9 Momentti 6/2017
Momentti
mukainen vuokrataso poikkeaisi
ilmeisellä tavalla käyvästä vuokratasosta.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että asiassa oli kysymys vanhojen
maanvuokrasopimusten uusimisesta.
Valtuuston päätös merkitsi
asiassa saadun selvityksen mukaan
vuokratason korotusta useilla
sadoilla prosenteilla. Mainitut
seikat huomioon ottaen valtuuston
oli katsottava tehneen päätöksensä
sille kuuluvan harkintavallan rajoissa
siltä osin kuin se oli lomaasuntorakennuspaikkojen
luovutusehdoista
päättäessään päättänyt
käyvästä vuokratasosta mahdollisesti
jossain määrin poikkeavasta
vuokratasosta. Korkein hallinto
oikeus kumosi hallintooikeuden
päätöksen siltä osin kuin
hallinto-oikeus oli kumonnut kaupunginvaltuuston
päätöksen
25.6.2012. Kaupunginvaltuuston
päätöksestä hallinto-oikeudelle
tehty valitus hylättiin. Asiassa oli
lisäksi kysymys muun muassa
ikääntyneiden vuokralaisten positiivisesta
erityiskohtelusta.
Kuntalaki (365/1995) 2 § 1 momentti
ja 90 § 2 momentti
KHO:2017:117
Kunnallisasia – Huvilatontin
vuokraaminen – Vuokrasopimusten
uusimista koskevat periaatteet
– Vuokran kaavamainen
määräytymisperuste – Valtuuston
harkintavalta – Yhdenvertaisuus
– Tasapuolinen kohtelu
X:n kaupunginvaltuusto oli
15.12.2014 päättänyt kaupunginvaltuuston
päätökseen 17.12.1998
perustuneiden ajalla 1.1.2000–
31.12.2014 voimassa olleiden huvilatonttien
vuokrasopimusten uusimista
koskevien periaatteiden hyväksymisestä.
Kaupunginvaltuusto
oli aiemmin 11.11.2013 päättäessään
huvilatonttien vuokrasopimusten
uusimisen periaatteista
teknisen lautakunnan ja kaupunginhallituksen
suorittaman valmistelun
pohjalta muun muassa
päättänyt, että huvilatontin vuokra
määräytyy tontin ominaisuudet
huomioon ottavan perusteen mukaisesti.
Valtuuston tarkoituksena
oli siten ollut siirtyminen vuokrien
aiemmasta, vuonna 1998 päätetystä
kaavamaisesta määräämisestä
yksilöllisempään vuokrien määräämiseen.
Hallinto-oikeuden kumottua
viimeksi mainitun valtuuston
päätöksen valtuusto oli huvilatonttien
vuokrasopimusten uusimista
koskevien periaatteiden hyväksymisestä
15.12.2014 tekemässään
uudessa päätöksessä päättänyt
vuokrien ja maanvuokrasuhteen
muiden ehtojen osalta palata
niiden kaavamaisempaan määräytymiseen.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että valtuuston päätöksen kaltaiset
kunnan toimintaa esimerkiksi
maanvuokrauksessa linjaavat päätökset
liittyvät tavoitteiltaan olennaisesti
yhdenvertaisuuteen ja tasapuoliseen
kohteluun. Kunnalla
on laaja harkintavalta sen linjatessa
niitä periaatteita, joita se noudattaa
päättäessään alueidensa
vuokraamisesta yksityisille henkilöille
huvilakäyttöön. Kunta voi
esimerkiksi pyrkiä vuokran määräämiseen
tontin ominaisuudet
huomioon ottaen, mutta se voi kuitenkin
käyttää myös tätä kaavamaisempia
vuokran määräytymisen
perusteita, kunhan perusteet
eivät ole syrjiviä tai yhdenvertaisuusperiaatteen
tai muiden hallintolain
6 §:n mukaisten oikeusperiaatteiden
vastaisia, eikä toimivaltaa
perusteista päätettäessä ole
käytetty laille vieraassa tarkoituksessa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että valtuusto oli voinut päättää
uudelleen vuokraamisen periaatteista
kaavamaisella tavalla, vaikka
sen tarkoituksena oli aiemmin
ollut siirtyminen yksilöllisempään
vuokran määräytymiseen.
Tasapuolisen kohtelun vaatimusta
tai yhdenvertaisuusperiaatetta
ei ollut loukattu vuokrien kaavamaisella
määräytymisellä. Valittajat
eivät olleet tuoneet esille eikä
asiassa ollut muutoinkaan ilmennyt,
että asiaan kuulumattomat
vaikuttimet olisivat olleet syynä
valtuuston päätöksen saamaan sisältöön
sen päättäessä 15.12.2014
huvilatonttien vuokrasopimusten
uusimisen periaatteista. Korkein
hallinto-oikeus hylkäsi valituksen
hallinto-oikeuden päätöksestä,
jolla kaupunginvaltuuston
päätöksestä tehty valitus oli hylätty.
Kuntalaki (365/1995) 2 § 1 momentti
ja 90 § 2 momentti
Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti
Hallintolaki 6 §
KHO:2017:118
Kunnallisasia – Vaalilautakunta
– Kokoonpano – Varsinainen
jäsen – Varajäsen
Hyvinkään kaupunginhallitus oli
2.3.2015 asettanut vaalilautakunnat
19.4.2015 toimitettavia eduskuntavaaleja
varten jakaen vaalilautakuntien
jäsenten ja varajäsenten
paikat puolueiden vuoden
2011 eduskuntavaaleissa Hyvinkäällä
saaman äänimäärän perusteella.
Kaupunginhallitus oli vaalilautakuntien
kokoonpanosta päättäessään
valinnut vaalilautakuntiin
varsinaisiksi jäseniksi kaksi edustajaa
samoista puolueista Suomen
Kommunistinen Puolue r.p:n jäädessä
ainoana puolueena ilman
varsinaisen jäsenen paikkaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että vaalilain 15 §:n 2 momentti
edellyttää eduskuntavaalien
yhteydessä sitä, että asetettavaan
vaalilautakuntaan ei voida valita
useampaa samaa puoluetta edustavaa
varsinaista jäsentä, jos samalla
jokin kyseisessä vaalipiirissä
edellisissä eduskuntavaaleissa ehdokkaita
asettanut ja vaalilautakuntaan
edustajaehdokkaan nimennyt
puolue jäisi vaille edustusta
vaalilautakunnan varsinaisissa
jäsenissä. Vastaava vaatimus koski
vaalilautakunnan varajäsenten valintaa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi
lisäksi, että jos asetettavia vaalilautakuntia
on useita, on pyrittävä
siihen, että kukin edellisissä eduskuntavaaleissa
ehdokkaita asettanut
puolue saa edustajansa ainakin
johonkin asetettavista vaalilautakunnista.
Kaupunginhallituksen päätös
oli vaalilain 15 §:n 2 momentin
vastainen ja siten kuntalain 90 §:n
2 momentissa tarkoitetulla tavalla
lainvastainen. Korkein hallintooikeus
hylkäsi kaupunginhallituksen
valituksen hallinto-oikeuden
päätöksestä, jolla kaupunginhallituksen
päätös 2.3.2015 ja kaupunginhallituksen
oikaisuvaatimuspäätös
23.3.2015 oli kumottu.
Vaalilaki 15 § 1 ja 2 momentti
KHO:2017:119
Ulkomaalaisasia – Vastuunmäärittämisasetus
(ns. Dublin III) –
Hakemuksen käsittelystä vastuussa
oleva jäsenvaltio – Permomentti_