kaikkiaan 23 000 asukasta käyttää palvelujamme. Tällä hetkellä odotamme kaikki sote-itsehallintoaluetta, ja sen valmisteluun ollaan juuri perustamassa työryhmiä. Sain SHQS-auditoijapätevyyden jo 2000-luvun vaihteessa, ja siihen innoitti Härkätien terveyskeskuskuntayhtymän johtaja, ylilääkäri Veli Pekka Prinssi, joka oli itse myös auditoija. Hän lanseerasi kriteeristön terveyskeskukseen ja oli siinä varsin sinnikäs. Sitä kautta innostuin itsekin tähän auditointityöhön. Työ on mukavaa siitä syystä, että kun siihen pääsee kiinni, on organisaatiossa näköalapaikalla. Auditointityössä voi imeä hyviä käytäntöjä itseensä, ja kun on motivaatiota ja innostusta, aikaa kyllä löytyy – vaikka työajan ulkopuolella. Kerran vuodessa auditointi on ollut itselleni sopiva tahti, koska isojen organisaatioiden auditointimateriaali on laaja ja edellyttää huolellista perehtymistä. Olen ollut mukana runsaassa parissakymmenenssä audtoinnissa. Laatutyö herätti ensin vastustusta, koska SHQS-kriteeristön kieli on haasteellista, mutta avautuu itsearviointien myötä. Liedon soteintegraation aikana sosiaali- ja terveyspalveluiden sisäiset auditoijat ovat auditoineet toimintoja ristiin, jolloin olemme tulleet tutuksi toisillemme ja oppineet toistemme työstä. Olen Raija Seuri, HUSin lastenklinikan radiologi ja toiminut HUS:issa radiologina kliinisissä auditoinneissa jo alusta alkaen eli vuodesta 2003; silloinen esimieheni Seppo Soimakallio oli hyvin aktiivinen auditointien aloittamisessa. Auditointitoiminnan aloitin itse asiassa jo aiemmin, koska silloinen työpaikkani KYS oli sertifioitu sairaala, jossa tehtiin sisäisiä auditointeja säännöllisesti. Minulle on tärkeää laadun arviointi, standardien implementointi ja levittäminen. Auditointien myötä olen myös saanut laajalti tietoa säteilytyöstä ja säteilysuojelusta Suomessa. Aivan alussa, jolloin kliininen auditointi toimintana oli vielä vieras, oli tilanteita, joissa ilmapiiri oli hyvin varauksellinen, joskus jopa vihamielinen. Itse koin haasteellisena, tavallaan kiehtovana, kun auditoinnin kuluessa epäluulo kääntyi hyväksynnäksi, jopa innostukseksi. Pikkuhiljaa henkilöstö alkaa oppia, että me emme ole auditoinneissa ”kyyläämässä” vaan auttamassa. Mielestäni laatutietoisuus ja myös kliinisen toiminnan laatu ovat näiden vuosien aikana parantuneet. Auditointiprosessien avulla on onnistuttu levittämään hyviä käytäntöjä, mm. STUK:in ja lastenradiologien tekemät ohjeet on saatu paljon paremmin implementoitua käytäntöön kuin ilman niitä olisi ollut mahdollista. Kliinisen toiminnan parantuminen näkyy mielestäni ehkä enemmän yksityispuolella ja pienissä yksiköissä, joissa röntgenhoitajat toisinaan joutuvat toimimaan varsin yksin ja voivat jäädä ilman tukea. Tällaisissa tilanteissa auditointiryhmä voi olla röntgenhoitajan tukena, ja nostaa röntgenhoitajien profiilia myös johdon silmissä. Säteilytyötä koskeva lainsäädäntöhän korostaa myös johdon vastuuta. Itseäni huolestuttaa toimintojen kilpailutusten järjestäminen uudessa sote-tilanteessa: onko kunnissa tai maakunnissa riittävästi tietoa, että laatu varmistuu kilpailutusten yhteydessä? Toisaalta joidenkin toimintojen keskittäminen on välttämätöntä ja oikein tehtynä pelkästään hyvä asia potilaiden kannalta. Auditointityön yhteydessä olen tavannut paljon mukavia, innostuneita ihmisiä ja oppinut valtavasti. Toivon, että sama hyvä kehitys edelleen jatkuu Suomessa.
Moodi No 6 | 2016
To see the actual publication please follow the link above