jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta
ja harjoittamisesta annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi
II, uudelleen laadittu toisinto)
riskin sijaintivaltiota koskevien
säännösten tulkinnasta yritysjärjestelyihin
liittyviä vakuutuspalveluja
tarjoavan A Ltd:n liiketoiminnassa.
Korkein hallinto-oikeus päätti
lykätä asian käsittelyä ja esittää
unionin tuomioistuimelle seuraavan
SEUT 267 artiklassa tarkoitetun
ennakkoratkaisupyynnön:
1. Tulkittaessa direktiivin 2009/
138/EY 157 artiklan 1 kohdan ensimmäistä
alakohtaa, luettuna yhdessä
13 artiklan 13 ja 14 kohdan
kanssa, katsotaanko vakuutusmaksuveron
kantamiseen oikeutetuksi
jäsenvaltioksi vakuutuksen
ottaneen yhtiön (oikeushenkilön)
sijoittautumisvaltio vai yrityskaupan
kohteena olevan yhtiön sijaintivaltio,
kun Isossa-Britanniassa
kotipaikan omaava Suomeen sijoittautumaton
vakuutusyhtiö tarjoaa
yrityskauppaan liittyviä riskejä
kattavan vakuutuksen
– yrityskaupassa ostajana olevalle
Suomeen sijoittautumattomalle
yhtiölle ja yrityskaupan kohdeyhtiö
on sijoittautunut Suomeen
– yrityskaupassa ostajana olevalle
Suomeen sijoittautuneelle
yhtiölle ja yrityskaupan kohdeyhtiö
ei ole sijoittautunut Suomeen
– yrityskaupassa myyjänä olevalle
Suomeen sijoittautumattomalle
yhtiölle ja yrityskaupan kohdeyhtiö
on sijoittautunut Suomeen
– yrityskaupassa myyjänä olevalle
Suomeen sijoittautuneelle
yhtiölle ja yrityskaupan kohdeyhtiö
ei ole sijoittautunut Suomeen?
2. Onko asiassa merkitystä sillä,
että vakuutus kattaa vain kohdeyhtiölle
ennen yrityskaupan toteuttamista
aiheutuneet verovastuut?
3. Onko asiassa merkitystä sillä,
onko yrityskaupan kohteena kohdeyhtiön
osakkeet vai liiketoiminta?
4. Tilanteessa, jossa yrityskaupan
kohteena on kohdeyhtiön
osakkeet, onko asiassa merkitystä
sillä, että myyjän ostajalle antamat
vakuutukset koskevat vain sitä,
että myyjä omistaa myytävät osakkeet
eikä kolmansilla osapuolilla
ole niihin vaatimuksia?
Keskusverolautakunnan vakuutusmaksuveroa
koskeva ennakkoratkaisu
ajalle 4.11.2016–
31.12.2017.
Laki eräistä vakuutusmaksuista
suoritettavasta verosta (664/1966)
1 §
Laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä
(398/1995) 6 § 1 momentti ja
2 momentti
Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan
aloittamisesta ja harjoittamisesta
annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivi
2009/138/EY (Solvenssi II, uudelleen
laadittu toisinto) 13 artikla
13 kohta ja 14 kohta b alakohta sekä
157 artikla 1 kohta ensimmäinen
alakohta ja 3 kohta
KHO:2018:21
Autovero – Työsuhdeajoneuvon
väliaikainen veroton käyttö Suomessa
– Osakkeenomistaja –
Toimitusjohtaja
Suomessa vakituisesti asuva A oli
ollut virolaisen B OÜ:n osakkeenomistaja
ja toimitusjohtaja. A oli
marraskuussa 2014 hakenut Tullilta
autoverolain 34 c §:ssä tarkoitettua
lupaa B OÜ:n hänelle antaman
työsuhdeajoneuvon väliaikaiseen
verottomaan käyttöön
Suomessa. Tulli oli hylännyt A:n
hakemuksen, koska se oli katsonut,
ettei A:n yhtiön omistajana
voitu katsoa olleen työsuhteessa
yhtiöön ja ettei A siten ollut täyttänyt
autoverolain 34 c §:ssä säädettyjä
työsuhdeajoneuvon verottoman
käytön edellytyksiä. Hallinto
oikeus oli hylännyt A:n valituksen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että Euroopan unionin tuomioistuimen
oikeuskäytännön perusteella
työsuhdeajoneuvojen väliaikaista
käyttöä koskevia periaatteita
on sovellettava sekä työntekijäasemassa
olevien henkilöiden
osalta että ilman alisteisuussuhdetta
toimivien henkilöiden osalta
osakkeenomistaja, hallituksen jäsen
ja johtaja mukaan lukien.
Osakkeenomistaja- ja toimitusjohtaja
asemassa olevaa henkilöä ei
siten ole autoverolain 34 c §:ää
sovellettaessa kohdeltava toisin
kuin työntekijää tai ammatinharjoittajaa.
Autoverolaki 34 c § (1450/2006)
1 momentti, 2 momentti ja 3 momentti
(971/2012)
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta
(SEUT) 45 artikla ja
49 artikla
Euroopan unionin tuomioistuimen
tuomiot asiassa C-464/02
(Komissio vs. Tanska) ja yhdistetyissä
asioissa C-151/04 ja C-152/
04 (Nadin-Lux SA ja Jean-Pascal
Durré)
Toimitus: Tia Tuominen
Alma Talent
shop.almatalent.fi
pro.almatalent.fi/#suomenlaki