5 Momentti 5/2018
Momentti
sunnossa vastaaja oli esittänyt, että
kanteessa vaadittuun määrään sisältyi
sellaisia eriä, joista hän ei
voinut olla vastuussa kanteessa
esitetyillä perusteilla. Välimies oli
jättänyt vastaajan vaatimuksen
määrää koskevat huomautukset
huomiotta, koska ne oli esitetty
vasta loppulausunnossa.
Välimiehen ei katsottu laiminlyöneen
varata välimiesmenettelystä
annetun lain 41 §:n 1 momentin
4 kohdassa tarkoitetulla tavalla
asianosaisille tarpeellista tilaisuutta
ajaa asiaansa. Välitystuomiota ei
kumottu.
L välimiesmenettelystä 41 § 1 mom
4 kohta
KKO:2018:49
Alkoholi – Alkoholirikos –
Euroopan unionin oikeus
A oli virolaisen yhtiön puolesta ja
yhtiön tosiasiallista määräysvaltaa
käyttävänä myynyt Suomessa asuville
yksityishenkilöille alkoholijuomia.
Kaupoista oli sovittu yhtiön
internetsivuston välityksellä,
minkä jälkeen A oli tuonut juomat
Virosta Suomeen ja toimittanut ne
täällä ostajien koteihin.
Korkein oikeus katsoi, että alkoholilainsäädäntöön
perustuva vähittäismyyntimonopoli
ja eräitä alkoholijuomia
koskeva vähittäismyyntilupajärjestelmä,
joka edellytti
muun muassa lupaviranomaisen
hyväksymää myyntipaikkaa,
eivät olleet ristiriidassa unionin oikeuden
kanssa. A:n katsottiin alkoholilain
vastaisesti myyneen alkoholijuomia
Suomessa ja näin syyllistyneen
alkoholirikokseen.
AlkoholiL (1143/1994) 8 § 1 mom
RL 50 a luku 1 §
SEUT 34 artikla
SEUT 36 artikla
SEUT 37 artikla
KKO:2018:50
Liikennevakuutus – Vahingonkorvaus
– Syy-yhteys – Todistelu
– Näytön arviointi
A oli ollut vuonna 1982 osallisena
liikenneonnettomuudessa. Hänelle
oli suoritettu liikennevakuutuksesta
korvauksia niskan retkahdusvamman
perusteella. A vaati
vuonna 2009 vireille panemassaan
kanteessa vakuutusyhtiöltä lisäkorvauksia.
Kanteen mukaan A:lle
oli aiheutunut liikennevahingon
seurauksena vaikea aivovamma ja
kaularankavamma ja hän oli jäänyt
saamiensa vammojen vuoksi pysyvästi
työkyvyttömäksi vuodesta
1999 lähtien. Kysymys näytön arvioinnista.
KKO:2018:51
Yksityiselämän suoja – Yksityiselämää
loukkaava tiedon levittäminen
– Sananvapaus
A oli julkaissut internetissä Pedofilian
uhrien puolesta -nimisellä
avoimella Facebook-sivustolla B:n
valokuvan sekä linkittänyt sen uutissivustolla
olleeseen uutiseen siitä,
että nimeltä mainittu B oli noin
neljä kuukautta aiemmin tuomittu
vankeusrangaistukseen törkeästä
lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Korkeimman oikeuden ratkaisusta
ilmenevillä perusteilla A:n
katsottiin syyllistyneen yksityiselämää
loukkaavaan tiedon levittämiseen.
KORKEIN
HALLINTO-OIKEUS
Yleishallintoasiat
KHO:2018:78
Ylimääräinen muutoksenhaku –
Purkuhakemus – Ilmeisesti
väärä lain soveltaminen – Kilpailunrajoitus
– Seuraamusmaksu
– Seuraamusmaksun
kohdistaminen – Yrityskohtainen
vastuu – Taloudellisen jatkuvuuden
periaate
Korkein hallinto-oikeus oli hakemuksen
kohteena olevalla päätöksellään
hylännyt X Oy:n markkinaoikeuden
päätöksestä tekemän
valituksen ja Kilpailuviraston valituksesta
korottanut X Oy:lle markkinaoikeudessa
maksettavaksi
määrättyä seuraamusmaksua viraston
seuraamusesityksen mukaiseksi
Y Oy:n nimissä aiheutetuista
kilpailunrajoituksista myös ajalta
ennen kuin Y Oy oli tullut osaksi
X Oy:tä.
X Oy haki mainitun korkeimman
hallinto-oikeuden päätöksen
purkamista siltä osin kuin X Oy:lle
oli määrätty maksettavaksi seuraamusmaksua
Y Oy:n kilpailurikkomuksesta
ajalta ennen kuin
Y Oy:stä oli tullut osa X Oy:tä.
X Oy esitti, että unionin tuomioistuimen
oikeuskäytännön mukaan
seuraamusmaksu voitiin määrätä
seuraajalle aikaisintaan rakenteellisten
yhteyksien syntymisen jälkeiseltä
ajalta, eikä esillä olevassa
asiassa tällaisia rakenteellisia yhteyksiä
ollut voinut olla olemassa ennen
kuin Y Oy oli tullut osaksi
X Oy:n konsernia. X Oy:n mukaan
korkein hallinto-oikeus oli päätöksessään
soveltanut ilmeisen väärin
ja unionin oikeuden vastaisesti taloudellisen
jatkuvuuden periaatetta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä
esitettyjen tulkintakannanottojen
mukaisesti
X Oy:tä oli voitu korkeimman hallinto
oikeuden purkuhakemuksen
kohteena olevan päätöksen mukaisesti
pitää vastuussa Y Oy:n tekemästä
kilpailurikkomuksesta
myös ajalta ennen kuin Y Oy oli
tullut osaksi X Oy:n konsernia siitä
huolimatta, että Y Oy oli kysymyksessä
olevana aikana ollut osa
muuta konsernia. Sillä seikalla,
että Y Oy:n aiemmin omistaneella
emoyhtiöllä ja X Oy:n konsernilla
ei ollut ollut rakenteellisia yhteyksiä,
ei ollut hakijan esittämällä tavalla
oikeudellista merkitystä tilanteessa,
jossa kilpailunrajoitukseen
osallistunut oikeushenkilö
Y Oy oli lakannut olemasta X Oy:n
konserniyhtiön yksinomaisessa
päätösvallassa ja purun hakija oli
jatkanut Y Oy:n aiemmin harjoittamaa
liiketoimintaa, johon kilpailusääntöjen
rikkomiset olivat liittyneet.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että X Oy:n hakemuksen tueksi ei
ollut esitetty sellaisia syitä, joista
olisi johtunut, että purkuhakemuksen
kohteena olleessa korkeimman
hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä
(KHO 2009:83)
olisi sovellettu lakia päätöksen antamisaikaan
vallinneen oikeustilan
vastaisesti, kun otettiin huomioon
hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti.
Korkein hallinto-oikeus
hylkäsi purkuhakemuksen.
Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 momentti
Laki kilpailunrajoituksista (480/
1992) 8 §
Unionin tuomioistuimen tuomiot
asiassa C-40/73, Suiker Unie ym. v.
komissio (EU:C:1975:174), asiassa C-
49/92 P, komissio v. Anic Partecipazioni
(EU:C:1999:356), asiassa C -
279/98 P, Cascades v. komissio
(EU:C:2000:626), asiassa C - 286/98
P, Stora Kopparbergs Bergslags v. komissio
(EU:C:2000:630), asiassa C-
204/00 P, Aalborg Portland ym. v. komissio
(EU:C:2004:6), asiassa C-
280/06, ETI ym. (EU:C:2007:775),
asiassa C-434/13 P, komissio v. Parker
Hannifin Manufacturing ja Parmomentti_