13 Momentti 6/2017
Momentti
Korkein hallinto-oikeus kumosi
A:n valituksesta hallinto-oikeuden
päätöksen. Kunnallisesta viranhaltijasta
annetussa laissa ei ollut
säännöksiä viranhaltijalta takaisin
perittävän palkan vanhentumisen
katkaisemisesta. Lain esitöissä (HE
196/2002 vp) esitetyn perusteella
kunnallisesta viranhaltijasta annetun
lain säännökset palkan takaisinperinnästä
olivat erityislain asemassa
suhteessa velan vanhentumisesta
annettuun lakiin. Kunnallisesta
viranhaltijasta annetun lain
56 §:n 4 momentti huomioon ottaen
kaupungin hallintoriitahakemus
A:lle vuodelta 2007 aiheettomasti
maksetun palkan takaisinperimisestä
olisi tullut panna vireille
hallinto-oikeudessa momentissa
tarkoitetussa kolmen vuoden määräajassa
palkan maksamisesta.
Kaupunginkamreerin päätöksellä
palkan takaisinperinnästä, johon A
ei ollut hakenut muutosta valittamalla,
ei ollut sellaista merkitystä,
että määräajan hallintoriitahakemuksen
vireillepanolle voitaisiin
katsoa alkaneen mainitusta päätöksestä
tai että päätös olisi katkaissut
kulumassa olleen hallintoriitahakemuksen
vireillepanolle
säädetyn määräajan.
Kunnallisesta viranhaltijasta annettu
laki 56 § 1 ja 4 momentti
L velan vanhentumisesta 2 § 1 momentti
Vert. KHO 2009:10 ja KHO
2012:121
KHO:2017:130
Ampuma-ase – Hankkimislupa –
Tulivoimainen ase – Useita
aseita – Harrastusperuste
Poliisilaitos oli hylännyt A:n hakemukset
ampuma-aseiden hankkimis
ja hallussapitoluvista, koska
A:lla oli jo harrastuksiin sopivat
aseet eikä hän ole esittänyt hyväksyttäviä
perusteita sille, että hakemusten
mukaiset uudet aseet soveltuisivat
aseiden kaliiperit huomioon
ottaen paremmin ilmoitettuihin
ampumaharrastusmuotoihin
kuin hänellä jo olemassa olevat
käsiaseet.
Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n
valituksen. Hallinto-oikeus oli todennut,
että A:lla oli voimassa olevat
hallussapitoluvat hänen ampuma
aselupahakemuksissaan ilmoittamiin
käyttötarkoituksiin hyvin
soveltuville aseille. A ei hakemuksista
ja valituksesta saatavan
selvityksen mukaan harrastanut
kilpa-ammuntaa eikä hänellä ollut
kilpailullisia tavoitteita, vaan hänen
harrastuksensa perustui vapaamuotoisempaan
ampumiseen.
Hän ei ollut esittänyt ampumaaselain
mukaisia hyväksyttäviä
syitä lisäaseiden hankkimiselle.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi
A:n valituksen. Asiassa oli kysymys
hankkimis- ja hallussapitoluvista
kolmeen kertatulitoimiseen
revolveriin ja kolmeen itselataavaan
kertatulitoimiseen pistooliin.
Ampuma-aselain mukaan hankkimis
ja hallussapitolupien myöntämisen
edellytyksiä harrastusperusteella
tällaisille erityisen tulivoimaisille
asetyypeille oli arvioitava
tiukemmin kuin muille asetyypeille.
Kysymyksessä olevia
kuutta hakemusta oli tullut arvioida
kokonaisuutena yhdessä A:n
aiempien hallussapitolupien mukaisten
käsiaseiden kanssa. A ei ollut
esittänyt harrastusammunnan
lisäksi kilpailullisia tavoitteita ampumaharrastukselleen.
A:n esittämä
harrastusperuste huomioon ottaen
hänellä olevien aiempien hallussapitolupien
mukaisten aseiden
ei voitu katsoa olevan ilmoitettuun
harrastusammuntaan siten soveltumattomia,
että uusien aseiden
hankkiminen ja hallussapito olisi
perusteltua. Hakemusten kohteena
olevien kaikkien aseiden hankkimiseen
ei ollut tällöin esitetty sellaista
harrastustoimintaa koskevaa
selvitystä, jota voitaisiin pitää lupaharkinnassa
merkityksellisenä.
Poliisilaitos oli voinut harkintavaltansa
rajoissa hylätä hakemukset.
Ampuma-aselaki 43 § 1 momentti,
44 § 1 momentti ja 45 § 1 momentti
ja 2 momentti 2 kohta
KHO:2017:132
Kehitysvammaisten erityishuolto
– Perusoikeuksien rajoittaminen
– Muun kuin laissa
säädetyn rajoitustoimenpiteen
käyttäminen – Kameravalvonta –
Kehitysvammaisen henkilökohtaisessa
käytössä olevan huoneen
ja wc-tilojen kameravalvonta
– Yksityiselämän ja
kotirauhan suoja – Muutoksenhakujärjestys
Kehitysvammaisten erityishuollosta
annetussa laissa, sellaisena
kuin se on muutettuna lailla 381/
2016, ei ole säädetty rajoitustoimenpiteestä,
jonka perusteella voitaisiin
päättää kehitysvammaisen
henkilökohtaisessa käytössä olevien
huoneen ja wc-tilojen kameravalvonnasta.
Tällaisen kameravalvonnan
käyttämisestä päättäminen
ei ole kehitysvammaisten erityishuollosta
annetun lain nojalla
sallittua. Tältä osin ei ole oikeudellista
merkitystä sillä, että rajoitustoimenpide,
jota ei sallita mainitussa
laissa, mahdollisesti olisi
asianomaisen kehitysvammaisen
henkilön edun mukainen tai hänen
perusoikeuksiaan vähemmän rajoittava
kuin sallitut rajoitustoimenpiteet.
Erityishuoltopiirin kuntayhtymän
erityishuollon johtoryhmän
päätös kehitysvammaisen henkilökohtaisessa
käytössä olevaan huoneeseen
ja wc-tiloihin kohdistuneen
kameravalvonnan lopettamisesta
oli luonteeltaan sellainen laissa
sääntelemätöntä rajoitustoimenpidettä
koskeva asia, jossa oli noudatettava
samaa muutoksenhakujärjestystä
kuin haettaessa muutosta
päätökseen, jolla on päätetty
käyttää laissa säädettyjä rajoitustoimenpiteitä.
Näin ollen asian käsitteleminen
korkeimmassa hallinto
oikeudessa edellytti valituslupaa.
Kehitysvammaisten erityishuollosta
annettu laki 81b § (381/2016)
1 ja 3 momentti ja 81d § (381/2016)
Ks. KHO 15.6.2017/2874
KHO:2017:133
Liikennelupa – Tavaraliikenteen
yhteisölupa – Liikenteestä vastaava
henkilö – Usean yhtiön liikenteestä
vastaava henkilö –
Liikenteenharjoittaja-asetus
EU:n liikenteenharjoittaja-asetuksessa
ei ollut rajoitettu asetuksen
4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun
liikenteestä vastaavan henkilön
oikeutta toimia liikenteestä vastaavana
henkilönä useammassa kuin
yhdessä yrityksessä. Tällaista rajoitusta
ei ollut myöskään kaupallisista
tavarankuljetuksista tiellä
annetussa laissa. Korkein hallintooikeus
katsoi, toisin kuin ELY-keskus,
että kaupallisista tavarankuljetuksista
tiellä annetun lain 15 §:n
3 momentin säännöstä oli tulkittava
siten, että liikenteenharjoittajaasetuksessa
ja kansallisessa laissa
säädetyt edellytykset täyttävä henmomentti_