15 Momentti 5/2018
Momentti
käyttöratkaisusta seurasi, että kaavan
ranta-alueelle ei jäänyt riittävästi
maankäyttö- ja rakennuslain
73 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua
yhtenäistä rakentamatonta
aluetta. Kun myös otettiin
huomioon joen varren rakentamistilanteesta
saatu selvitys ja se, että
ranta-asemakaavassa osoitetut virkistysalueet
olivat osa kaavan matkailupalvelukokonaisuutta,
kaavaa
laadittaessa ei ollut maankäyttö
ja rakennuslain 39 §:n 2 momentin
9 kohdassa tarkoitetulla tavalla
riittävästi otettu huomioon
virkistykseen soveltuvien alueiden
riittävyyttä. Ranta-asemakaava oli
siten lainvastainen.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 §
2 momentti 9 kohta, 54 § 4 momentti,
73 § 1 momentti
Ks. ja vrt. KHO 2014:89
KHO:2018:80
Ympäristölupa – Lupamääräysten
tarkistaminen – Toiminnan
olennainen muuttaminen – Betonin
tuotanto – Tuotantomäärä –
Melupäästö – Liikenne
Valmisbetonin ja märkälaastin tuottamiseen
myönnetyssä ympäristöluvassa,
sellaisena kuin se oli hallinto
oikeuden päätöksellä osittain
muutettuna, oli rajoitettu tuotantomäärä
40000 m3:een/vuosi. Betonitehtaan
meluhaitta aiheutui pääasiassa
toimintaan liittyvästä liikennöinnistä,
kuten valmisbetonia pois
kuljettavien autojen liikkumisesta
alueella sekä mahdollisesti lastaamisen
yhteydessä syntyvästä kolahtelusta.
Tehtaan tuotantomäärän
lisääminen hallinto-oikeuden päätöksen
mukaisesta olisi lisännyt
vastaavasti tehdasalueen liikennöintiä,
minkä voitiin arvioida olevan
eräistä naapuruussuhteista annetun
lain 17 §:n 1 momentti huomioon
ottaen häiritsevää lähiympäristön
asukkaille etenkin yöaikaan.
Kun yhtiön vaatima tuotantomäärä
oli sidoksissa suoraan toiminnasta
aiheutuvaan liikenteen määrään ja
siitä lähiympäristölle häiriötä aiheutuviin
melupäästöistöihin, eikä
toiminnan meluvaikutuksia ollut
selvitetty, tuotantomäärää oli voitu
ympäristönsuojelulain (86/2000)
42 §:n 1 momentti ja 43 §:n 2 momentti
huomioon ottaen rajoittaa
lupamääräyksellä. Ympäristöhaittojen
ehkäiseminen tai rajoittaminen
ei ollut mahdollista muilla
määräyksillä.
Ympäristönsuojelulaki (86/2000)
28 § 3 momentti, 42 § 1 momentti ja
43 § 1 ja 2 momentti Ks. myös ympäristönsuojelulaki
(527/2014) 29 §
1 momentti, 49 § ja 52 § 1 ja 2 momentti
KHO:2018:82
Maankäyttö ja rakentaminen –
Rakennuslupa – Rakennusluvan
hakeminen – Rakennuspaikan
hallinta – Yhteisomistus – Tontin
osaomistajan suostumus luvan
hakemiseen – Hallinnanjakosopimus
A, B ja C omistivat tontin ja sillä sijaitsevan
kaksiasuntoisen rakennuksen
yhteisesti määräosin siten,
että A:n osuus oli ¼, B:n osuus ¼ ja
C:n osuus ½. Tontilla sijaitsevan
rakennuksen asuntoa 2 hallinneet
A ja B hakivat rakennuslupaa rakennuksen
vaipan sisällä ilman lupaa
tehdyille toimenpiteille, joihin
kuului muun ohella asuntojen välisen
seinän siirtäminen. Asiassa oli
ratkaistavana, edellyttikö rakennusluvan
myöntäminen kaikilta
osin tai ainakin osaksi myös C:n
hakemusta tai suostumusta. Jos rakennusluvan
myöntämisen katsottiin
edellyttävän vähintäänkin C:n
suostumusta, asiassa oli edelleen
arvioitava, miten suostumus voitiin
katsoa annetuksi.
Luvanhakijat A ja B omistivat
tontista määräosan eivätkä he siten
yhdessä hallinneet koko rakennuspaikkaa.
Tilanteessa, jossa rakennuspaikka
oli yhteisomistuksessa,
rakennusluvan myöntäminen
edellytti lähtökohtaisesti kaikkien
yhteisomistajien suostumusta rakennushankkeeseen.
Tonttia ja rakennusta koskevalla
hallinnanjakosopimuksella ja siihen
tehdyllä muutoksella oli yhteisomistajien
kesken sovittu muun
ohella tontilla sijaitsevan rakennuksen
hallinnan jakamisesta. Hallinnanjakosopimuksen
muutoksen
liitteenä olevasta pohjapiirustuksesta
ilmeni, että asuntojen 1 ja
2 välistä seinää ja samalla yhteisomistajien
aikaisemmin hallitsemien
rakennuksen osien välistä rajaa
oli tuossa yhteydessä siirretty.
Hallinnanjakosopimus ja sen muutos
oli kirjattu lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin.
D:n, joka oli hallinnanjakosopimuksen
muutosta allekirjoitettaessa
omistanut ½ määräosan tontista ja
sillä sijaitsevasta rakennuksesta, oli
A:n ja B:n ohella katsottava sopimuksen
hyväksymisellä antaneen
suostumuksensa asuntojen 1 ja 2 välisen
seinän siirtämiselle. C:n oli ostaessaan
D:n osuuden tontista ja rakennuksesta
tullut olla tietoinen
lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin kirjatusta
hallinnanjakosopimuksesta
ja sen muutoksesta. Hallinnanjakosopimus
ja sen muutos sitoivat siten
C:tä tontin ja rakennuksen määräosan
luovutuksensaajana.
Kun otettiin huomioon edellä
hallinnanjakosopimuksesta ja sen
muutoksesta lausuttu, asuntojen
1 ja 2 välisen seinän siirtämiseen
oli ollut kaikkien yhteisomistajien
suostumus ja C oli määräosan luovutuksensaajana
myös tähän suostumukseen
sidottu. Kun tämän lisäksi
otettiin huomioon, että muut
rakennusluvalla hyväksytyt suhteellisen
vähäiset muutostoimenpiteet
olivat tapahtuneet rakennuksen
vaipan sisällä A:n ja B:n
hallinnanjakosopimuksen nojalla
hallitsemissa tiloissa, rakennusluvan
hakeminen ei ollut edellyttänyt
hallinnanjakosopimuksen lisäksi
C:n erillistä suostumusta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 131 §
1 momentti
Maakaari 14 luku 3 §
Ks. ja vrt. KHO 2013:43
KHO:2018:83
Ympäristölupa – Vakuus – Jätteen
käsittelytoiminta – Betoni-
ja tiilijätemurske – Jätehuollon
varmistaminen – Toiminnan
lopettaminen – Jätteen määrä ja
laatu – Hyötykäyttö – MARAasetus
Kierrätysbetonin ja tiilen käsittelylaitoksen
toimintaan myönnetyllä
ympäristöluvalla oli sallittu varastoida
toiminta-alueella yhteensä
400000 tonnia betoni- ja tiilijätettä.
Aluehallintovirasto oli pitänyt
ympäristönsuojelulain (86/2000)
43a §:n (647/2011) mukaista jätteen
käsittelytoiminnalta vaadittavaa
vakuutta tarpeettomana ottaen
huomioon jätteen ominaisuudet ja
murskeiden hyötykäyttömahdollisuudet
maarakentamisessa. Hallinto
oikeus oli hylännyt elinkeino,
liikenne- ja ympäristökeskuksen
(ELY-keskuksen) valituksen
aluehallintoviraston päätöksestä.
KHO kumosi ELY-keskuksen
valituksesta aluehallintoviraston ja
hallinto-oikeuden päätökset ja palautti
asian vakuuden asettamista
varten aluehallintovirastolle uudelleen
käsiteltäväksi. Päätöksen
perusteluissa lausuttiin, että vakuus
voitiin jättää vaatimatta vain
poikkeustapauksissa. Edellytyksenä
oli, että vakuudella katettavat
kustannukset olisivat vähäiset.