12
asetettavat velvollisuudet – Velvollisuus
noudattaa kustannussuuntautunutta
hinnoittelua –
Päälähetysaseman mastokohtainen
antennipaikan enimmäishinta
– Säännelty toiminta –
Sääntelemätön toiminta – Sitoutunut
pääoma – Kohtuullinen
tuotto – Viestintäviraston harkintavalta
– Valitusoikeus
Viestintävirasto oli televisio- ja radiolähetystoiminnan
tukkumarkkinoita
koskevassa päätöksessään
määritellyt merkitykselliset hyödykemarkkinat
ja maantieteelliset
markkinat ja katsonut Digita
Oy:llä edelleen olevan huomattavan
markkinavoiman (HMV) asema
antennipaikkaan ja -kapasiteettiin
pääsyn, televisiolähetyspalveluiden
ja valtakunnallisten radiolähetyspalvelujen
tukkumarkkinoilla.
Virasto oli asettanut Digitalle
useita huomattavan markkinavoiman
velvollisuuksia.
Asiassa oli kysymys Viestintäviraston
viestintämarkkinalain kumoamisen
jälkeen ensimmäistä
kertaa tekemästä huomattavaa
markkinavoimaa koskevasta päätöksestä
ja siinä asetetuista velvoitteista.
Kun otettiin huomioon, että
viestintämarkkinalakiin perustuvat
teleyritysten oikeudet ja velvollisuudet
jäivät voimaan, kunnes
Viestintävirasto oli ensimmäistä
kertaa tehnyt tietoyhteiskuntakaaren
mukaisen päätöksen huomattavasta
markkinavoimasta ja
sen seurauksena asettanut teleyrityksille
tietoyhteiskuntakaaren
mukaiset oikeudet ja velvollisuudet,
Viestintäviraston oli tullut soveltaa
valituksenalaista päätöstä
tehdessään ja sen osana olevaa menetelmämuistiota
laatiessaan tietoyhteiskuntakaaren
säännöksiä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että Viestintävirasto oli määritellyt
televisio- ja radiolähetyspalvelujen
tukkumarkkinat ja merkitykselliset
hyödykemarkkinat sekä maantieteelliset
markkinat tietoyhteiskuntakaaren
ja puitedirektiivin sekä
komission direktiivin nojalla antamien
suositusten mukaisesti. Lisäksi
korkein hallinto-oikeus katsoi,
että Digitalla oli huomattava
markkinavoiman asema antennipaikkaan
ja -kapasiteettiin pääsyn,
televisiolähetyspalveluiden ja valtakunnallisten
radiolähetyspalvelujen
tukkumarkkinoilla ja tämän
vuoksi Viestintäviraston oli tullut
asettaa Digitalle tietoyhteiskuntakaaren
mukaisia huomattavan
markkinavoiman velvollisuuksia.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
myös, että Viestintäviraston Digitalle
asettamat huomattavan markkinavoiman
velvollisuudet olivat
valtaosin tietoyhteiskuntakaaren
mukaisia ja oikeassa suhteessa tavoiteltavaan
päämäärään nähden.
Viestintävirasto oli toiminut harkintavaltansa
rajoissa lukuun ottamatta
antennipaikan vuokraamiselle
mastokohtaisesti määrättyä
enimmäishintaa siltä osin kuin kysymys
oli säänneltyyn toimintaan
sitoutuneen pääoman kohdistamisesta,
mikä oli ratkaistava tosiasiakysymyksenä.
Kun kuitenkin otettiin
huomioon, että asiassa ei ollut
esitetty riittävää selvitystä säänneltyyn
toimintaan sitoutuneen pääoman
kohdentamisesta sekä se,
että enimmäishintaa koskeva velvollisuus
oli päättynyt 24.4.2018,
asiassa ei ollut enää syytä kumota
Viestintäviraston päätöstä ja palauttaa
asiaa Viestintäviraston käsiteltäväksi
päälähetysasemien
mastokohtaisten antennipaikan
vuokrauksen enimmäishintojen
uudelleen määrittämiseksi siltä
osin kuin kysymys oli päälähetysasemien
lähestymiskatoksiin ja
huoltotiloihin sitoutuneen pääoman
kohdentamisesta. Näin ollen
lausuminen Digitan valituksesta
raukesi tältä osin. Muilta osin korkein
hallinto-oikeus katsoi päätöksestään
ilmenevin perustein, että
Viestintäviraston päätös ei ollut Digitan
esittämillä perusteilla lainvastainen.
Näiltä osin valitus hylättiin.
Asiassa oli myös ratkaistavana,
vaikuttiko Viestintäviraston päätös
Yleisradio Oy:n, MTV Oy:n ja Sanoma
Finland Oy:n asemaan ja oliko
päätöksellä siten katsottava olleen
välitön vaikutus mainittujen
yhtiöiden oikeuksiin tai etuihin.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että
Viestintäviraston Digitalle osoittama
huomattavan markkinavoiman
päätös voi vaikuttaa mainittujen
yhtiöiden asemaan televisio- ja radiolähetyspalvelujen
markkinoilla
puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa
tarkoitetulla tavalla, sellaisena
kuin unionin tuomioistuin on
mainittua säännöstä oikeuskäytännössään
tulkinnut. Valituksenalaisen
päätöksen voitiin siten katsoa
vaikuttavan välittömästi mainittujen
yhtiöiden oikeuksiin ja etuihin
hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin
mukaisesti ja Yleisradiolla,
MTV:llä ja Sanomalla oli siten katsottava
olevan oikeus valittaa Viestintäviraston
tekemästä huomattavan
markkinavoiman päätöksestä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että Viestintävirasto ei ollut Yleisradion,
MTV:n ja Sanoman esittämällä
tavalla menetellyt lainvastaisesti,
kun se ei ollut asettanut Digitalle
tukkutason valtakunnallisille
radiolähetyspalveluille päätöksessä
asetettujen velvollisuuksien lisäksi
muita velvollisuuksia kuin
hinnaston ja toimitusehtojen julkaisua
koskevan velvoitteen, ja
että Viestintävirasto oli voinut
poistaa aikaisemmat analogista
valtakunnallista radiolähetyspalvelua
koskevat velvoitteet. Viestintävirasto
ei ollut menetellyt
lainvastaisesti myöskään siltä osin,
kun se ei ollut asettanut televisiolähetyspalveluiden
tukkumarkkinoille
enimmäishintaa. Näin ollen
Yleisradion, MTV:n ja Sanoman
yhteinen valitus hylättiin.
Keskeiset sovelletut oikeusohjeet ja
muu huomioon otettava aineisto
Kansallinen lainsäädäntö:
Laki sähköisen viestinnän palveluista
(aikaisemmin tietoyhteiskuntakaari)
1 §, 3 § 8 ja 9 kohta,
51 §, 52 § 1, 3 ja 4 momentti, 53 § 1–
4 momentti, 56 § 1 ja 3 momentti,
68 § 1 ja 2 momentti, 69 § 1 ja 3 momentti,
71 § 1–5 momentti, 82 § 1 ja
2 momentti, 308 § 1 momentti,
310 § 1 momentti 4 kohta, 312 §
1 momentti, 315 § 1 ja 2 momentti,
351 § 1 momentti, 352 § 1 ja 4 momentti
Laki korkeimmasta hallinto-oikeudesta
2 §
Hallintolainkäyttölaki 6 §, 22 § ja
26 § 1 momentti
Hallintolaki 6 §, 11 §, 31 § 1 momentti,
34 § 1 momentti, 36 §, 44 §
1 momentti 3 kohta, 45 § 1 momentti,
47 § 1 momentti, 49 § 1 ja 3 momentti,
54 § 1 momentti, 57 § 1 momentti,
60 § 1 momentti
Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa
18 § 1 ja 3 momentti,
19 § 1 ja 2 momentti
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
11 § 1 momentti ja 2 momentti
1 kohta, 24 § 1 momentti
20 kohta, 26 § 1 momentti 2 kohta
Laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta
ja -käytöstä 3 §
1 momentti
Unionin oikeus:
Euroopan unionin perusoikeuskirja
47 artikla 1 kohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivi sähköisten viestintäverkkojen
ja -palvelujen yhteisestä
sääntelyjärjestelmästä 2002/21/
EY, sellaisena kuin se on muutettuna
direktiivillä 2009/140/EY (puitedirektiivi)
4 artikla 1 kohta, 5 artikla
1 ja 3 kohta, 6 artikla 1 kohta,