10
tövaikutusten arviointimenettelyssä.
Asemakaavassa oli yksityiskohtaisesti
varattu alueet teollisuuslaitoksen
osatoiminnoille ja
annettu kaavamääräyksiä toiminnasta
aiheutuvien ympäristövaikutusten
rajoittamiseksi.
Asemakaavalla ratkaistiin
maankäytölliset edellytykset tehtaan
sijoittamiselle kysymyksessä
olevalle kaava-alueelle. Suunnitellun
maankäytön merkittävät vaikutukset
oli selvitettävä sillä tavoin
ja siinä laajuudessa kuin se
asemakaavan suunnittelutarkkuus
huomioon ottaen oli tarpeen ja
mahdollista. Laadittujen selvitysten
perusteella oli voitava varmistaa
asemakaavalle maankäyttö- ja
rakennuslain 54 §:ssä asetettujen
sisältövaatimusten täyttyminen.
Suunnitellun tehtaan suuruusluokasta,
toiminnoista ja sijainnista
johtuen hanke oli myös ympäristönsuojelulain,
vesilain ja kemikaalilain
mukaisten lupa- ja valvontamenettelyjen
piirissä. Näissä
asemakaavoitukseen ja maankäyttö
ja rakennuslain lupajärjestelmään
nähden erillisissä menettelyissä
lopullisesti ratkaistiin, olivatko
tehtaan toiminnalliset edellytykset
alueella ylipäätään olemassa,
sekä selvitettiin yksityiskohtaisesti
toiminnan tekniset vaatimukset
ja ympäristökuormituksen
sallittavuus. Mikäli toiminta
sallittiin, annettiin näissä menettelyissä
yksityiskohtaiset määräykset
ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi
tarkoitetuista toimista
sekä ympäristöpäästöjen raja-arvoista
ja rajoittamisesta muun
ohella melu- ja vesistöpäästöjen
osalta. Myös toimintaan mahdollisesti
liittyvät häiriö- ja onnettomuustilanteet
oli otettava huomioon
muiden lakien mukaisessa
päätösharkinnassa. Vastaavia tietoja
ei voitu edellyttää sen arvioimiseksi
täyttyvätkö asemakaavan
sisältövaatimukset.
Asemakaavaa laadittaessa tehdyt
selvitykset olivat muun ohella
edellä lausuttu huomioon ottaen
riittävän yksityiskohtaisia ja kattavia,
jotta voitiin varmistua siitä,
että alueen käyttämisestä kaavassa
osoitettuun tarkoitukseen ei ennalta
arvioiden aiheutunut sellaisia
haittavaikutuksia, joita olisi ollut
pidettävä terveellisen elinympäristön
luomista tai luonnonympäristön
vaalimista koskevien asemakaavan
sisältövaatimusten vastaisena,
ja ettei tehtaan toiminnoista
aiheutunut sellaista elinympäristön
laadun merkityksellistä heikentymistä,
joka ei olisi ollut perusteltua
asemakaavan tarkoitus
huomioon ottaen tai sellaisia kaava
alueen ulkopuolella sijaitsevien
kiinteistöjen käyttöä rajoittavia
vaikutuksia, joista olisi voitu katsoa
aiheutuvan maankäyttö- ja rakennuslain
54 §:n 3 momentissa
tarkoitettua kohtuutonta haittaa.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §,
54 §
KHO:2018:12
Kuntien välinen hallintoriita –
Vastuu lastensuojelun kustannuksista
– Jälkihuolto – Huostassapidon
lopettamisen vaikutus
– Perhehoitaja – Sijoitus
Vuonna 1999 syntynyt A oli ollut
C:n kaupungin huostaan ottamana
ja sijaisperheisiin sijoitettuna ajalla
21.7.2005–13.10.2011. Käräjäoikeus
oli 11.7.2011 määrännyt lapsen
huoltajaksi D:n. A:n huostassapito
lopetettiin 14.10.2011, minkä jälkeen
A muutti asumaan D:n luo
aluksi E:n kaupunkiin ja 17.12.2012
alkaen B:n kuntaan. Lastensuojelun
asiakkuus siirtyi 1.7.2014 B:n
kunnalle, joka oli D:n kanssa tekemänsä
perhehoidon toimeksiantosopimuksen
perusteella maksanut
D:lle 1.7.2014 alkaen perhehoitajalaissa
tarkoitettua hoitopalkkiota
ja kulukorvausta. B:n kunta oli hallinto
oikeudessa vaatinut, että C:n
kaupunki velvoitetaan korvaamaan
B:n kunnalle sen jälkihuollon
kustannuksina maksamat määrät
1.7.2014 lähtien.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että B:n kunnan D:lle maksamissa
hoitopalkkioissa ja kulukorvauksissa
oli kysymys lastensuojelulain
16b §:n (1380/2010) 1 momentissa
tarkoitetuista A:n huollon tai
hoidon tarpeen edellyttämistä jälkihuollon
palveluista ja tukitoimista.
Niistä aiheutuneet kustannukset
B:n kunta oli lapsen sijoituskuntana
oikeutettu perimään
C:n kaupungilta, joka vastasi kustannuksista
lastensuojelulain
16a §:n (88/2010) 3 momentin perusteella.
Sillä seikalla, ettei lapsi
ollut sijoitettuna D:n huoltoon
huostaan otettuna lastensuojelulain
46 §:n 2 momentissa tarkoitetulla
tavalla, ei ollut asiassa oikeudellista
merkitystä.
Hallinto-oikeuden päätös kumottiin
ja C:n kaupunki velvoitettiin
korvaamaan B:n kunnalle hoitopalkkiot
ja kulukorvaukset.
Äänestys 4–1
Lastensuojelulaki 16 § (88/2010)
1 momentti, 16a § (88/2010) 1 ja
3 momentti, 16b § (1380/2010)
1 momentti, 75 § 1 ja 3 momentti ja
76 § 1 momentti
KHO:2018:13
Huostaanotto ja sijaishuoltoon
sijoittaminen – Huostaanottohakemuksen
hylkääminen – Huoltajan
ensisijainen vastuu lapsen
hyvinvoinnista – Riita lapsen
huollosta ja tapaamisoikeudesta
– Huostaanoton viimesijaisuus
X:n kaupungin lapsiperhetyön
päällikkö oli hakenut C:n huostaanottoa
sillä perusteella, että olosuhteet
äiti A:n luona uhkasivat
vakavasti vaarantaa C:n terveyttä
ja kehitystä, sekä C:n sijoittamista
sijaishuoltoon hänen isänsä B:n ja
tämän avopuolison luokse. A oli
tuolloin lapsen yksinhuoltaja. Hakemuksen
perusteena oli erityisesti
A:n päihteidenkäyttö sekä tämän
aggressiivinen ja impulsiivinen
käytös. Hallinto-oikeus hylkäsi
huostaanottohakemuksen.
Lapsiperhetyön päällikkö valitti
päätöksestä korkeimpaan hallintooikeuteen.
Valituksessa todettiin,
että lapsesta oli tehty hallinto-oikeuden
päätöksen antamisen jälkeen
useita lastensuojeluilmoituksia
ja että ilmoituksissa oli kysymys
vakavista äidin päihteidenkäyttöön
liittyvistä seikoista.
Käräjäoikeus oli B:n hakemuksesta
määrännyt C:n vanhempiensa
yhteishuoltoon päätöksellä, joka annettiin
hallinto-oikeuden päätöksen
jälkeen. Käräjäoikeus oli samalla antanut
määräykset lapsen asumisesta
isänsä luona sekä lapsen oikeudesta
tavata äitiään. Äiti saattoi tavata lasta
joka toinen viikko keskiviikosta,
päiväkodin tai koulun jälkeen, aina
maanantai-aamuun saakka.
Valittaja katsoi vastaselityksessään,
että huostaanotto oli edelleen
ajankohtainen. Huostaanotolla
voitiin turvata, että äidin ja lapsen
tapaamiset olivat rajoitettuja ja valvottuja.
Lapselle koitui muutoin
vaaraa näin laajasta tapaamisoikeudesta.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
ettei asiassa ollut tullut esille seikmomentti_