13 Momentti 7/2018
Momentti
taa koskevan oikeuskäytännön valossa.
Lupahakemuksen mukaan tekopohjavesilaitoksen
toiminta jakautui
kolmeen erilliseen tuotantoalueeseen.
Tuotantoalueiden
1 ja 2 rakenteet sijoittuivat osin
Keisarinharju-Vehoniemenharjun
Natura-alueelle ja hankkeen
vaikutukset kohdistuivat niiden
osalta kyseiseen Natura-alueeseen.
Tuotantoalueen 3 rakenteet
sijoittuivat Keiniänrannan Natura
alueen läheisyyteen ja hankkeen
vaikutukset kohdistuivat
sen osalta tähän Natura-alueeseen.
Luonnonsuojelulain 65 §:n
1 momentissa ja 66 §:n 1 momentissa
tarkoitettuja vaikutuksia Natura
alueiden suojelun perusteena
oleviin luonnonarvoihin oli arvioitava
erikseen kummankin
Natura-alueen osalta ottaen huomioon
suojeltavan alueen ekologiset
ominaispiirteet ja luonnonolosuhteet.
Huomioon oli
otettava muun ohella, kuinka
merkittävinä vaikutuksia Naturaalueiden
suojelun kohteena oleviin
luontotyyppeihin voitiin pitää
suhteessa luontotyyppien kokonaispinta
alaan ja edustavuuteen
sekä kuinka herkkiä kyseiset
luontotyypit olivat pohjaveden
määrässä ja laadussa tapahtuville
muutoksille.
Hallinto-oikeuden päätös kumottiin
siltä osin kuin se oli koskenut
suunnitellun tekopohjavesilaitoksen
tuotantoaluetta 3, jonka
osalta hankkeen vaikutukset kohdistuivat
Keiniänrannan Naturaalueeseen.
Aluehallintoviraston
hakemuksen hylkäävä päätös saatettiin
tältä osin voimaan. Esitetyn
selvityksen perusteella oli olemassa
vaara, että tekopohjavesihanke
merkittävästi heikentäisi suojelun
perusteena olevia luonnonarvoja
Keiniänrannan Natura-alueella.
Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin
mukainen heikentämiskielto
oli esteenä vesitalousluvan
myöntämiselle tuotantoalueen 3
osalta. Valitukset sitä vastoin hylättiin
tuotantoalueita 1 ja 2 koskien
eli Keisarinharju-Vehoniemenharjun
Natura-alueeseen kohdistuvien
vaikutusten perusteella tehtyinä.
Vesilaki (264/1961) 1 luku 23c §
Luonnonsuojelulaki 65 § ja 66 §
1 momentti
Luontodirektiivi (92/43/ETY) 6 artikla
3 kohta
Verotusasiat
KHO:2018:120
Elinkeinotulon verotus – Ulkomainen
väliyhteisö – Tappiontasaus
– Osuus ulkomaisen
väliyhteisön tappiosta – Omistajanvaihdos
– Käyttölupa – Hakemuksen
tutkiminen
A SPF:lle oli vuonna 2008 kertynyt
tappiota. A SPF:n koko osakekanta
oli vuonna 2010 myyty B Ab:lle. A
SPF:llä ei ole ollut Suomessa kiinteää
toimipaikkaa, eikä yhtiötä ole
verotettu Suomessa. A SPF oli B
Ab:n tuloverotuksia Suomessa toimitettaessa
katsottu ulkomaisten
väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta
annetussa laissa tarkoitetuksi
väliyhtiöksi.
A SPF oli vuonna 2016 pyytänyt
tuloverolain 122 §:ssä tarkoitetussa
lupahakemuksessaan lupaa saada
vähentää elinkeinotoiminnan
tuloistaan verovuodelta 2008 vahvistetun
tappionsa vuonna 2010 tapahtuneesta
omistajanvaihdoksesta
huolimatta. Verohallinto ei ollut
tutkinut yhtiön hakemusta.
A SPF:n elinkeinotoiminnan tulot
oli Suomessa toimitetuissa tuloverotuksissa
otettu lukuun sen
suomalaisen emoyhtiön verotuksessa.
Tämän vuoksi asiassa oli kysymys
siitä, voitiinko ulkomaiseksi
väliyhteisöksi katsotulle yhtiölle
myöntää tuloverolain 122 §:n
3 momentissa tarkoitettu lupa, jotta
ulkomaisen väliyhteisön tappio
olisi voitu väliyhteisössä tapahtuneesta
omistajanvaihdoksesta
huolimatta ottaa lukuun väliyhteisön
suomalaisen osakkaan tuloverotuksessa,
kun laskettiin osakkaan
verotettaviin tuloihin luettavan
väliyhteisötulon määrää.
Ulkomaisten väliyhteisöjen
osakkaiden verotuksesta annetun
lain 5 §:n nojalla B Ab:n omistusosuutta
vastaava osuus A SPF:n
hakemuksessa tarkoitetusta tappiosta
otetaan lukuun B Ab:n verotuksessa
tämän veronalaisiin tuloihin
luettavan väliyhteisötulon
määrää vähentävänä tekijänä.
Osuus väliyhteisön tappioon on siten
B Ab:n väliyhteisötulon määrään
vaikuttava tappio-osuus -niminen
vähennys. Kyse ei näin ollen
ole tuloverolain tappiontasausta
koskevasta V osassa tarkoitetusta
elinkeinotoiminnan tulolähteen
vahvistetusta tappiosta, joka kertyy,
kun verovelvollisen elinkeinotoiminnan
tulolähteen kaikkien
vähennyskelpoisten menojen ja
menetysten yhteenlaskettu määrä
ylittää elinkeinotoiminnan tulolähteen
tulojen yhteenlasketun
määrän. Tämän vuoksi tappioosuuden
vähentämiseen ei voitu
myöntää tuloverolain 122 §:n
3 momentissa tarkoitettua lupaa.
Verohallinto oli siten voinut jättää
A SPF:n lupahakemuksen tutkimatta.
Tuloverolaki 117 §, 119 § 2 momentti
ja 122 § 1 momentti (945/
1998) sekä 3 momentti (504/2010)
Laki ulkomaisten väliyhteisöjen
osakkaiden verotuksesta 2 § 1 momentti,
4 § 1 sekä 3 momentti (680/
2008) ja 5 § (680/2008)
KHO:2018:122
Lahjaverotus – Ennakkoratkaisu
– Sukupolvenvaihdoshuojennus
– Hallintoneuvoston jäsenyys –
Muuttunut oikeustila – Uusi
ennakkoratkaisu – Luottamuksensuoja
Verohallinto oli 1.12.2011 antanut
A:n hakemuksesta ennakkoratkaisun,
jossa oli muun ohella lausuttu,
että mikäli A lahjoittaa B:lle ja
kahdelle muulle lapselleen kullekin
489 kappaletta X Oy:n osakkeita,
luovutuksen yhteydessä
voidaan soveltaa perintö- ja lahjaverolain
55 §:n sukupolvenvaihdoshuojennusta
koskevia säännöksiä.
Ennakkoratkaisun perusteluissa
oli yritystoiminnan jatkamisen
ja B:n osalta viitattu B:n toimintaan
hallintoneuvoston jäseninä.
X Oy:öön oli perustettu hallintoneuvosto,
jonka puheenjohtajana
B oli toiminut. B:tä koskeva
lahjaverotus oli 10.10.2012 toimitettu
ennakkoratkaisun mukaisesti.
Verohallinto oli 6.2.2017 antanut
A:lle uuden X Oy:n osakkeiden
lahjoitusta koskevan ennakkoratkaisun,
jossa oli viitattu korkeimman
hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun
KHO 2016:173 ja todettu
B:lle annettavan lahjan osalta,
ettei perintö- ja lahjaverolain 55 §:n
sukupolvenvaihdoshuojennusta
koskevia säännöksiä voida soveltaa.
Hallinto-oikeus oli hallintolain
6 §:n luottamusperiaatteeseen viitaten
katsonut, että B:n tuli oikeutetusti
voida odottaa, että asia ratkaistaan
samalla tavoin kuin aiemmassa
ennakkoratkaisussa oli laumomentti_