Page 21

Moodi No1 | 2016

MAURI RATILAINEN Aiempi kliinisten laboratorioiden toimintaa ohjaava standardi ohjasi erityisesti analytiikan laadun seurantaan, vaikkakin näytteen laatuun vaikuttavien tekijöiden seuranta oli vaatimus jo tässäkin standardissa (SFS-EN ISO/IEC 17025). Kliinisen laboratorion toimintaa ohjaavan standardin (SFSEN ISO 15189) käyttöönoton seurauksena näytteenoton, logistiikan ja koko preanalytiikan laatu on 1/2016 Moodi 21 et al. 2014). Näytteenottojärjestyksellä on osoitettu olevan vaikutusta laboratoriotuloksiin. Sekä CLSI että WHO ovat antaneet oman ohjeistuksensa näytteenottojärjestyksestä (Ernst et al. 2006; WHO 2010). Näiden ohjeistuksien avulla vältetään mahdollista kontaminaatiota, jotka voisivat aiheuttaa muun muassa virheellisiä mikrobiologian tuloksia. Tutkimukset kontaminaatiosta perustuvat kertaluontoisiin case reports -tapahtumiin (Sun et al. 1977) ja pidemmän ajanjakson seurantatutkimuksiin (Calam & Cooper 1982). Vaikka näytteenottojärjestys on jo pitkään ollut ohjeistettuna ja mahdollisia virheitä on jälkikäteen vaikea todentaa, on osoitettu esimerkiksi EDTA-kontaminaation olevan hyvinkin yleistä ja aiheuttavan laboratoriotuloksiin muun muassa tulostason siirtymää (Cornes et al. 2008). Näytteen virheellisestä sentrifugoinnista voi olla seurauksena joko uudelleen sentrifugointi tai pahimmillaan jopa virheellinen potilastulos (Lippi et al. 2007). Sentrifugoinnin merkitys vaihtelee eri tutkimuksissa. Hyytymistutkimuksissa sentrifugoinnilla pyritään pääsemään eroon plasman soluista, ja niissä tulisikin käyttää mahdollisimman verihiutalevapaata plasmaa. Tätä varten on olemassa CLSI:n julkaisema suositus H21-A5 (Adcock et al. 2008). Kliinisen kemian tutkimuksia tarkasteltaessa sentrifugoinnin merkitys on hieman erilainen seerumi- ja plasmanäytteissä. Seeruminäytteitä sentrifugoitaessa pyritään pääsemään eroon kaikista seerumin soluista ja putkeen muodostuneesta hyytymästä. Plasma on näytemuotona armeliaampi pienille ja usein vaihteleville solumateriaalin määrille. Suurelta osin tasoerot seerumi- ja plasmatulosten välillä johtuvatkin juuri näistä tekijöistä (Lippi et al. 2014; Da Rin et al. 2014). Sentrifugoinnin kriteerit ovat tarkat ja sentrifugoinnin jarrutuksella (Daves et al. 2014) sekä voimilla (Lippi et al. 2013) on katsottu olevan suuri vaikutus näytteen laatuun. Erityisesti, kun tarkastellaan sairaalan sisäisiä prosesseja, joissa nopealla vaste-ajalla on erittäin suuri merkitys, nousee sentrifugointiprosessi ja sen optimointi tärkeäksi osaksi preanalytiikan ketjun suunnittelua. KLIINISISSÄ LABORATORIOISSA tapahtuneet organisaatiomuutokset ovat muuttaneet etenkin pienempien laboratoriotoimipisteiden toimintaa. Tiukkenevan julkisen rahoituksen asettamat taloudelliset reunaehdot pakottavat arvioimaan, millaista laboratoriotoimintaa terveydenhuollon on järkevää ylläpitää ja missä. Lopulta potilaan ja hänen tuloksiaan tulkitsevan lääkärin kannalta tärkeimmäksi asiaksi jäävät taloudellisuuden lisäksi tuloksen laatu ja sen oikea-aikaisuus. Laboratorion on itse kyettävä löytämään toimenpiteet, joilla nämä vaatimukset voidaan parhaiten täyttää. Yksi merkittävä trendi on ollut pienten laboratorioiden turvautuminen yhä enemmän nopeasti saatavilla olevaan vierianalytiikkaan, ja samalla muuttuminen yhä enemmän näytevirtoja ohjaaviksi pisteiksi, joista verinäytteet ohjataan keskuslaboratorioon (Lippi & Simundic 2012). Näytteiden kuljettaminen näytteenottopisteistä analysointipaikoille on nostanut logistiikan keskeiseksi osa-alueeksi preanalytiikassa. Kuljetuksen aikana tulisi näytteen olotila olla stabiili ja mahdollisten poikkeamien esimerkiksi lämpötilassa helposti jäljitettävissä. Optimaalisessa tilanteessa, jossa LIS ja lämpötilaseurantajärjestelmä keskustelisivat keskenään, nämä poikkeamatiedot välittyisivät suoraan LIS:iin potilaan tuloksien mukana. Tämänhetkiset seurantajärjestelmät kykenevät antamaan reaaliaikaista tietoa sekä vastaanottavassa että lähettävässä päässä niin lämpötilasta kuin kuljetuksen sijainnistakin. Mikäli lämpötilapoikkeama on suuri, voidaan kuskille ilmoittaa tieto mahdollisista poikkeamista, ja korjaavat toimenpiteet näytelaatikon osalta suorittaa välittömästi. Suomessa, jossa ulkoilman lämpötilaerot voivat olla suuria, lämpötilanseuranta on oleellisen tärkeää. CLSI ohjeistaa H18-A4:ssä, kuinka laboratorion tulisi määrittää näytteenottoaika sekä aika, mihin mennessä näyte tulee analysoida (Kiechle et al. 2010). Tämän lisäksi H18-A4:ssä on kuvattuna, kuinka laboratoriolla tulisi olla määritettynä näytteen kuljetukseen ja säilytykseen liittyvät olosuhteet, kuten lämpötila. Laboratoriolla tulee olla määritettynä myös pakkausolosuhteet sekä tavat, joilla näyte kuljetetaan analysoitavaksi. EI RIITÄ, että pelkästään näytteiden logistiikkaa ja kuljetusta koskevat toimenpiteet on vakioitu ja ohjeistettu, vaan laboratorion on otettava kantaa myös siihen, milloin ja miksi logistiikassa ja kuljetuksissa esiintyvät poikkeamat aiheuttavat sen, että tutkimuksen tulos tulee hylätä. Laboratorion tulisikin määrittää niitä laadullisia tekijöitä eli laatuindikaattoreita (quality indicators, QI), jotka oleellisesti liittyvät preanalytiikkaan, ja joiden avulla voidaan seura- 17 entistä keskeisemmässä asemassa toiminnan laadun seurannassa.


Moodi No1 | 2016
To see the actual publication please follow the link above