Turvallisuuskulttuuria edistävän näytteenottokoulutuksen juurruttaminen moniammatilliseen yhteistyöhön NÄYTTEENOTTO SULAUTUU NYKYÄÄN YHÄ USEAMMAN TERVEYDENHUOL-LON AMMATTIRYHMÄN TOIMINTAAN. TÄMÄ HAASTAA MONIAMMATILLISEN LYHYT-, PEREHDYTYS-, TAI TÄYDENNYSKOULUTUKSEN SISÄLLÖN SUUNNITTE-LUN JA SEN LAADUN KEHITTÄMISEN. KOULUTUS EDISTÄÄ HENKILÖIDEN TIE-TOISUUTTA JA SITOUTUMISTA NÄYTTEENOTON STANDARDIEN JA OHJEIDEN MUKAISEEN TOIMINTAAN SEKÄ KEHITTÄÄ TEOREETTISTA TIETOA JA KÄYTÄN-NÖN TAITOJA TURVALLISUUSKULTTUURIN RAKENTAMISEKSI. OUTI MÄKITALO Kirjoittaja on FT, tuntiopettaja, Oulun ammattikorkeakoulussa JAANA HOLAPPA-GIRGINKAYA Kirjoittaja on TtM, osastonhoitaja, NordLab Oulu, Tk-laboratoriot Valmiudet näytteenottoon ja koulutuksen suunnittelu Näytteenotossa tarvitaan valmiuksia toi-mia vakioidusti kansallisten ja kansainvä-listen suositusten ja standardien mukai-sesti. Tämä voi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta heti kun mukaan tulevat moniam-matillisen ryhmän jäsenet, tilanne on vuo-rovaikutustilanne, jossa ideaalit ja hyvät käytänteet eivät aina kohtaa. Vakuuttavan tutkimusevidenssin mu-kaan voidaan osoittaa, että laboratorion ul-kopuolella työskentelevät terveydenhuol-lon ammattiryhmät eivät välttämättä tun-ne hyvin näytteen laadulle asetettuja laa-tuvaatimuksia eivätkä hallitse riittävästi preanalyyttistä osaamista. Näytteenoton siirtyessä yhä enemmän osaksi terveys-alan ammattiryhmien muuta toimintaa, on tärkeää taata tulevaisuudessa näytteiden käyttökelpoisuus ja potilasturvallisuus. Tä-mä on otettava huomioon myös näytteen-ottokoulutuksen suunnittelussa, jotta kou-lutukseen osallistuvien näytteenottotaitoa ja siihen liittyvää preanalyyttistä osaamis-ta voitaisiin kehittää ja sitouttaa henkilöi-tä toimimaan käytännössä potilasturvalli-suutta edistävästi. Tässä artikkelissa keski-tytään kuvaamaan laboratorion ulkopuoli-sen henkilöstön näytteenottokoulutuksen suunnittelun haasteita. Esimerkkeinä ovat suoniverinäytteenotto ja siihen liittyvän toiminnan kehittäminen. Keskeinen kysymys näytteenottokoulu-tuksien suunnittelussa on se, miten laajas-ti ja perusteellisesti terveydenhuollon eri ammattiryhmien tulee olla tietoisia näyt-teenoton preanalyyttisista vaiheista onnis-tuakseen ottamaan vakioidusti edustavia suoniverinäytteitä. Epäilemättä koulutuk-sen suunnittelun johtavana periaatteena tulee olla sen, että näytteenoton laadun tu-lee aina olla yhtä luotettava, ottipa sen ku-ka tahansa ja missä olosuhteissa tahansa. Siksi jokaisen näytteenottokoulutukseen osallistuvan laboratorion ulkopuolisen henkilön tulee ymmärtää koulutuksen pää-tyttyä oman työvaiheensa osuus potilaan kokonaishoidossa ja ennen kaikkea sen tär-keä merkitys laboratoriotutkimustulosten luotettavuudelle. Usein suoniverinäytteet otetaan ja tehdään hoitotyössä ”siinä sivus-sa”, mutta olisi oleellista saada henkilö va-kuuttumaan, että hänen työvaiheensa liit-tyy osaksi laajempaa laboratoriotutkimus-prosessia ja sen laadunvarmistusta. Kliinikot luottavat laboratoriotutkimus-tuloksiin ja tekevät potilaan terveydenti-laan liittyviä päätöksiä. Tämän ymmärtä-minen on myös näytteenottoon osallistu-van henkilökohtaista ammattitaitoa. Poti-lastyössä näytteenottotyön merkitys ei kos-kaan ole aivan yhdentekevää, sillä sen joh-dosta laboratoriopalvelut ovat integroitu-neena muuhun terveydenhuollon järjestel-mään. Laajemmin tarkasteltuna näytteen-ottotyö on tärkeässä roolissa koskien hoi-don koordinointia ja jatkuvuutta. Valitetta-vaa on, että näytteenottotyötä usein aivan turhaan aliarvioidaan, vaikka juuri sillä on voimakas ja ammatillinen ominaisleima, jonka laadusta ei voida tinkiä vaarantamat-ta potilasturvallisuutta. Erilaiset viitekehykset ja oppimistarpeet Laboratorioalan asiantuntijoilla ja mo-niammatilliseen koulutukseen osallistuvil-la henkilöillä on yhteinen tavoite tuottaa luotettavia laboratoriotutkimustuloksia ta-kaamaan potilasturvallisuutta. Sen sijaan tietoisuus siitä, miten tuotetaan edustavia ja käyttökelpoisia näytteitä analysoitavak-si voi vaihdella. Tähän vaikuttavat koulu-tukseen osallistuvien aiemmat tiedot ja tai-dot ja työkokemukset luoden erilaisia op-pimistarpeita. Etenkin tämä asettaa vaati-muksia nimenomaan näytteenottokoulu-tuksen sisällön suunnittelulle ja kehittä-miselle. Mihin ja miten tulisi rajata kunkin koulutukseen osallistuvan ammattiryhmän ydinosaaminen näytteenotossa? Koulutuksen suunnittelijan yhtenä työ-kaluna ovat moniammatillisen ryhmän eri-laiset viitekehykset ja kouluttajan kyky liit-tää ne erilaisiin toimintaympäristöihin sekä näiden pohjalta tehdyt aktiiviset päätökset koulutuksen järjestämiseksi näytteenoton laatua silmällä pitäen. Koulutuksien suun-nittelussa korostuu kouluttajan tietosisäl-tö, eli tieto siitä, mitä ja miten hän ymmär-tää sen, mikä on keskeistä ja merkityksel-listä moniammatillisten ryhmien näytteen-ottokoulutuksissa. Myös sillä on merkitys-tä, miten kouluttaja hahmottaa suoniveri-näytteenoton koulutuksen keskeisen sisäl- 114 Moodi 3-4/2016 3 TEEMA: V I E R I T U T K I M U S
Moodi No 3-4 | 2016
To see the actual publication please follow the link above