mezzanine-lainoista maksetut korot.
A ei ollut ilmoittanut korkoja
eikä vaatinut niitä vähennettäväksi
yhtiön verovuosilta 2005–2010
antamissa veroilmoituksissa. Verotuksen
oikaisulautakunta oli hylännyt
A:n oikaisuvaatimuksen
korkojen vähentämisestä.
A oli valittanut verotuksen oikaisulautakunnan
päätöksestä
hallinto-oikeuteen ja uudistanut
oikaisulautakunnassa esittämänsä
vaatimuksen. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö
oli antanut
valituksen johdosta vastineen,
jossa se oli muiden seikkojen ohella
vedonnut verotusmenettelystä
annetun lain 28 §:n säännökseen
ja vastustanut korkovähennysten
myöntämistä. Hallinto-oikeus oli
A:n valitukseen antamassaan päätöksessä
lausunut muun ohella,
ettei verotusmenettelystä annetun
lain 28 §:n säännöksen soveltuvuus
ollut ratkaistavana verotusta
toimitettaessa. Verotuksen oikaisulautakunta
ei ollut perustellut
päätöstään tällä perusteella, eikä
hallinto-oikeus päätöksensä perustelujen
mukaan ollut voinut,
säännöksen soveltamisedellytyksistä
pykälän 2 momentissa
säädetty huomioon ottaen, ottaa
asiaa ensi asteena ratkaistavakseen.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että käsiteltävänä olevassa asiassa
verovelvollinen oli ollut muutoksenhakijana
oikaisulautakunnassa
ja hallinto-oikeudessa. Veronsaajien
oikeudenvalvontayksikkö
oli käyttänyt asiassa ensimmäisen
kerran puhevaltaa antaessaan
vastineen hallinto-oikeudelle.
Hallinto-oikeuden olisi tullut
tutkia kaikki ne perusteet, joihin
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö
oli valituksen hyväksymistä
vastustaessaan tukeutunut.
Näin ollen hallinto-oikeuden olisi
tullut ottaa päätöksessään kantaa
myös verotusmenettelystä annetun
lain 28 §:n säännöksen soveltavuuteen
asiassa. Verovuodet
2005–2010.
Verotusmenettelystä annetun lain
28 §, 62 §, 66 § ja 70 §
KHO:2017:129
Arvonlisävero – Vähennysoikeus –
Tytäryhtiön osakkeiden myyntiin
liittyvät kulut – Liike-toiminnan
lopettaminen
A Oy oli X-konsernin alakonsernin
emoyhtiö, joka veloitti tytäryhtiöiltään
tuotekehitys- ja hallinnointipalveluja.
Konsernin liiketoimintaa
lopetettaessa A Oy myi useissa
maissa sijaitsevien tytäryhtiöidensä
osakkeet konsernin ulkopuoliselle
ostajalle. Asiassa oli kysymys
siitä, oliko yhtiöllä oikeus vähentää
osakkeiden myyntiä varten
hankkimiinsa asiantuntijapalveluihin
sisältyneet tai käännetyn verovelvollisuuden
perusteella suoritetut
arvonlisäverot.
Asiassa oli selvitetty, etteivät
mainitut kulut sisältyneet osakkeiden
myyntihintoihin. Korkein hallinto
oikeus ei muuttanut hallintooikeuden
päätöksen lopputulosta,
jossa kulut oli unionin tuomioistuimen
tuomioon asiassa C-29/08,
SKF, viitaten katsottu A Oy:n yleiskuluiksi
ja tuomioon asiassa C-
408/98, Abbey National, viitaten
toiminnan lopettamiseen liittyvinä
kuluina vähennyskelpoisiksi. Korkein
hallinto-oikeus totesi, että A
Oy:llä oli oikeus arvonlisäverolain
102 §:n 1 momentin 1 kohdan ja
117 §:n nojalla oikeus vähentää kulut
siltä osin kuin A Oy:n toiminta
ennen toiminnan lopettamista oli
ollut arvonlisäveron soveltamisalaan
kuuluvaa vähennykseen oikeuttavaa
toimintaa. Äänestys 4–1.
Arvonlisäveron maksuunpano tilikauden
1.4.2013–31.3.2014 kohdekaudelta
2/2014.
Arvonlisäverolaki 102 § 1 momentti
1 kohta ja 2 momentti
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä
annettu neuvoston direktiivi
2006/112/EY 168 artikla a alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot
asioissa C-29/08, SKF ja C-408/98,
Abbey National
KHO:2017:131
Henkilökohtaisen tulon verotus
– Kiinteistön vuokraus – Vapaaajan
asunto – Vuokratulon hankkimisesta
aiheutuneet menot –
Lomamökin tyhjillään olo –
Tulonhankkimistarkoitus
A oli alun perin käyttänyt hiihtokeskuksen
lähellä sijaitsevaa, vuonna
2005 valmistunutta vapaa-ajan
asuntoaan yksinomaan itse. Vuonna
2011 A oli tehnyt ammattimaisen
välittäjän kanssa sopimuksen
vapaa-ajan asunnon välittämisestä
vuokrattavaksi lyhytaikaisilla
vuokrasopimuksilla. Tämän jälkeen
asunto oli vuokrattavissa
vuokranvälittäjän varausjärjestelmän
kautta. Myös A:n oli käytettävä
varausjärjestelmää, kun hän varasi
asunnon omaan käyttöönsä.
Vuonna 2012 A oli käyttänyt vapaaajan
asuntoa itse 70 vuorokautta ja
asunto oli ollut vuokrattuna 105
vuorokautta. Muun ajan vuodesta
2012 asunto oli ollut tyhjillään.
Asiassa oli korkeimmassa hallinto
oikeudessa kysymys siitä, olivatko
vapaa-ajan asuntoon kohdistuvat
kulut ja poistot A:n verotuksessa vähennyskelpoisia
niiden päivien osalta,
jolloin asunto oli ollut tyhjillään.
Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei
kulujen ja poistojen vähennyskelpoisuutta
arvioitaessa merkitystä
ole sillä, että A oli alun perin
hankkinut vapaa-ajan asunnon
omaa käyttöään varten, vaan että
vähennyskelpoisuutta oli arvioitava
sen perusteella, mihin tarkoitukseen
asuntoa oli verovuonna 2012
käytetty. Kun otettiin huomioon asiassa
asunnon käytöstä ja vuokraustoiminnan
järjestämisestä esitetty
selvitys kokonaisuudessaan, korkein
hallinto-oikeus katsoi, että vapaa
ajan asuntoa oli verovuonna
2012 käytetty pääasiassa tulonhankkimistoiminnassa.
Tämän vuoksi
A:n asunnosta saamien vuokratulojen
vähennykseksi ei ollut luettava
vain vuokralle annettuja päiviä vastaavaa
osaa asuntoon kohdistuvista
kuluista ja poistoista, vaan kuluista
ja poistoista vähennyskelpoista oli
myös se osa, joka vastasi päiviä, jolloin
asunto oli verovuoden aikana
ollut tyhjillään. Verovuosi 2012.
Tuloverolaki 54 § 1 momentti
Ks. KHO 13.8.2008 T 1881 (lyhyt
ratkaisuseloste)
Toimitus: Ville Rautapää
Alma Talent
shop.almatalent.fi
pro.almatalent.fi/#suomenlaki