6
ker-Hannifin (EU:C:2014:2456), asiassa
C-263/16 P, Schenker v. komissio
(EU:C:2018:58)
Unionin yleisen tuomioistuimen
tuomiot asiassa T-134/94, NMH
Stahlwerke v. komissio
(EU:T:1999:44), asiassa T-161/05,
Hoechst v. komissio (EU:T:2009:366),
asiassa T-146/09, Parker ITR ja Parker
Hannifin v. komissio
(EU:T:2013:258), asiassa T-146/09
RENV - Parker Hannifin Manufacturing
ja Parker-Hannifin v. komissio
(EU:T:2016:411), asiassa T-265/12,
Schenker v. komissio (EU:T:2016:111)
KHO:2018:79
Oikeusapu – Ulkomaalaisasia –
Tulkkauskulun korvaaminen –
Avustajan ja tulkin välinen
yhteys
Valittaja, oikeustieteen kandidaatti
A, oli toiminut turvapaikanhakija
X:n oikeusapulain mukaisena oikeusavustajana
hallinto-oikeudessa.
Hän oli siellä vaatinut korvattavaksi
tulkkauskuluja 89 euroa yhden
tunnin kestäneestä tulkkauksesta,
jossa tulkkina oli toiminut
hänen kanssaan samassa yrityksessä
työskentelevä henkilö. Hallinto
oikeus oli hylännyt tulkkauskuluvaatimuksen
sillä perusteella,
ettei asiassa ollut esitetty, että tulkkauskulut
olisivat lakiasiaintoimistolle
aiheutuneita muita kuin
toimistohenkilökunnan palkkaukseen
liittyviä kuluja.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
päätöksestään ilmenevillä perusteilla,
että siltä osin kuin tulkki hoiti
tulkkaamiseen liittyviä ja siten
muita kuin lakiasiaintoiminnan
yleisiä tehtäviä, tulkkia ei ollut perusteltua
pitää lakiasiaintoimiston
palkkioasetuksen 11 §:n 1 momentissa
tarkoitettuun toimistohenkilökuntaan
kuuluvana. Tulkkauskulut
voivat siten olla kuvatun kaltaisessa
järjestelyssä perusteiltaan
korvattavia kuluja.
Määrältään vaatimus ei ollut perustunut
selvitykseen tulkin yhtiölle
aiheuttamista todellista kustannuksista
vaan perusteettomasti
siihen, mitä tuomioistuimet ja oikeusaputoimistot
olivat valittajan
mukaan enimmillään kansainvälistä
suojelua koskevissa asioissa
hyväksyneet. Asiassa oli myös
otettava huomioon, että kun avustaja
ja tulkki työskentelevät samassa
yrityksessä tai kun lakiasiain- ja
tulkkauspalveluja tarjoavat yritykset
kuuluvat samaan intressipiiriin,
tulkkauskulun määrä ei välttämättä
muodostu markkinaehtoisesti.
Koska tulkkauskulujen määrästä
ei ollut tässä tilanteessa saatavissa
riittävän luotettavaa selvitystä,
oli tulkkauskulut perusteltua hyväksyä
tasoon, joka vastasi muissa
kuin asiakohtaista palkkiota koskevissa
asioissa sovellettavaa palkkioasetuksen
8 §:n 1 kohtaan perustuvaa
20 prosentin enimmäismääräistä
kielikorotusta. Kun tulkkaus
oli ratkaistavana olevassa asiassa
kestänyt tunnin, korvattavaksi
määräksi hyväksyttiin 22 euroa.
Oikeusapulaki 4 §:n 1 momentti
2 kohta, 5 § 1 momentti ja 17 § 1 ja
2 momentti
Valtioneuvoston asetus oikeusavun
palkkioperusteista 8 § 1 kohta,
11 § 1 ja 2 momentti sekä 12 §
1 momentti ja 2 momentti 11 kohta
KHO:2018:81
Ylimääräinen muutoksenhaku –
Purku – Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen
suojelu – Valituslupahakemuksen
myöhästyminen
– Uusi selvitys – Uusintahakemus
Irakilaisen turvapaikanhakijan valituslupahakemus
oli saapunut
korkeimpaan hallinto-oikeuteen
valitusajan jälkeen ja se jätettiin
myöhästyneenä tutkimatta.
Turvapaikanhakija oli korkeimmassa
hallinto-oikeudessa vedonnut
uutena seikkana siihen, että
hän oli sen jälkeen, kun hallintooikeuden
antama päätös oli tullut
lainvoimaiseksi, luopunut islamista
ja kääntynyt kristinuskoon, sekä
esittänyt tästä selvityksenä muun
ohella kastetodistuksen.
Korkein hallinto-oikeus tutki
muutoksenhakemuksen purkuhakemuksena.
Korkein hallintooikeus
totesi, että sen vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan purkuhakemuksen
kohteena olevan päätöksen
tekemisen jälkeen tapahtuneeseen
olosuhdemuutokseen eli
niin sanottuun jälkiseikkaan perustuva
selvitys ei pääsääntöisesti
voi olla sellaista hallintolainkäyttölain
63 §:n 1 momentin 3 kohdassa
tarkoitettua uutta selvitystä,
jonka perusteella päätös voidaan
purkaa. Toisaalta asiaa oli tarkasteltava
tässä kansainvälistä suojelua
koskevassa asiassa myös ehdottoman
palautuskiellon kautta,
mikä edellytti sen varmistamista,
että turvapaikanhakijalla oli käytössään
tehokas oikeussuojakeino
saattaa uusi turvapaikkaperuste ja
sitä koskeva selvitys viranomaisen
tutkittavaksi.
Kun otettiin huomioon, ettei
Maahanmuuttovirasto voinut esillä
olevassa tilanteessa jättää myöhemmin
mahdollisesti tehtävää
edellä mainitun uuden perusteen
sisältävää hakemusta ulkomaalaislain
103 §:n 4 kohdan perusteella
tutkimatta, mahdollisuutta uusintahakemuksen
tekemiseen Maahanmuuttovirastolle
voitiin tässä
tilanteessa pitää sellaisena keinona,
jonka avulla muutoksenhakija
voi estää mahdollisen palautuskiellon
vastaisen oikeustilan toteutumisen.
Maahanmuuttoviraston
ja hallinto-oikeuden päätöksiä ei
ollut syytä purkaa eikä palauttaa
asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen
käsiteltäväksi.
Hallintolainkäyttölaki 26 § 1 momentti,
51 § 2 momentti, 63 § 1 momentti
3 kohta ja 2 momentti sekä
64 § 1 momentti
Ulkomaalaislaki 102 §, 103 § 4 kohta,
196 § 3 momentti ja 147 §
KHO:2018:84
Hallintoriita – Merivoimat – Palkallinen
virkavapaus – Opinnot
ammattikorkeakoulussa – Palvelussitoumus
kuudeksi vuodeksi
– Lailla sääntelemätön tilanne –
Takaisin perittävän määrän kohtuullistaminen
Pääesikunnan henkilöstöosasto
päätti lokakuussa 2004, että A:lle
maksetaan hänen kiinteä palkkauksensa
opintovapaan ajalta
2004–2008 edellyttäen, että A:n
kanssa tehdään palvelussitoumus.
A sitoutui tämän mukaisesti marraskuussa
2004 palvelemaan Merivoimissa
vähintään kuuden vuoden
ajan ammattikorkeakouluopintojensa
päättymisen jälkeen
edellyttäen, että hän sai tällöin vähintään
sitoumushetken mukaiset
palkkaedut. Jos A irtisanoutui sitoumusaikanaan
muusta kuin sairauteen
perustuvasta syystä, hän
oli velvollinen korvaamaan sitoumusaikana
maksetun palkan
viivästyskorkoineen. A valmistui
insinööriksi joulukuussa 2008 ja irtisanoutui
erikoisupseerin virastaan
4.10.2013 lukien. A:n saama
palkkaus oli sitoumusaikana ennen
irtisanomista ollut vuositasolla
koko ajan korkeampi kuin hänen
palkkansa ennen hänen jäämistään
opintovapaalle, vaikka A:n palkkauksen
vaativuusluokka oli tuona
aikana osin laskenutkin.