30 Moodi 1/2013 LABQUA L I T Y DAYS - LUENNOT Raajojen valtimopainemittaukset VALTIMOVERENKIERTOA TUTKITAAN PAITSI KUVANTAMISMENETELMIN, MYÖS ALARAAJOJEN PAINEENMITTAUKSILLA. OLENNAISTA ON POTILAAN KYKY OLLA PAIKALLAAN MITTAUKSEN AIKANA. MITTAAJAN ON HALLITTAVA KÄYTETTÄVÄ LAITTEISTO. JOS SELVITETÄÄN RASITUKSESSA ESIINTYVIEN ALA- RAAJAKIPUJEN VALTIMOVERENKIERROLLISTA SYITÄ, TARVITAAN USEIN KUORMITUSKOE. SORJO MÄTZKE Kirjoittaja on LT HUS-Kuvantamisesta. VERISUONIPUUSTO KOOSTUU valtimoista, laskimoista ja kapillaareista. Laskimoiden ja valtimoiden rakenne on samantyyppinen, mutta seinämien paksuus ja joustavuus eroaa toisistaan. Suonen seinämä koostuu kolmesta kerroksesta, joista sisin on endoteelikerros ja sen alla joustavaa sidekudosta eli elastisia säikeitä. Keskimmäisessä kerroksessa sijaitsevat suonen sileälihassolut, jotka pitävät suonen muotoa yllä ja supistuvat ja rentoutuvat tarvittaessa autoregulaatioon myötä. Uloin kerros on sidekudoskerros, joka sisältää suonen oman suonituksen ja suonen hermotuksen. Valtimosuonten elastisuus vaimentaa pulssiaaltoa ja suojaa perifeerisiä kudoksia. Suonten autoregulaatio säätelee verenkierron ohjautumista sinne, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Suonten seinämät ovat sisäpinnaltaan endoteelin peittämät, joka ehjänä hylkii aktiivisesti verisoluja ja omaa siten alhaisen trombogeenisyyden. Valtimot voivat ahtautua monesta syystä, mutta ylivoimaisesti yleisin syy on valtimokovettumatauti eli ASO. Valtimonkovettumatauti on valtimosuonen sisäkerroksen tauti. Sepelvaltimotauti, aivoverenkiertohäiriöt ja alaraajojen valtimoiden ateroskleroosi ovat saman valtimotaudin ilmentymiä, mutta niiden jakauma riippuu paitsi perintötekijöistä, myös muista riskitekijöistä. VALTIMONKOVETTUMATAUDISSA taustalla on suonen sisäpinnan vaurioituminen, jonka myötä kolesterolia (LDL) pääsee kertymään verenkierrosta suonen seinämään. Tämä aiheuttaa tulehduksellisen reaktion, joka entisestään heikentää suonen sisäpinnan toimintaa. Suonen sisäpinta ei enää pysty erittämään riittävästi suonta sääteleviä aineita, ja erityisesti suonen laajeneminen verenkiertotarpeen lisääntyessä heikkenee. LDL:n kertyessä suonen sisäpinta hapettuu ja tulehdussolut fagosytoivat LDL: ää, muuttuen rasvajuosteiksi ja lopuksi plakeiksi suonen seinämään. Samalla suonen keskikerroksesta vaeltaa suonen sisäkerrokseen sileälihassoluja. Ne muuntuvat, alkaen tuottaa sidekudosta ja kalkkia, joilla ne pyrkivät stabiloimaan syntyneen plakin. Diabetespotilaalla on erityisen suuri riski sairastua valtimotautiin. Lisäksi suonten autoregulaatio toimii diabeteksessa puutteellisesti, hyytymisjärjestelmässä on häiriöitä eikä syntyneen plakin stabilointi toimi riittävästi. Suonten joustavuus heikkenee sokeritaudissa myös tavanomaista nopeammin, ja sokeritautiin liittyvä neuropatia haittaa autoregulaatiota entisestään VALTAOSA ALARAAJOJEN valtimokovettumatautia sairastavista ovat oireettomia. Taudin eteneminen ja laukaisevat tekijät, kuten riittävä kuormitus, voi tuoda oireet esiin. Oireinen alaraajojen valtimonkovettumatauti kuvastaa myös muun suonipuuston tilaa, ja merkittävän alaraajojen paineen laskun on todettu olevan yhteydessä lyhentyneeseen elinajan odotteeseen. Alaraajojen valtimoverenkierron heikkeneminen voi aiheuttaa paitsi kipuja rasituksessa, ja vaikeutuessaan jopa levossa, myös parantumattomia haavaumia tai kuolioita. Mikäli potilaan oireiden taustalla epäillään olevan valtimoverenkierron häiriötä, on tärkeää ennen mahdollisia hoitotoimenpiteitä selvittää, onko valtimoverenkierto riittävää. Laskimoperäisen haavauman hoito on aivan toisenlainen, jos taustalla on laskimovajaatoiminnan lisäksi heikentynyt valtimoverenkierto. Myös ortopedisia tai plastiikkakirurgisia leikkauksia harkittaessa voi olla tarpeen selvittää verenkierron tila, jotta voidaan varmistua kirurgisen haavan paranemismahdollisuuksista. Ehjä iho voi säilyä ehjänä hyvinkin vajavaisenkin verenkierron turvin, mutta haavan paranemiseen tarvitaan selvästi parempi valtimoverenkierto. Valtimoverenkierron häiriöt ovat iäkkäiden ihmisten vaiva, ja potilaat ovatkin usein monisairaita. Haavaumien syntyä lisäävät potilaiden näön heikkeneminen ja etenkin sokeritaudissa esiintyvä neuropatia, joka voi estää havaitsemasta esimerkiksi kengässä hiertävää kiveä, ja joka sinällään voi aiheuttaa haavoja. Myös infektiot voivat aiheuttaa hitaasti paranevia haavoja. Kaikkien näiden taustalla voi olla muiden syiden lisäksi valtimoverenkierron häiriötä. VALTIMOVERENKIERTOA TUTKITAAN paitsi kuvantamismenetelmin, myös alaraajojen paineenmittauksilla (taulukko 1). Systolista painetta mitataan käyttämällä verenkierron sulkevaa mansettia, laskemalla mansetin painetta vähitellen ja rekisteröimällä ve- TAULUKKO 1. ALARAAJOJEN VALTIMOVERENKIERRON PÄÄASIALLISIA TUTKIMUSMENETELMIÄ. Paineenmittaukset Kuvantamismenetelmät Nilkkapaineet ja ABI Varjoainekuvaus Varvaspaineet ja TBI Magneettiangiografia Pulssivolyymikäyrät Juoksumattorasitus 72 Moodi 2/2016
Moodi No2 | 2016
To see the actual publication please follow the link above