15 Momentti 2/2018
Momentti
osakkeet o–p (yhteensä seitsemän
osaketta) kukin osaan yhden lisähuoneiston
hallinnasta.
A ja B aikoivat myydä omistamansa
osakkeet. Osakkeita myytäessä
A:n ja B:n asuntona käyttämä rakennus
oli todennäköisesti jo purettu.
Asunto-osakeyhtiön uusien
rakennusten rakentaminen toteutettaisiin
uusien osakkeenomistajien
tekemillä rakennusrahastosijoituksilla.
Kaupan kohteena olevien
osakkeiden taloudellinen
arvo muodostui näin ollen lähinnä
niistä rakennuspaikoista, jotka
asunto-osakeyhtiö omisti.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että osakkeiden m–n myymiseen
voitiin soveltaa oman asunnon
luovutuksen verovapautta. Sama
koski osakkeita o–p, jos A ja B luovuttivat
kaikki omistamansa osakkeet
m–p yhdellä luovutuksella tai
usean osaluovutuksen kokonaisuutena
siten, että olosuhteista
voitiin päätellä, että hakijoiden tarkoituksena
oli realisoida kaikki aiemmin
omana vakituisena asuntonaan
käyttämänsä huoneiston hallintaan
oikeuttaneet osakkeet kokonaisuudessaan
lyhyen ajan kuluessa.
Ennakkoratkaisu.
Tuloverolaki 48 § 1 mom 1 kohta
Ks. KHO 2012:62. Vrt. KHO
2015:75.
KHO:2018:11
Ennakkoratkaisu – Kantelun tutkiminen
– Tulovero – Vertaislainasopimus
– Omaisuuden
luovutus – Arvopaperi – Vähennyskelpoinen
luovutustappio –
Arvopaperin lopullinen arvonmenetys
Päätöksestä, jolla keskusverolautakunta
oli jättänyt ennakkoratkaisun
antamatta, ei voitu hallintolainkäyttölain
nojalla kannella.
Hakijana olleen yksityishenkilön
oli tarkoitus sijoittaa internetissä
toimivan verkkopalvelun kautta
niin sanottuihin vertaislainoihin.
Kysymys oli vertaislainojen sähköisestä
markkinapaikasta, jonka
kautta sijoittajat voivat tarjota varojaan
sijoitettaviksi rahoitusta tarvitsevien
lainanhakijoiden velkakirjamuotoisiin
lainoihin. Palvelussa
hakija pystyi valitsemaan haluamansa
riski- ja tuottotason ja
näin asettamiensa sijoitussääntöjen
perusteella hajauttamaan sijoituksensa
useiden velallisten velkapääomiin.
Hakijan tehtyä sijoituksensa
palvelu alkoi sijoittaa varoja
asetettujen sijoitusehtojen perusteella
automaattisesti ja hakijan lainasalkkuun
alkoi muodostua lainanhakijoiden
tarjonnan perusteella
kantaa eri velkakirjoista tai
niiden määräosista. Palvelussa velkojan
ja velallisen henkilöllisyydet
jäivät toisilleen tuntemattomiksi.
Verkkopalvelu vastasi hakijan
puolesta mahdollisista velkojen
perintätoimista. Mikäli saatavaa ei
saatu perittyä ulosoton kautta, saatava
kirjattiin luottotappioksi ulosottoviranomaisen
antaman niin sanotun
varattomuustodistuksen perusteella.
Verkkopalvelu oli myös
oikeutettu myymään perittäväksi
siirtyviä saatavia perintäyhtiölle
hakijan puolesta.
Kysymyksessä olevia sijoituksia
pidettiin sellaisena omaisuutena,
jonka luovutuksen johdosta
voitiin vahvistaa luovutustappio,
ja sellaisina arvopapereina, joiden
lopullinen arvonmenetys rinnastettiin
luovutustappioon. Ennakkoratkaisu.
Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti,
58 § ja 68 §
Tuloverolaki 50 § 1 momentti ja
3 momentti 2 kohta
KHO:2018:14
Arvonlisävero – Terveyden- ja
sairaanhoitopalvelu – Kuntayhtymä
– Palvelujen ulkoistaminen
– Yksityinen palveluntuottaja
– Oikeus laskennallisen
veron palautukseen toisen kuntayhtymän
tuottamista palveluista
X:n sosiaali- ja terveyskuntayhtymä
oli sopinut sosiaali- ja terveyspalvelujen
ulkoistamisesta yhdessä
yksityisen palveluntuottajan
kanssa perustamalleen A Oy:lle.
Sopimuksen mukaan A Oy veloitti
palveluista kuntayhtymältä kiinteän
vuosimaksun, joka sisälsi
muun ohella perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon. A Oy
osti vaikean ja kiireellisen erikoissairaanhoidon
palvelut Y:n sairaanhoitopiirin
kuntayhtymältä,
jonka jäseniä X:n kuntayhtymään
kuuluvat kunnat olivat. Asiassa oli
ratkaistavana, oliko X:n kuntayhtymällä
oikeus arvonlisäverolain
130a §:n 1 momentin 1 kohdassa
tarkoitettuun laskennalliseen palautukseen
A Oy:n suorittamista
veloituksista myös siltä osin kuin
veloitus sisälsi A Oy:n Y:n sairaanhoitopiirin
kuntayhtymältä ostamia
erikoissairaanhoidon palveluja,
joiden tuottamista varten suorittamistaan
hankinnoista Y oli saanut
arvonlisäverolain 130 §:n
1 momentissa tarkoitetun kuntapalautuksen.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että laskennallinen palautus ei ollut
osa arvonlisäverojärjestelmää
vaan kysymys oli järjestelmästä,
jolla pyrittiin edistämään hankintaneutraalisuutta
verosta vapautettuja
sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja
tuottavien kuntien ja
kuntayhtymien kohdalla siten, ettei
näiden tahojen olisi edullisempaa
tuottaa näitä palveluja itse verrattuna
toimintaan liittyvien palvelujen
hankintaan yksityisiltä toimijoilta.
Kysymyksessä oli siten
arvonlisäverojärjestelmän kautta
toteutettu järjestelmään sinänsä
kuulumaton hankintaneutraalisuutta
edistävä järjestelmä. Laskennallisen
palautuksen myöntäminen
X:n sosiaali- ja terveyskuntayhtymälle
tältä osin olisi merkinnyt
X:n kuntayhtymälle myönnettävää
järjestelmän tarkoituksen
vastaista perusteetonta etua. Laskennallisen
palautuksen säännöstä
oli tulkittava sen tarkoituksen mukaisesti
siten, että se ei koskenut A
Oy:n X:n kuntayhtymältä veloittamaa
määrää siltä osin kuin tähän
määrään sisältyi Y:n sairaanhoitopiirin
kuntayhtymän suorittamia
erikoissairaanhoidon palveluja,
joiden suorittamiseen sisältyvistä
kustannuksista mainittu kuntayhtymä
on ollut oikeutettu saamaan
arvonlisäverolain 130 §:n 1 momentissa
tarkoitetun kuntapalautuksen.
Verohallinnon ennakkoratkaisu
ajalle 26.4.2016–31.12.2017.
Arvonlisäverolaki 34 § 1 momentti,
130 § 1 momentti ja 130a §
KHO:2018:16
Vakuutusmaksuvero – Ennakkoratkaisupyyntö
unionin tuomioistuimelle
– Vakuutusmaksun
veronalaisuus – Yritysjärjestelyyn
liittyvä vakuutus – Riskin
sijaintivaltio
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
vireillä olevassa vakuutusmaksuveroa
koskevassa asiassa oli ratkaistavana
kysymys vakuutus- ja