Page 34

Moodi No2 | 2016

34 Moodi 1/2013 LABQUA L I T Y DAYS - LUENNOT Vuorokausirytmi ja sen merkitys terveydelle ELIMISTÖÖN VUOROKAUSIRYTMEJÄ LUOVAN SISÄISEN KELLON HÄIRINTÄ, JOHTUIPA SE SISÄ- SYNTYISESTÄ KRONOTYYPISTÄ, OMAKSUTUISTA ELINTAVOISTA TAI YHTEISKUNNAN ELÄMÄNRYTMISTÄ, AIHEUTTAA TUOREEN TUTKIMUSTIEDON MUKAAN ENEMMÄN HAITTAA KUIN UNIVAJE. ILTAVIRKKUJEN TERVEYSVAAROJEN YHTEISENÄ MEKANISMINA VOIVAT OLLA SISÄISEN KELLON RYTMIHÄIRIÖT. TIMO PARTONEN Kirjoittaja on lääketieteen tohtori ja psykiatrian dosentti, joka työskentelee tutkimusprofessorina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terveysosastolla. ELIMISTÖN SISÄINEN kello synnyttää ja ylläpitää vuorokausirytmejä. Ihmisen sisäsyntyinen vuorokausirytmi on aikuisiässä pysyvä ominaisuus, joka toistuu samanlaisena päivästä ja vuodesta toiseen. Naisilla sisäinen vuorokausi on 24 t 5 min ± 12 min, miehillä 24 t 11 min ± 12 min (1). Se, miten yksilön vuorokausirytmi ajoittuu suhteessa yhteiskunnan noudattaman aikavyöhykkeen mukaiseen kellonaikaan, määrittää ihmisen aika- eli kronotyypin (2). Ilmiasuina siitä erotetaan tavallisesti aamuvirkut, päivävirkut ja iltavirkut. Nimensä mukaisesti fysiologisten toimintojen ja vireystilan huippukohta on aamuvirkuilla varhaisemmin ja iltavirkuilla puolestaan taas myöhemmin kuin muilla. VUOROKAUSIRYTMIEN TUTKIMUS on osoittanut, että monella sairaudella, kuten syövällä, verenpainetaudilla, nivelreumalla ja keuhkoastmalla, on yhteys muutoksiin vuorokausirytmeissä (3). Tämä on herättänyt kiinnostuksen näiden löydösten syy-yhteyksien selvittämiseen. Aika- eli kronobiologian tutkimus on auttanut ymmärtämään monien sairauksien syntyä ja sairastumisen jälkeistä taudinkuvaa. Se on myös auttanut kehittämään näiden sairauksien hoitoa. Uusi havainto on se, että iltavirkut ovat alttiita useille sairauksille. Heillä on muita useammin psyykkisiä ja somaattisia oireita ja sairauksia sekä epäterveellisiä elintapoja (4–16). Iltavirkkujen ruokavalio on useammin epäterveellistä, ja tunne- sekä lohtusyöminen yleisempää kuin muilla. Myös alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on runsaampaa sekä tupakointi ja nikotiiniriippuvuus ovat yleisempiä, samoin kouluvaikeudet (17). Akateeminen suoriutuminen on iltavirkuilla heikompaa (18). Kolmen vuoden seurannassa nimenomaan iltavirkkuus ennakoi heikompaa akateemista suoriutumista, runsaampaa päihteiden käyttöä ja suurempaa sosiaalista aikaerorasitusta (19), mutta päihteiden käyttö ei siis ennakoinut kronotyyppiä. Epäterveelliset elintavat lisäävät monien sairauksien kehittymisen riskiä, ja siten osaltaan selittänevät iltavirkkujen muita suurempaa sairastavuutta. ILTAVIRKUILLA ON myös useammin univaikeuksia kuin muilla. He ovat usein tyytymättömiä unensa määrään ja laatuun, vaikka saisivatkin nukkua 7–8 tunnin yöunet. Iltavirkut kärsivät usein myös unettomuudesta ja painajaisista, ja käyttävät unilääkkeitä useammin kuin muut. Univaje, pitkäunisuus ja vuorokausirytmin häiriöt voivat johtaa edelleen ruokahalun sekä sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan hormonaalisen säätelyn häiriintymiseen, ja tätä kautta altistaa useille sairauksille. Uniongelmien lisäksi iltavirkuilla esiintyy sekä masennusoireita että masennussairautta useammin kuin muilla. Suomessa on todettu, että iltavirkut käyttävät masennuslääkkeitä enemmän kuin muut. On myös viitteitä siitä, että itsetuhoinen käyttäytyminen on iltavirkuilla yleisempää. Univaikeudet ja depressio liittyvät usein toisiinsa. On mahdollista, että iltavirkuilla havaitut uniongelmat suurentavat masennukseen sairastumisen riskiä tai että iltavirkkujen alttius masennukseen ilmenee muita yleisempinä uniongelmina. Iltavirkut sairastavat sydän- ja verisuonitauteja sekä tyypin 2 diabetesta useammin kuin muut. Iltavirkuilla on lisäksi todettu nopeampi leposyke sekä suurempi paino ja vyötärönympärys kuin muilla. Iltavirkuilla esiintyy myös hengitystieoireita, kuten hengenahdistusta, yskänpuuskia ja keuhkoastmaa useammin kuin muilla. Lisäksi allergiset oireet, kuten heinänuha ja yölliset astmaoireet, ovat iltavirkkuilla yleisiä. He käyttävätkin astmalääkkeitä yleisemmin kuin muut. Iltavirkkujen nimenomaan yölliset astmaoireet selittynevät hengitysteihin kertyvällä poikkeavan suurella tulehdussolumäärällä. Tupakointi ei kuitenkaan pelkästään riitä selittämään iltavirkkujen hengitystieoireiden yleisyyttä. UNITUTKIMUSHUONEESSA sisäisen kellon rytmihäiriöistä johtuvat haitalliset muutokset ilmenevät nopeasti, muutamassa päivässä: tarve syödä kaloritarpeeseen nähden liiallisesti voimistuu noin 15 tuntia heräämisen jälkeen, insuliinin eritys häiriintyy ja tulehduksenkaltainen elimistön hälytystila syttyy (20–22). Etenkin miehillä muutokset ovat selkeitä: insuliinin teho puolittuu ja tulehdustilan voima kaksinkertaistuu. Herkällä C-reaktiivisella proteiinilla mitatut tulehdusarvot ovat sitä korkeammat, mitä suurempi sisäisen kellon rytmihäiriö on. Arkielämässä ihmiset voivat onneksi myös suojautua näiltä haitoilta, kun he muuttavat tottumuksiaan nukkumisensa, syömisensä ja kuntoilunsa osalta. Suoja voi toki jäädä lyhytaikaiseksi yksittäisissä tilanteissa tehtyjen valintojen jälkeen, mutta se voi olla myös pitempikestoinen, jos tottumukset muuttuvat elintapojen kautta uusiksi tavoiksi (23). 76 Moodi 2/2016


Moodi No2 | 2016
To see the actual publication please follow the link above