32 Moodi 1/2016 TEEMA: P R EANALY T I I K KA Virtsanäytteen antaminen kotona: monta kulttuuria, yksi tavoite TIMO KOURI Kirjoittaja on LKT, dosentti ja osastonylilääkäri HUSLABin kliinisen kemian ja hematologian linjalta. POTILAAN TAUSTA TULEE TUNNISTAA JA OTTAA HUOMIOON. KIRJALLISET, POTILAAN ÄIDINKIELELLÄ LAADITUT OHJEET OVAT TÄRKEÄT. Monikulttuurisuus on yleistynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE) laati terveydenhuollon monikulttuurisuudesta seminaarimuistion vuonna 2004 (1). Pakolaisuus räjähti vuonna 2015 Euroopassa miljoonatasolle, ja Suomessakin maahan tulijoiden määrä kasvoi muutamista tuhansista 32000 henkilöön. Helsingin seudulla erityisesti arabian kielen osuus on kasvanut, kun taas venäjän kielen osuus on vähentynyt (2). Kansallisuuksina totuttelemme uusiin lähimmäisiin: kun aiemmin tultiin Chilestä, Vietnamista, Iranista tai Somaliasta, niin nyt tullaan Afganistanista, Irakista, tai Syyriasta. Kohtaamisen tarve Maahanmuuttaja joutuu ylittämään kulttuurisen ja kielellisen kynnyksen, kun hän ammattihenkilönä ohjaa suomalaista potilasta tai kun itse saa potilaana ohjeita suomalaiselta ammattihenkilöltä. On tärkeää, että monikulttuurisuus on otettu useiden terveydenhuollon ammattikorkeakoulujen opetusohjelmiin, ja asiasta on tarjolla kirjallisuuttakin. Eettisestä näkökulmasta kyse on muun »Kotinäytteiden onnistuminen vaatii ohjausta ja näytteenannon onnistumisen tarkistamista jälkikäteen.» muassa potilaan ihmisarvosta, itsemääräämisoikeudesta ja oikeudenmukaisuudesta. ETENE korostaa kuitenkin eniten sitä, että ”monikulttuurisessa terveydenhuollon kohtaamisessa tarvitaan ennakkoluulottomuutta, herkkyyttä ja ymmärrystä sekä vuorovaikutus- ja työyhteisövalmiuksia” (1). Maahanmuuttajien ja pakolaisten kohtaaminen asiallisesti ja kunnioittavasti vaatii terveydenhuollon henkilöiltä sanomansa ymmärrettävyyteen paneutumista. Kyse on siis siitä samasta asiasta, jota on jo harjoiteltu itä- ja länsisuomalaisten murteilla, tai suomen-, ruotsin- ja saamenkielisten sekä venäjää tai englantia puhuvien ulkomaalaisten potilaiden kanssa. Potilaan itsenäisesti antama näyte – ongelmia tiedossa Tämän kirjoituksen erityisaiheena on yksi tavallisimmista laboratorionäytteistä, keskivirtsanäyte, josta tiedetään, että oman näytteen antaminen kotioloissa onnistuu huonosti (3). Ohjattaessa potilasta virtsanäytteiden antamiseen joudutaan tekemisiin kulttuuristen tapojen kanssa, sillä ammatillinen toiminta koskee tässä tapauksessa intiimejä ruumiinosia. Maahanmuuttajilla on samoja sairauksia kuin kantasuomalaisillakin, esimerkiksi virtsatieinfektioita ja munuaissairauksia, joten aihetta ei voi sivuuttaa. HUSLABissa tutkitaan vuosittain noin 600 000 virtsatutkimusta, 400 tutkimusta jokaista 1000 asukasta kohti. Kyse on tavallisimmin virtsan perustutkimuksista ja bakteeriviljelyistä, mutta joukkoon mahtuu myös albuminuriaa tai huumeiden osoittamisia. Suoritettujen tutkimusten määrä kasvoi vuonna 2015 noin 3 %. Keskivirtsanäytteiden antamista kotioloissa halutaan edistää, jotta näytteen antaminen sujuisi rauhassa tutuissa oloissa, mutta myös siksi, että näytteiden käsittely avoterveydenhuollon laboratorioissa sujuisi tehokkaasti. Kotinäytteiden onnistuminen vaatii ohjausta ja näytteenannon onnistumisen tarkistamista jälkikäteen (3). Ellei mitään tehdä, voi nykyinen noin 10 % sekaflooranäytteiden osuus virtsan keskisuihkunäytteistä kasvaa jopa 50 % – 75 %:iin (4). Kieli ja omakieliset ohjeet Intiimin keskisuihkunäytteen antaminen kannattaa ohjata sekä suullisesti että kirjallisesti. Jos yhteistä kieltä ei ole, englanninkielinenkin auttava keskustelu voi toimia motivointikeinona. Potilas on pyrittävä ohjaamaan äidinkielisin kirjallisin ohjein, joista on lisäksi esimerkiksi englanninkielinen versio käytössä, mikäli neuvonnassa herää kysymyksiä asiasta. HUSLABin preanalytiikan vastuuhenkilöt ja asiantuntijat ovat tuottaneet muutaman viime vuoden aikana useita erikielisiä näytteenanto-ohjeita (suomi, ruotsi, englanti, venäjä, somali ja arabia). Uusimmista ohjeista esimerkkinä ovat arabiankieliset HUSLABin naisten ohjeet (Kuva 1) ja miesten ohjeet (Kuva 2) sekä tässä artikkelissa julkaisematta jäävät yhteiset putkitusohjeet (5). Taustalla olevat piirroskuvat näytteiden antamisesta on tehty Suomessa ja niitä on julkaistu muun muassa Euroopan virtsatutkimussuosituksessa (6). Näistä saa vapaasti muodostaa omaa alueellista toimintaa tukevia kokonaisuuksia yhteystietoineen. Ohjeisiin kannattaa liittää myös tarrapohjia näytteiden merkitsemiseen. HUSLABin asiantuntijat ovat yhdessä Helsingin Metropolia-ammattikorkeakoulun kanssa tuottaneet paperitulosteiden lisäksi animaatiotekniikalla ohjelmoituja Youtube-videoita, joita on nähtävänä erikielisinä (5). Animaatiokuvien avulla voidaan vähentää intiimialueiden käsittelyyn liittyvää ahdistusta, sillä videoita voi katsoa omassa rauhassaan. 28 Moodi 1/2016
Moodi No1 | 2016
To see the actual publication please follow the link above