14
kilö voi toimia liikenteestä vastaavana
henkilönä myös niissä konserniin
tai vastaavaan yhtymään
kuuluvissa yrityksissä, joihin henkilöllä
ei ole liikenteenharjoittajaasetuksen
4 artiklan 1 kohdan
b alakohdassa säädettyä yhteyttä.
Laki kaupallisista tavarankuljetuksista
tiellä 8 § ja 15 § 3 momentti
Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetus (EY) N:o 1071/2009
maantieliikenteen harjoittajan ammatin
harjoittamisen edellytyksiä
koskevista yhteisistä säännöistä ja
neuvoston direktiivin 96/26/EY
kumoamisesta 3 ja 4 artikla
Verotusasiat
KHO:2017:111
Arvonlisävero – Ennakkoratkaisupyyntö
unionin tuomioistuimelle
– Tavaran ja palvelun
myynnin käsitteet – Purkutyöpalvelun
myynti – Purkujätteen
hyödyntäminen – Purkukohteen
osto – Purkupalvelun myynti
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
vireillä olevassa arvonlisäverotusta
koskevassa asiassa oli ratkaistavana
kysymys arvonlisäverodirektiivin
2006/112/EY 2 artiklan
1 kohdan a ja c alakohdan,
14 artiklan 1 kohdan ja 24 artiklan
1 kohdan tulkinnasta teollisuuden
purkutyöurakoita suorittavan
A Oy:n liiketoimintaan.
Korkein hallinto-oikeus päätti
lykätä asian käsittelyä ja esittää
unionin tuomioistuimelle seuraavan
SEUT 267 artiklassa tarkoitetun
ennakkoratkaisupyynnön:
1. Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä
annetun neuvoston
direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan
1 kohdan c alakohtaa, luettuna
yhdessä direktiivin 24 artiklan
1 kohdan kanssa, tulkittava siten,
että liiketoimintanaan purkutyöurakoita
suorittavan yhtiön
suorittaman purkutyöurakan katsotaan
käsittävän vain yhden liiketoimen,
kun purkutyöyhtiön ja tilaajan
välisessä sopimuksessa noudatettavien
ehtojen mukaan purkutyöyhtiön
velvollisuutena on
purkujätteen poiskuljettaminen ja
purkutyöyhtiö voi – siltä osin kuin
purkujätteeseen sisältyy metalliromua
– myydä metalliromun edelleen
kierrätysromua ostaville yrityksille?
Vai onko, kun otetaan huomioon
arvonlisäverodirektiivin
2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan a
alakohdan säännös, luettuna yhdessä
direktiivin 14 artiklan 1 kohdan
säännöksen kanssa, mainitunlaista
purkutyösopimusta tulkittava
siten, että sopimus sisältää kaksi
liiketointa, eli yhtäältä purkutyöyhtiön
suorittaman palvelun
myynnin purkutyön tilaajalle ja
toisaalta purkutyöyhtiön edelleen
myytävissä olevan metalliromun
oston purkutyön tilaajalta?
Onko asiassa merkitystä sillä,
että purkutyöyhtiö ottaa purkutyötä
hinnoitellessaan hintaa alentavana
tekijänä huomioon sen, että
purkutyöyhtiön on mahdollista
saada tuloja myös purkujätteen
hyödyntämisestä?
Onko asiassa merkitystä sillä,
että hyödyntämiskelpoisen purkujätteen
määrästä ja arvosta ei ole
sovittu purkutyösopimuksessa
eikä sitä ole sovittu myöhemminkään
ilmoitettavaksi purkutyön tilaajalle,
ja sillä, että purkujätteen
määrä ja arvo selviää vasta, kun
purkutyöyhtiö myy sen edelleen?
2. Onko arvonlisäverodirektiivin
2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan
a alakohtaa, luettuna yhdessä
direktiivin 14 artiklan 1 kohdan
kanssa, tulkittava tilanteessa, jossa
liiketoimintanaan purkutyöurakoita
suorittava yhtiö tekee purettavan
kohteen omistajan kanssa
sopimuksen siitä, että purkutyöyhtiö
ostaa purettavan kohteen ja
sopimuksessa purkutyöyhtiö sitoutuu
purkamaan kohteen ja viemään
purkujätteen pois tietyssä
sopimuksessa määritellyssä ajassa
sopimussakon uhalla, siten, että
kysymyksessä on vain yksi liiketoimi,
joka käsittää purettavan
kohteen omistajan suorittaman tavaran
myynnin purkutyöyhtiölle?
Vai onko, kun otetaan huomioon
arvonlisäverodirektiivin
2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan
c alakohdan säännös, luettuna yhdessä
direktiivin 24 artiklan 1 kohdan
säännöksen kanssa, mainitunlaista
sopimusta tulkittava siten,
että se sisältää kaksi liiketointa, eli
yhtäältä purettavan kohteen omistajan
suorittaman tavaran myynnin
purkutyöyhtiölle ja toisaalta
purkutyöyhtiön suorittaman purkutyöpalvelun
tavaran myyjälle?
Onko asiassa merkitystä sillä,
että purkutyöyhtiö ottaa tavaraa
koskevan ostotarjouksensa hinnoittelussa
sitä alentavana tekijänä
huomioon tavaran purkamisesta ja
poiskuljettamisesta purkutyöyhtiölle
aiheutuvat kustannukset?
Onko asiassa merkitystä sillä,
että tavaran myyjä on tietoinen tavaran
purkamisesta ja poiskuljettamisesta
purkutyöyhtiölle aiheutuvien
kustannusten ottamisesta
huomioon tavaran hintaa alentavana
tekijänä, kun otetaan huomioon,
ettei näistä kustannuksista sovita
osapuolten välillä eikä näiden
kustannusten arvioidun tai toteutuneen
määrän ole tarkoitus missään
vaiheessa tulla tavaran myyjän
tietoon?
Verohallinnon arvonlisäverotusta
koskeva ennakkoratkaisu ajalle
11.6.2015–31.12.2016.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti
1 kohta, 2 § 1 momentti, 8c §, 8d §,
17 § ja 18 §
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä
2006/
112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c alakohta,
14 artikla 1 kohta, 24 artikla
1 kohta ja 199 artikla
KHO:2017:112
Arvonlisävero – Kansainväliseen
kauppaan liittyvät verottomuudet
– Palvelun myynti
ammattimaisessa kansainvälisessä
liikenteessä olevan vesialuksen
lastin välittömiä tarpeita
varten – Lastin nostopalvelu –
Unionin tuomioistuimen antama
ennakkoratkaisu
Asiassa oli ratkaistavana kysymys
arvonlisäverodirektiivin 2006/
112/EY 148 artiklan d alakohdan
tulkinnasta tilanteessa, jossa lastin
nosto ammattimaisessa kansainvälisessä
liikenteessä olevaan vesialukseen
ja pois mainitunlaisesta
aluksesta suoritettiin A Oy:n alihankkijan
toimesta ja A Oy veloitti
palvelun edelleen taholta, joka veloitti
sen edelleen joko laivanvarustajalta
tai lastinhaltijalta.
Unionin tuomioistuin lausui
korkeimman hallinto-oikeuden sille
tekemän ennakkoratkaisupyynnön
johdosta 4.5.2017 antamassaan
tuomiossa C-33/16, A, että
1) Arvonlisäverodirektiivin
2006/112/EY 148 artiklan d alakohtaa
on tulkittava siten, että lastin
nosto alukseen ja pois aluksesta
ovat palvelujen suorituksia, jotka
suoraan palvelevat kyseisen direktiivin
148 artiklan a alakohdassa