11 Momentti 6/2017
Momentti
Rikoksen laadun osalta korkein
hallinto-oikeus totesi, että perheen
sisäinen, kulttuurisiin syihin perustuva
väkivaltakäyttäytyminen
osoitti piittaamattomuutta sellaisia
arvoja kohtaan, joita turvataan
sekä Suomen perustuslaissa että
Suomea velvoittavissa kansainvälisissä
sopimuksissa.
Kun ulkomaalaislain 146 §:n
1 momentin mukaisessa kokonaisharkinnassa
otettiin huomioon
karkotuksen puolesta puhuvana
seikkana rikoksen laatu ja sitä vastaan
puhuvina seikkoina valittajan
henkilökohtainen tilanne, oli karkotusta
puoltavia seikkoja pidettävä
punninnassa painavampina.
Ulkomaalaislaki 146 ja 147 §,
147a § 1 momentti, 149 § 1 momentti
2 kohta, 150 § 1, 2 ja 3 momentti,
Euroopan neuvoston yleissopimus
naisiin kohdistuvan väkivallan ja
perheväkivallan ehkäisemisestä ja
torjumisesta (SopS 53/2015) 2 artikla
2 kohta
KHO:2017:122
Maankäyttö ja rakentaminen –
Toimenpidelupa – Jätevesijärjestelmä
– Luvan myöntämisedellytykset
– Mahdollisuus liittyä
vesi- ja viemäriverkostoon –
Ympäristölle aiheutuva haitta –
Suhde ympäristönsuojelulainsäädäntöön
Jätevesijärjestelmän rakentamista
koskevassa toimenpidelupa-asiassa
oli ratkaistava, täyttyivätkö
maankäyttö- ja rakennuslain
138 §:n 1 momentissa ja siinä viitatuissa
maankäyttö- ja rakennuslain
135 §:ssä ja 136 §:ssä toimenpideluvan
myöntämiselle asetetut edellytykset.
Näissä säännöksissä ei viitattu
ympäristönsuojelulakiin tai
sen nojalla annettuihin säännöksiin
tai määräyksiin. Näin ollen talousjätevesien
käsittelystä viemäriverkostojen
ulkopuolisilla alueilla
annettua valtioneuvoston asetusta
tai sen asettamia vaatimuksia
ei voitu käyttää perusteena toimenpideluvan
maankäyttö- ja rakennuslain
mukaisia myöntämisedellytyksiä
koskevassa harkinnassa.
Tietoja jätevesijärjestelmän hyväksyttävyydestä
ympäristönsuojelulain
kannalta voitiin kuitenkin
käyttää selvityksenä siitä, olivatko
jätevedet hoidettavissa rakennuspaikalla
maankäyttö- ja rakennuslain
135 §:n 1 momentin 5 kohdassa
tarkoitetulla tavalla tyydyttävästi
ja ilman haittaa ympäristölle.
Toimenpidelupahakemus kiinteistökohtaisen
jätevesijärjestelmän
rakentamiseksi oli hylätty
muun ohella sen vuoksi, että kiinteistön
oli mahdollista liittyä vesi-
ja viemäriverkostoon. Tämä ei ollut
sellainen maankäyttö- ja rakennuslain
mukainen peruste, jonka
vuoksi hakemus olisi voitu hylätä.
Toimenpidelupahakemuksen hylkäämisen
perusteeksi oli kuitenkin
esitetty myös rakennuspaikkaan
liittyviä syitä. Rakennuspaikka sijaitsi
pilaantumiselle herkällä alueella
kapealla, tiiviisti rakennetulla
kannaksella ja pohjavesivirtaukset
kulkivat rakennuspaikalta kohti
rakennuspaikan alapuolista asutusta
ja talousvesikaivoja. Nämä
toimenpidelupahakemuksen hylkäämiseksi
esitetyt perusteet ja talousjätevesien
käsittelystä viemäriverkostojen
ulkopuolisilla alueilla
annetusta valtioneuvoston asetuksesta
ilmenevistä vaatimuksista
saatu selvitys huomioon ottaen
asiassa ei ollut riittävää varmuutta
siitä, voitiinko jätevedet haetulla
järjestelmällä hoitaa rakennuspaikalla
ilman maankäyttö- ja rakennuslain
135 §:n 1 momentin 5 ja
6 kohdassa tarkoitettua ympäristölle
ja naapureille aiheutuvaa
haittaa. Näin ollen toimenpidelupahakemus
oli tullut hylätä.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 135 §
1 momentti 5 ja 6 kohta sekä 138 §
1 momentti
Ks. KHO 2016:118
KHO:2017:123
Maankäyttö ja rakentaminen –
Rantayleiskaava – Maanomistusolojen
muutokset – Siirrettävät
rakennuspaikat – Kohtuuton
haitta – Rantojensuojeluohjelma
– Luonnonsuojelualue
Rantaosayleiskaavassa ne rantaalueet,
jotka sisältyivät rantojensuojeluohjelma
alueeseen, oli osoitettu
luonnonsuojelualueiksi. Kaavoituksen
aikana tapahtuneiden
maanomistusmuutosten vuoksi
kaavan luonnonsuojelualueilta
siirrettyjä rakennuspaikkoja oli hyväksytyssä
kaavassa osoitettu uusien
maanomistajien omistamille
ranta-alueille siitä huolimatta, että
kaavan laadintaperiaatteiden mukaan
siirtojen tuli tapahtua tilan sisällä
tai saman maanomistajan
maille.
Maankäyttö- ja rakennuslaissa
ei säädetä siitä, mihin ajankohtaan
asti kaava-alueen maanomistusoloissa
tapahtuneet muutokset tulee
rakennuspaikkoja siirrettäessä
ottaa huomioon. Yleiskaava ei kuitenkaan
maankäyttö- ja rakennuslain
39 §:n 4 momentin mukaan saa
aiheuttaa maanomistajalle kohtuutonta
haittaa. Lähtökohtaisesti siirrettävän
rakennuspaikan osoittamista
toisen maanomistajan maalle
on pidettävä kohtuuttomana.
Kaavoitusmenettelyn kestoon liittyvien
näkökohtien vuoksi sekä
kaava-alueen laajuus ja kaavassa
osoitettujen rakennuspaikkojen
määrä huomioon ottaen ei kuitenkaan
voitu edellyttää, että maanomistuksen
muutokset olisi tullut
ottaa huomioon kaavan hyväksymiseen
asti.
Muutokset maanomistussuhteissa
olivat tapahtuneet sukulaisten
välillä rantaosayleiskaavaehdotuksen
ensimmäisen nähtävilläolon
jälkeen. Kaava-alueella sijaitsevien
maa-alueiden luovutukset
oli siten tehty tietoisena kaavaehdotuksen
sisällöstä, eikä maanomistusmuutosten
johdosta siirrettyjen
rakennuspaikkojen sijoittumista
saman maanomistajan
maiden sijaan sukulaisille siirtyneille
maa-alueille voitu tässä tilanteessa
pitää kohtuuttomana.
Tähän nähden kaavapäätös ei ollut
lainvastainen, vaikka maanomistusoloissa
kaavaehdotuksen nähtävilläolon
jälkeen tapahtuneet
muutokset oli jätetty huomioon ottamatta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki 39 §
4 momentti
KHO:2017:124
Sähkömarkkinalaki – Energiavirasto
– Valvontapäätös – Kohtuullisen
tuoton laskentamenetelmien
ennustettavuus – Vahvistuspäätöksessä
valvontajaksolle
vahvistetut menetelmät –
Verkkovuokrajärjestelyn purkaminen
– Investointikustannusten
käsittely valvontapäätöksessä
yleiskustannuslisän ja katteen
osalta
Asiassa oli korkeimmassa hallintooikeudessa
Energiaviraston valituksesta
ratkaistavana kysymys
siitä, miten vuokraverkossa toimimomentti_