11 Momentti 7/2018
Momentti
nut markkinaoikeuteen vasta
18.10.2016 eli hankintalain 87 §:n
4 momentissa säädetyn määräajan
päättymisen jälkeen.
Valituksen tekeminen määräajassa
on ehdoton tuomioistuimen
viran puolesta tutkittava prosessinedellytys.
Määräajan laiminlyöminen
johtaa valituksen tutkimatta
jättämiseen asiaa aineellisesti arvioimatta.
Korkein hallinto-oikeus
totesi, että seuraamuksen määräämisessä
oli kysymys asian aineellisesta
arvioinnista, joka ei tullut kysymykseen,
mikäli valitus oli tehty
myöhässä. C Oy:n valitus oli edellä
todetulla tavalla tehty myöhässä.
Asiassa C-19/13, Fastweb
(EU:C:2014:2194), annetussa tuomiossa
pätemättömyysseuraamuksen
käyttöedellytyksistä ex
ante -ilmoituksen yhteydessä lausutulla
ei siksi ollut esillä olevassa
asiassa merkitystä. Unionin tuomioistuin
ei ole mainitussa tuomiossaan
todennut, että tuomiossa
tarkoitetun tuomioistuinvalvonnan
vuoksi direktiivissä tai kansallisesti
säädettyä muutoksenhakumenettelyä
tai siinä sovellettavaa
määräaikaa ei noudatettaisi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että markkinaoikeuden ei olisi tullut
tutkia C Oy:n valitusta. Markkinaoikeuden
päätös kumottiin ja
poistettiin pääasian osalta ja yhtiön
markkinaoikeudelle tekemä valitus
jätettiin tutkimatta.
Laki julkisista hankinnoista (348/
2007) 35 § (321/2010) 3 momentti,
79 § (321/2010) ja 87 § (321/2010)
4 momentti
Valtioneuvoston asetus julkisista
hankinnoista (614/2007) 7 § 1 momentti
Neuvoston direktiivi 89/665/ETY
julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita
koskeviin sopimuksiin
liittyvien muutoksenhakumenettelyjen
soveltamista koskevien
lakien, asetusten ja hallinnollisten
määräysten yhteensovittamisesta,
sellaisena kuin se on muutettuna
oikeussuojadirektiivillä, 2 d artikla
4 kohta ja 3 a artikla
Neuvoston direktiivien 89/665/
ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta
julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin
liittyvien muutoksenhakumenettelyjen
tehokkuuden parantamiseksi
annettu Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiivi
2007/66/EY (oikeussuojadirektiivi)
KHO:2018:128
Julkinen hankinta – Tarjouspyyntö
– Hankinnan laajuudesta
ilmoittaminen – Avoimuusperiaate
Markkinaoikeus oli päätöksessään
katsonut Valtiokonttorin menetelleen
hankinnassaan julkisia hankintoja
koskevien oikeusohjeiden
vastaisesti esittäessään tarjouspyynnössä
hankinnan laajuuden
puutteellisesti. Markkinaoikeuden
päätöksen perustelujen mukaan
hankintailmoituksessa ja tarjouspyyntöasiakirjoissa
ei ollut
avoimuusperiaatteen edellyttämällä
tavalla annettu riittäviä tietoja
hankinnan laajuudesta ja siihen
mahdollisesti liittyvistä käyttäjäorganisaatioista.
Markkinaoikeuden
mukaan arvioitavana
oleva tilanne oli ollut pitkälti vastaava
kuin korkeimman hallintooikeuden
vuosikirjaratkaisussa
KHO 2016:182.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että toisin kuin korkeimman hallinto
oikeuden vuosikirjaratkaisussa
KHO 2016:182 asiassa ei ollut
kysymys puitejärjestelystä eikä
Valtiokonttori ollut tehnyt hankintaa
yhteishankintayksikkönä.
Hankinnassa oli ainoastaan yksi
hankintayksikkö, jolle oli hallinnon
yhteisistä sähköisen asioinnin
tukipalveluista annetussa laissa
säädetty velvollisuus tuottaa ja
kehittää kysymyksessä olevaa tukipalvelua.
Tässä laissa, joka oli
mainittu myös tarjouspyynnössä,
oli säädetty, mitkä julkisen hallinnon
viranomaiset ovat lähtökohtaisesti
velvollisia käyttämään tukipalvelua
ja millä tahoilla on siihen
eräissä tilanteissa oikeus.
Valtiokonttorin tuottaman tukipalvelun
käyttäjäorganisaatiot voivat
sijaita eri puolilla Suomea. Tarjouspyyntöasiakirjoista
ilmenevän
ja hankittavan palvelun luonteen
perusteella ei kuitenkaan voitu todeta,
että tukipalvelussa käyttäjäorganisaation
sijainnilla olisi tarjousten
laatimisen kannalta ratkaisevaa
merkitystä toisin kuin edellä
mainitun vuosikirjaratkaisun tapauksen
olosuhteissa.
Edellä lausutun huomioon ottaen
korkein hallinto-oikeus katsoi
toisin kuin markkinaoikeus, että
esillä oleva asia poikkesi hankintaoikeudellisesti
merkityksellisten
seikkojen osalta vuosikirjaratkaisulla
KHO 2016:182 ratkaistusta
asiasta.
Kun otettiin huomioon toteutetun
hankinnan luonne ja ne tiedot,
jotka hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä
oli hankinnasta ilmoitettu,
korkein hallinto-oikeus
katsoi, että tarjoajat olivat niiden
perusteella saaneet avoimuusperiaatteen
edellyttämällä tavalla riittävät
tiedot yhteismitallisten ja
keskenään vertailukelpoisten tarjousten
antamiseksi, vaikka tarjouspyynnössä
ei ollutkaan pystytty
yksilöimään muita mahdollisia
käyttäjäorganisaatioita kuin aiemman
palvelun maksamisominaisuuden
käyttäjät. Tarjouspyyntöä
ei ollut esillä olevan asian olosuhteissa
pidettävä määrittelyltään
niin yleisluonteisena, että se olisi
vaarantanut tarjoajien tasapuolisen
ja syrjimättömän kohtelun.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
toisin kuin markkinaoikeus, ettei
Valtiokonttori ollut menetellyt
hankinnan laajuuden ilmoittamisessa
hankintasäännösten vastaisesti.
Laki julkisista hankinnoista (348/
2007) 2 § 1 momentti ja 40 §
Vrt. KHO 2016:182.
KHO:2018:130
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen
suojelu – Sur place-tilanne
– Uusi turvapaikkapuhuttelu –
Uskonvakaumuksen tutkiminen
– Suullinen käsittely
Korkein hallinto-oikeus oli kumonnut
ja palauttanut Maahanmuuttovirastolle
Irakin kansalaisen A:n
kansainvälistä suojelua, oleskelulupaa
ja käännyttämistä koskevan
asian, kun A valituslupahakemuksessaan
ja valituksessaan oli esittänyt
kääntyneensä kristinuskoon ja
olevansa tämän vuoksi vainon vaarassa
kotimaassaan.
Maahanmuuttovirasto oli järjestänyt
A:lle uuden turvapaikkapuhuttelun.
Uudessa turvapaikkapuhuttelussa
A oli kertonut muun
ohella, että hänellä ei ollut aikomusta
tai tarkoitusta kääntyä kristinuskoon.
Maahanmuuttovirasto
hylkäsi A:n hakemuksen ja päätti
käännyttää hänet Irakiin. Valituksessaan
hallinto-oikeudelle A vaati,
että asiassa toimitetaan suullinen
käsittely. Hallinto-oikeus hylkäsi
suullista käsittelyä koskevan
vaatimuksen sekä valituksen.