8
73a § 1 momentti, 80 § 1 momentti,
81 § 1 ja 2 momentti, 82 § 3 momentti
KHO:2017:113
Koulutapaturma – Julkisoikeudellinen
saatava – Vanhentumislain
soveltamisala – Vanhentuminen
– Vanhentumisaika
Vaikka oikeus saada peruskoululain
(476/1983) 50 §:n 1 momentin
nojalla kunnalta korvausta koulutapaturman
perusteella ei perussuhteena
vanhentunut, tapaturmasta
johtuneet yksittäiset korvausvaatimukset
vanhentuivat velan
vanhentumisesta annetun lain
(vanhentumislaki) säännösten mukaisesti.
Koulutapaturmasta johtuvissa
yksittäisissä rahamääräisissä
vaatimuksissa oli kysymys vanhentumislain
7 §:ssä tarkoitetusta
vahingonkorvausvelkaan tai muuhun
hyvitykseen rinnastettavasta
velasta.
Peruskoululaki (476/1983) 50 §
1 momentti
Laki velan vanhentumisesta 1 § 1 ja
2 momentti, 2 § 1 momentti, 4 §, 7 §
1 momentti 3 kohta, 7 § 2 momentti
ja 21 §
KHO:2017:114
Maankäyttö ja rakentaminen –
Asemakaava – Asemakaavamääräykset
– Arvokas porrashuone
– Hissi – Rakennuslupamenettely
Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt
asemakaavan muutoksen, joka
koski yhdeksää tonttia Helsingin
Kruununhaan kaupunginosassa.
Tonteilla sijaitsevissa kerrostaloissa
oli yhteensä 28 kulttuurihistoriallisesti
arvokasta porrashuonetta.
Asemakaavan muutoksen tavoitteena
oli suojella kulttuurihistoriallisesti
merkittävät asuinkerrostalot
ja samalla parantaa niiden
esteettömyyttä.
Asemakaavan hissien rakentamista
koskevan kaavamääräyksen
mukaan hissien rakentaminen sallittiin
porraskäynteihin, mikäli se
oli teknisesti ja rakennettuun ympäristöön
liittyviä erityisiä arvoja
turmelematta mahdollista. Asemakaava
mahdollisti hissin rakentamisen
myös rakennuksen rungon
ulkopuolelle sisäpihan puolelle ja
porrashuoneen viereiseen asuin-
tai aputilaan. Asemakaavassa oli
lisäksi arvokkaiden porrashuoneiden
korjaus-, muutos- ja lisärakennustöitä
koskeva kaavamääräys,
joka tuli sovellettavaksi myös hissien
rakentamisen yhteydessä.
Asiassa oli korkeimmassa hallinto
oikeudessa ratkaistavana kysymys
siitä, perustuiko asemakaavan
muutos riittäviin tutkimuksiin
ja selvityksiin ja täyttikö asemakaava
maankäyttö- ja rakennuslain
54 §:n 2 momentissa säädetyn rakennetun
ympäristön vaalimista
koskevan sisältövaatimuksen siltä
osin kuin siinä tietyin edellytyksin
sallittiin hissien rakentaminen
kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin
porrashuoneisiin.
Asemakaavaa varten laadittujen
selvitysten perusteella asemakaavassa
arvokkaiksi osoitetuilla porrashuoneilla
oli maankäyttö- ja rakennuslain
54 §:n 2 momentissa
tarkoitettuja rakennettuun ympäristöön
liittyviä erityisiä arvoja.
Selvitykset osoittivat myös, että jokaiseen
kaavamuutoksen kohteena
olevaan rakennukseen oli löydettävissä
hissin toteuttamisen
osalta porrashuoneen arvon säilyttämisen
mahdollistava ratkaisu.
Asemakaavassa ei ollut ratkaistu
mahdollisten hissien sijaintia tai
toteutustapaa, vaan asia oli jätetty
ratkaistavaksi rakennuslupamenettelyssä.
Rakennuslupamenettelyä
ohjaavan kaavamääräyksen
mukaan hissin rakentamisesta tuli
neuvotella museoviranomaisen
kanssa ennen rakennus- tai toimenpideluvan
myöntämistä ja lupahakemukseen
oli liitettävä asiantuntijan
laatima rakennushistoriaselvitys.
Kun otettiin huomioon asemakaavan
perusteena olevat selvitykset
sekä edellä mainitun kaavamääräyksen
sisältö, asemakaavan
muutos perustui maankäyttö- ja
rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuihin
riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin
siltä osin kuin oli kysymys
hissien rakentamisen vaikutuksista
arvokkaisiin porrashuoneisiin.
Kun lisäksi otettiin huomioon hissien
rakentamista arvokkaisiin
porraskäytäviin koskevat kaavamääräykset
kokonaisuudessaan,
sekä se seikka, että jokaiseen kaavamuutoksen
kohteena olevaan
rakennukseen oli asiassa esitetyn
selvityksen perusteella löydettävissä
hissin toteuttamisen osalta
porrashuoneiden arvon säilyttämisen
mahdollistava ratkaisu, asemakaava
riittävällä tavalla turvasi
rakennetun ympäristön arvojen
huomioon ottamisen rakennuslupamenettelyssä
sekä täytti tältä
osin maankäyttö- ja rakennuslain
54 §:n 2 momentissa säädetyn rakennetun
ympäristön vaalimista ja
siihen liittyvien erityisten arvojen
säilyttämistä koskevan sisältövaatimuksen.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §,
54 § 2 momentti, 57 § 2 momentti
Ks. KHO 2014:17
KHO:2017:115
Kunnallisasia – Loma-asuntorakennuspaikan
vuokraaminen
– Maanvuokrasopimuksen uusiminen
– Vuokran määräytymisperuste
– Käyvästä hintatasosta
poikkeaminen – Valtuuston harkintavalta
X:n kaupunginvaltuusto oli
25.6.2012 päättäessään loma-asuntorakennuspaikkojen
luovutusehtojen
tarkistamisesta päättänyt
muun ohella, että uusissa vuokrasopimuksissa
niin sanotut perusvuokrat
määräytyivät vuokra-alueen
pinta-alan mukaan määräytyvästä
osuudesta sekä rakennuspaikkakohtaisen
vuokran määrittelyssä
käytössä olevien korjaustekijöiden
mukaan. Hallinto-oikeus
kumosi kaupunginvaltuuston päätöksen
ja katsoi, että kaupunginvaltuusto
oli loma-asuntorakennuspaikkojen
luovutusehdoista
päättäessään ilman hyväksyttävää
syytä päättänyt käyvästä hintatasosta
ilmeisellä tavalla poikkeavasta
alemmasta vuokratasosta ja
siten käyttänyt harkintavaltaansa
muuhun tarkoitukseen kuin mihin
se lain mukaan oli ollut käytettävissä
ja näin ollen ylittänyt toimivaltansa.
Asiakirjoista ilmeni, että kaupunki
oli ennen kaupunginvaltuuston
päätöksen tekemistä pyrkinyt
selvittämään loma-asuntorakennuspaikkojen
käypää vuokratasoa.
Sen selvittäminen oli kuitenkin
osoittautunut hankalaksi,
koska saadun selvityksen mukaan
kysymyksessä olevilla loma-asuntomarkkinoilla
ei juurikaan ollut
vertailukelpoisia vuokramarkkinoita,
minkä vuoksi absoluuttisen
käyvän vuokratason määrittäminen
ei ollut mahdollista. Asiassa ei
siten ollut yksiselitteisesti todettavissa,
että valtuuston päätöksen