1/2016 Moodi 19 Kuvio 1. Suosituksen tavoite. ulkopuolelle jäävät näytteenoton tekninen vaihe, josta löytyy kansainvälisiä suosituksia ja standardeja, sekä tutkimusten analyyttinen vaihe. Menetelmät Suosituksen taustalla on järjestelmällinen tiedonhaku. Kirjallisuushaut tehtiin yhteistyössä Terveystieteiden keskuskirjaston (Terkko) informaatikon kanssa. Hakusanat ja niiden yhdistelmät määritettiin potilaan ohjauksen keskeisten tiedon alueiden perusteella. Hakuprosessin eri vaiheet ja tutkimusten arviointi toteutettiin pienryhmissä niin, että tutkimusten valinnat ja arvioinnit jokaisessa vaiheessa teki vähintään kaksi henkilöä itsenäisesti. Tutkimusten valintaprosessissa 4951 artikkelista hyväksyttiin eri vaiheiden ja laadunarvioinnin perusteella 51 tutkimusta. Tutkimusten menetelmällinen laatu arvioitiin Joanna Briggs Instituutin kehittämiä kriittisen arvioinnin tarkistuslistoja käyttäen. Hyväksyttyjen tutkimusten näytön vahvuus arvioitiin tutkimustyypin ja tutkimuksen laadun perusteella asteikolla 1 – 4. Jokaisen suosituslauseen näytön aste määritettiin asteikolla A – D. Arvio näytön asteesta tehtiin suosituslauseen taustalla olevien tutkimusten asetelman ja menetelmällisen laadun arvioinnin perusteella huomioiden tulosten sovellettavuus, yhdenmukaisuus ja pitävyys (vrt. Käypä hoito 2013 -ohjeet). Tutkimustiedon hakuprosessi kokonaisuudessaan ja tutkimusten näytönastekatsaukset ovat luettavissa tekstin lopussa ilmoitetussa osoitteessa. Suosituksen sisältö tiivistettynä Potilaan hyvän hoidon kannalta on olennaista, että lääketieteelliseen harkintaan perustuva, tarkoitukseen soveltuva laboratoriotutkimuspyyntö tehdään oikealle potilaalle yhteisymmärryksessä potilaan kanssa potilaan oikeuksia kunnioittaen. Tutkimuksen valinnan perusteena tulee olla potilaan yksilöllisen tilan ja ennusteen arvio, hoitoyksikön harkittu käytäntö tai yleinen hoitosuositus. Hoitosuosituksen tai yksikön harkitun käytännön noudattamista tukeva interventio voi vähentää tarpeettomia tutkimuksia ja säästää merkittävästi laboratoriokustannuksia. Tutkimuspyynnössä käytetään Suomen Kuntaliiton hyväksymää nimikkeistöä aina, kun se on mahdollista ja ilmoitetaan tarvittavat esitiedot. Potilaan ohjauksessa näytteiden ottoon noudatetaan tutkimuskohtaisia ohjeita ja varmistetaan, että potilas ymmärtää ohjeet ja sitoutuu noudattamaan niitä. Laboratoriotutkimuksiin vaihtelua aiheuttavat muun muassa näytteenottoaika, ravinnon nauttiminen, fyysinen rasitus ja tietyt lääkeaineet. Näytteenottotilanteessa potilaan virheetön tunnistaminen on potilasturvallisuuden perusta. Potilas tunnistetaan aina vähintään kahta eri tunnistetta käyttäen. Viivakoodin sisältävät tunnistusrannekkeet vähentävät potilaan tunnistamisvirheitä, samoin viivakoodin käyttö näyteastioiden merkitsemiseen käytettävissä standardoiduissa tarroissa. Laboratorion ja muun terveydenhuollon henkilöstön järjestelmällinen yhteistyö vähentää tunnistusvirheitä ja parantaa potilasturvallisuutta. Näytteenottotilanteessa tarkistetaan, että potilas on noudattanut pyydettyjen tutkimusten valmistautumisohjeita. Mahdolliset hyväksytyt poikkeamat tulee kirjata sovittua menettelytapaa noudattaen. Potilaan itsensä ottamien näytteiden on täytettävä tekniset laatuvaatimukset, ja epäkelpojen näytteiden osuutta voidaan vähentää suullisella sekä kirjallisella ohjauksella. (lähteet 17 – 67 suosituksessa) Yhteenveto Suositus sisältää potilaan ohjauksesta laboratorionäytteenottoon asiat, joista löytyi tieteellistä näyttöä tai normatiivinen ohje. Tarkoituksena on, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköt tarkistavat ja tarvittaessa täydentävät yksityiskohtaiset, kaiken kattavat toimintaohjeensa käyttäen tätä suositusta tausta-aineistona. Kun varmistetaan, että potilasta ohjataan näytteiden ottoon oikeita menettelytapoja käyttäen, vältetään virheelliseen laboratoriotutkimustulokseen johtavia tekijöitä ja hoidon tarpeetonta viivästymistä, parannetaan hoidon laatua ja potilasturvallisuutta sekä säästetään terveydenhuollon kustannuksia. Myös hoitoyksiköissä potilaan läsnäollessa tehtävät laboratoriotestit, niin sanotut vieritestit, vaativat suosituksen mukaiset toimenpiteet onnistuakseen. Oleellista on, että potilaan laboratoriotutkimuksiin lähettävät ja ohjaavat ammattihenkilöt sekä potilas itse ymmärtävät ohjeiden merkityksen ja sitoutuvat noudattamaan ohjeita. Suositus soveltuu käytettäväksi myös oppimateriaalina sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksessa. Suositus päivitetään viiden vuoden kuluttua. Jatkotutkimushaasteeksi nousee suosituksen käyttöönoton vaikutusten arviointi esimerkiksi seuraamalla preanalyyttisen vaiheen poikkeamien esiintymistä. Suositusta työstettäessä on käynyt ilmi, että useista laboratoriotutkimusten preanalyyttisen vaiheen osa-alueista tarvitaan lisää näyttöön perustuvaa tietoa. Suosituksen yhteenveto ja suositus kokonaisuudessaan liitteineen sekä näytönastekatsaukset ovat luettavissa osoitteessa http://www.hotus.fi/hotus-fi/hoitotyon suositukset, josta suosituksen voi myös linkittää tarvittaessa omille sivuilleen. KIRJALLISUUSVIITTEET 1. Carraro P, Plebani M. Errors in a stat Laboratory: Types and Frequencies 10 Year Later. Clinical Chemistry 2007; 53 (7): 1338-1342. 2. Plebani M, Sciacovelli L, Aita A, Chiozza ML. Harmonization of preanalytical quality indicators. Biochemica Medica 2014; 24 (1): 105-113. 3. Green SF. The cost of poor blood specimen quality and errors in preanalytical processes. Clinical Biochemistry 2013; 46: 1175-1179. 4. Hickner JM, Fernald DH, Harris DM, Poon EG, Elder NC, Mold JW. Issues and initiatives in the testing process in primary care physician offices. Joint Commission Journal on Quality and Patient Safety 2005; 31(2):81–89. 5. Carraro P, Zago T, Plebani M. Exploring the Initial Steps of Testing Process: Frecwency a Nature of Pre-Preanalytical Errors. Clinical Chemistry 2012; 58 (3): 638-642 6. Smith ML, Raab SS, Fernald DH, James KA, Lebin JA, Grzybicki DM, Zelie C, West DR. Evaluating the Connections between Primary Care Practice and Clinical Laboratory Testing. A review of the literature and call for laboratory involvement in the solutions. Archives of Pathology & Laboratory Medicine 2013;137: 120-125. 7. Sciacovelli L, Plebani M. The IFCC Working Group on laboratory errors and patient safety. Clinica Chimica Acta 2009; 404: 79-85. JULKAISEMATON LÄHDE • •HUSLAB (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laboratorioliikelaitos). Laboratoriotutkimusten preanalyyttisen vaiheen virheiden esiintyvyys vuosina 2011 - 2012 (julkaisulupa HUSLAB toimitusjohtaja Pia Aarnisalo 7.5.2014). Kliininen ongelma: Potilaan ohjauskäytännöt laboratoriotutkimuksiin vaihtelevat ja ovat usein puutteelliset, jonka seurauksena virheitä tutkimuksen tuloksissa. Interventio: Suosituksen mukainen potilaan ohjaus näytteiden ottoon. Tulokset: Laboratoriotutkimusten preanalyyttisen vaiheen virheet vähenevät sekä uusinta- ja lisä- tutkimusten tarve vähenee. Tulosten vaikutus potilaan hoitoon ja terveydenhuollolle: Potilaan hoito etenee viiveittä, säästetään laboratorion ja terveydenhuollon resursseja, hoitokustannukset vähenevät. 15
Moodi No1 | 2016
To see the actual publication please follow the link above