13 Momentti 2/2018
Momentti
kielto – Tuoteturvallisuus –
Turvallisuuspuute – Yhden tuotteen
testaus
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto
oli markkinavalvonnassa havaitun
turvallisuuspuutteen vuoksi velvoittanut
yhtiön A lopettamaan
välittömästi tuotteen LED-kynttelikkö
myynnin ja muun luovuttamisen.
Tuotteen liitäntälaitteen
pistotulpan toinen kosketintappi ei
ollut akkreditoidun tarkastuslaitoksen
yhdelle tuotteelle tekemässä
testissä kestänyt vaatimusten
mukaista vääntökoetta. Pistotulppa
saattoi käytössä irrota ja aiheuttaa
sähköiskun tai tulipalon vaaran
jäämällä pistorasiaan.
Yhtiön A mukaan tuotteen valmistaja
oli hankkinut tuotteelle
hyväksynnän. Tuote oli läpäissyt
laboratoriotestissä vaatimusten
mukaisen vääntökokeen ja tuotteelle
oli myönnetty FI-sertifikaatti.
Yhtiön A mukaan tuotteessa
olevaa turvallisuuspuutetta ei
voitu todeta yhden tuotteen testauksella.
Testaukseen olisi tullut
ottaa useampi tuote kuten tuotteita
valmistettaessa tehtävissä testauksissa.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että markkinavalvontaa suoritettaessa
tuotteen turvallisuutta arvioidaan
yksittäisen käyttäjän hengen,
terveyden ja omaisuuden turvallisuuden
kannalta. Markkinavalvonnassa
nyt kyseessä olevassa
tuotteessa havaittu virhe on sen
laatuinen, että sen voidaan arvioida
aiheuttavan sähköiskun ja/tai
tulipalon vaaran tuotteen käyttäjälle.
Hallinto-oikeuden päätös, jolla
turvallisuus- ja kemikaaliviraston
päätös oli kumottu, kumottiin
ja turvallisuus- ja kemikaaliviraston
päätös saatettiin voimaan.
Sähköturvallisuuslaki 5 § 1 momentti,
6 § ja 27 § 1 momentti 1 ja
2 kohta
Tietyllä jännitealueella toimivia
sähkölaitteita koskeva jäsenvaltioiden
lainsäädännön lähentämisestä
annettu Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivi 2006/95/EY
(pienjännitedirektiivi) 2 artikla
1 kohta, 3, 5, 6, 7 artikla
KHO:2018:22
Lääkkeiden velvoitevarastointi –
Varastointivelvoitteen alittaminen
– Varastointivelvoitteen
täyttäminen – Velvoitevarastointikorvaus
– Huoltovarmuuskeskus
Huoltovarmuuskeskus oli hylännyt
lääkkeiden velvoitevarastointikorvausta
koskevan hakemuksen
sillä perusteella, ettei varastointivelvoitetta
ollut eräiden lääkkeiden
velvoitevarastoitavien määrien
luvattomien alitusten vuoksi
täytetty. Alitukset olivat olleet keskimäärin
merkittävät. Hallinto-oikeus
oli hakijoiden valituksesta
kumonnut Huoltovarmuuskeskuksen
päätöksen lakiin perustumattomana
ja palauttanut asian
Huoltovarmuuskeskukselle uudelleen
käsiteltäväksi. Korkein
hallinto-oikeus totesi, että varastointivelvoitteen
alitukset olivat
eräiden varastointivelvoitteen piiriin
kuuluvien valmisteiden osalta
olleet merkittävät, mutta eräiden
muiden valmisteiden osalta alitukset
olivat olleet vähäisempiä, eikä
kaikkien valmisteiden osalta ollut
esiintynyt alitusta lainkaan. Korkein
hallinto-oikeus katsoi, ettei
Huoltovarmuuskeskus ollut voinut
hylätä hakijoiden hakemusta
kokonaisuudessaan, vaan varastointivelvollisuuden
täyttämiseen
perustuvaa oikeutta velvoitevarastointikorvaukseen
oli tullut arvioida
lääkekohtaisesti. Korkein hallinto
oikeus ei muuttanut hallintooikeuden
päätöksen lopputulosta.
Laki lääkkeiden velvoitevarastoinnista
2 §, 3 § 1 momentti 1–3 kohta,
4 § 1 momentti, 6 §, 9 § 1 momentti
12 § 1 ja 3 momentti, 15 § 1 ja 2 momentti
sekä 17 § 2 momentti
Valtioneuvoston asetus lääkkeiden
velvoitevarastoinnista 1 ja 4 §
KHO:2018:23
Vesiasia – Voimalaitoksen
rakentaminen – Uusi voimalaitosyksikkö
– Vesivoima – Vesistön
säännöstely – Lyhytaikaissäännöstely
– Kalatalousvelvoite
– Kalatie – Kalatien rakentamismääräyksen
tarkistaminen
Lupahakemuksessa oli kysymys
uuden voimalaitosyksikön (rakennusvirtaama
40 m3/s) rakentamisesta
kosken itärannalle vanhaan
uittokanavaan. Kosken länsirannalla
toiminnassa ollut saman yhtiön
vanha vesivoimalaitos (rakennusvirtaama
24 m3/s) oli tarkoitus
jättää paikoilleen ja käyttää sitä
vain virtaaman ylittäessä 40 m3/s
sekä uuden voimalaitosyksikön
huoltoseisokkien aikana. Hakijan
tarkoituksena oli hoitaa uuden
voimalan juoksutukset vanhan
voimalan voimassa olleen luvan
määräysten mukaisesti.
Hakemuksessa ei ollut pyydetty
vanhan voimalan säännöstelyä
koskevien lupamääräysten muuttamista,
mutta hakijan ilmeisenä
tarkoituksena oli harjoittaa uudella
voimalaitoksella lyhytaikaissäännöstelyä.
Kun uutta voimalaa
oli tarkoitus käyttää pääosin yksin
vesistön säännöstelyyn, siinä harjoitettavasta
lyhytaikaissäännöstelystä
saattoi aiheutua hankkeen
vaikutusalueella sellaisia vaikutuksia,
joita ei ollut otettu huomioon
vanhaa voimalaitosta koskevassa
voimassa olevassa luvassa
eikä sen muutoksessa. Vedenkorkeuden
säätelyä ja juoksutuksia
koskevien määräysten antaminen
uuden voimalaitoshankkeen johdosta
saattoi siten olla tarpeellista
uuden voimalaitoksen rakentamisluvassa.
Uuden voimalaitoksen
käyttöön ottamisen jälkeen vanhaa
voimalaitosta ei enää käytettäisi
vastaavasti kuin aiemmin, ja voimalaitoksissa
hyödynnettiin samaa
vesivoimaa. Uuden voimalan
lupaharkinnassa tuli sen vuoksi ottaa
huomioon voimalaitosten
muodostama toimintakokonaisuus
ja niiden yhteisvaikutus vesiympäristöön.
Koska luvan hakija ei ollut esittänyt
suunnitelmaa siitä, miten
juoksutuksia oli tarkoitus toteuttaa
uudella vesivoimalaitoksella eikä
ollut hakemuksessaan arvioinut
mahdollisen lyhytaikaissäädön
vaikutuksia, lupaviranomaisella ei
asiaa ratkaistaessa ollut käytettävissä
riittävää selvitystä juoksutusta
koskevien lupamääräysten asettamiseksi.
Tämän vuoksi hallintooikeuden
oli tullut kumota lupapäätös
juoksutuksia koskevien
sekä vedenkorkeuksien ja virtaamien
tarkkailua koskevien lupamääräysten
osalta ja palauttaa asia
niiltä osin lupaviranomaiselle uudelleen
käsiteltäväksi tilaisuuden
varaamiseksi hakijalle esittää selvitys
lyhytaikaissäännöstelyn toteuttamisesta
ja sen vaikutuksista.
Mainitut voimalaitokset aiheuttivat
yhdessä esteen vaelluskaloille
ja niiden luontaisen elinkierron palauttamiselle.
Tätä oli pidettävä
myös intressivertailussa merkittävänä
haittana, minkä vuoksi kalan
kulun ja kalakantoja koskevien