Page 39

Moodi No1 | 2016

VESA LAITINEN — Dopinganalytiikka on aihealueena erittäin kiinnostava, sillä tutkimusten skaala on laaja, ja muuttuu koko ajan. Uutta opittavaa riittää jatkuvasti, Tiia Kuuranne sanoo. 1/2016 Moodi 39 vat säännöstön noudattamiseen sitoutuvat valtiot. Seuraavia kerroksia ohjeistossa ovat erilaiset standardit ja tekniset dokumentit. — WADAn viimeisimmässä säännöstömuutoksessa muun muassa pidennettiin näytteiden säilytysaikaa. Näytteitä voidaan säilyttää ne ottaneen testausorganisaation pyynnöstä pisimmillään 10 vuotta, kun aika aiemmin oli 8 vuotta. Näillä menettelyillä voi olla jonkinlainen kiellettyjen aineiden käyttöä vähentävä pelotevaikutus, sillä vanhoja näytteitä voidaan analysoida ja tapaukset voidaan avata uudelleen, Kuuranne kertoo. DOPINGNÄYTTEITÄ OTETAAN urheilijoilta sekä kilpailutilanteissa että harjoituskaudella. Kuuranteen mukaan harjoituskaudella otettujen näytteiden määrä on ollut viime vuosina kasvussa. — Näiden perinteisten dopingtestien lisäksi urheilijoista otetaan näytteitä myös urheilijan biologisen passin (ABP) tarkoituksiin. Tässä tarkoituksessa otetut näytteet voivat olla esimerkiksi kokoverinäytteitä, joista analysoidaan hyvin läheisesti kliinistä hematologiaa muistuttavia parametreja, kuten hemoglobiini (Hb), hematokriitti (Hct) ja retikulosyyttien prosenttiosuus (RET%). — Koska urheilijan passi saattaa muodostua ympäri maailmaa analysoiduista näytteistä, ovat prekliiniset tekijät, kuten näytteen ottoa edeltävä lepoaika, harjoitusolosuhteiden kirjaaminen ja näytteen kuljetusaika laboratorioon hyvin pitkälle vakioituja. Sama koskee itse analytiikkaa, joka tulee suorittaa tietyllä laitealustalla. Ohjeistuksen ja preanalytiikan tavoitteena on harmonisoida urheilijoiden verenkuvat niin pitkälle, että eri laboratorioiden ottamia tuloksia voidaan luotettavasti vertailla toisiinsa, ja siten entistä aukottomammin osoittaa mahdollinen dopingin käyttö. NÄYTTEISTÄ VALTAOSA on virtsaa, mutta verinäytteiden määrä kasvaa jatkuvasti. Kuuranteen mukaan syynä on toisaalta se, että verinäytteenottoa on helpompi valvoa kuin virtsanäytteenottoa, ja toisaalta se, että osa näytteestä etsittävistä kohdeyhdisteistä voidaan todeta parhaiten verestä. — Testitilanteessa dopingnäyte jaetaan A- ja B-astiaan, jotka molemmat toimitetaan laboratorioon. — Kaikki raportointia edeltävät analyysit tehdään A-näytteestä, ja B-näytteen analyysi tehdään vain positiivisen testituloksen yhteydessä, jollei urheilija luovu oikeudestaan B-analyysiin. A-näytteistä vain pieni osa on positiivisia, eli mahdollisia dopingrikkomuksia. Suomessa luku oli vuotta 2014 koskevassa tilastossa 0,54 %. — Näytteet analysoidaan laboratorioissa anonyymeina. Tiedämme urheilijasta ainoastaan sukupuolen ja urheilulajin, koska nämä vaikuttavat käytettävään analyysivalikoimaan. Jos positiivinen tulos tulee, testausorganisaatio yhdistää saadun tuloksen urheilijaan. Anonymiteetti poistuu tilanteessa, jossa urheilija tai hänen edustajansa saapuu paikalle seuraamaan B-näytteen analyysia, käytännössä näytteen avaamista. — Kaikki ne tilanteet, joissa olen tavannut urheilijan, ovat sujuneet hyvässä hengessä. Koen, että kyseessä on viimeinen mahdollisuus tehdä antidopingtyötä. — Maailmalla ovat viime vuosina lisääntyneet tapaukset, joissa positiiviseen löydöksen syyksi on esitetty esimerkiksi lisäravinteissa olleet epäpuhtaudet. 35


Moodi No1 | 2016
To see the actual publication please follow the link above