8
KORKEIN
HALLINTO-OIKEUS
Yleishallinto-asiat
KHO:2017:77
Ulkomaalaisasia – Vastuunmäärittämisasetus
(ns. Dublin III) –
Hakemuksen käsittelystä vastuussa
oleva jäsenvaltio – Alaikäisenä
jätetty hakemus –
Täysi-ikäistyminen asian
käsittelyn aikana
Valittaja oli hakenut kansainvälistä
suojelua Suomesta alaikäisenä.
Hänet oli aiemmin rekisteröity laittomasta
ulkorajanylityksestä
Bulgariassa ja Unkarissa sekä
turvapaikanhakijana Bulgariassa.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko
valittajan täällä alaikäisenä jättämä
hakemus käsiteltävä Dublin III -
asetuksen 8 artiklan 4 kohdan
perusteella Suomessa, vaikka valittaja
oli täällä tullut täysi-ikäiseksi
asian käsittelyn aikana.
Säännöksen sanamuodon ja
unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön
perusteella korkein
hallinto-oikeus katsoi, että vastuussa
olevan jäsenvaltion määrittämisessä
ratkaisevana oli pidettävä
hakemuksen jättämisen ajankohtaa.
Maahanmuuttoviraston ja
hallinto-oikeuden päätökset kumottiin
ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle
uudelleen
käsiteltäväksi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetus (EY) N:o 604/2013 kolmannen
maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman
henkilön johonkin
jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä
suojelua koskevan
hakemuksen käsittelystä vastuussa
olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden
ja -menettelyjen vahvistamisesta
(uudelleenlaadittu vastuunmäärittämisasetus,
ns. Dublin
III) 3 artikla 1–2 kohta, 6 artikla
1 kohta, 7 artikla 1–2 kohta,
8 artikla 4 kohta
Ulkomaalaislaki 6 § 1 ja 3 momentti,
103 § 1 momentti 2 kohta
Euroopan unionin tuomioistuimen
tuomio asiassa C-648/11, MA. BT
ja DA
KHO:2017:81
Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen
suojelu – Vanhemman ja
lapsen yhteinen hakemus – Lapsen
mielipide – Lapsen kuuleminen
– Lapsen etu – Turvapaikkapuhuttelu
– Menettelyvirhe
Asiassa oli kysymys siitä, oliko
Maahanmuuttovirasto voinut tehdä
päätöksen A:n ja hänen lapsensa
B:n kansainvälistä suojelua koskevassa
asiassa varaamatta Suomeen
tullessaan 13-vuotiaalle ja
Maahanmuuttoviraston päätöksentekohetkellä
14-vuotiaalle B:lle
tilaisuutta tulla kuulluksi hakemuksen
perusteista ja selvittämättä
hänen näkemystään asiassa.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että ulkomaalaislaissa ja sitä koskevissa
esitöissä 12 vuotta täyttäneen
lapsen kuuleminen turvapaikkatutkinnassa
on määritelty
selkeäksi pääsäännöksi, josta poikkeamisen
mahdollisuutta on tulkittava
suppeasti. Viranomaiselle
ulkomaalaislaissa asetettua lapsen
kuulemisvelvollisuutta arvioitaessa
oli otettava huomioon lapsen oikeuksia
koskevan yleissopimuksen
12 artikla luettuna yhdessä
3 artiklan 1 kappaleen kanssa ja
kyseisiä sopimusmääräyksiä koskevat
Yhdistyneiden kansakuntien
lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit.
B:lle ei ollut varattu tilaisuutta
tulla kuulluksi kansainvälistä suojelua
koskevan hakemuksen tekemiseen
johtaneista syistä. Lapsen
mielipiteitä ei ollut asiassa saadun
selvityksen mukaan selvitetty turvapaikkatutkinnan
aikana eikä niitä
ollut siten otettu huomioon Suomen
perustuslain 6 §:n 3 momentissa,
Euroopan unionin perusoikeuskirjan
24 artiklan 1 kohdassa,
lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen
12 artiklassa ja ulkomaalaislain
6 §:n 2 momentissa edellytetyllä
tavalla. Toisin kuin Maahanmuuttovirasto
oli hallinto-oikeudelle
antamassaan lausunnossa todennut,
A:n kansainvälistä suojelua
koskevan hakemuksen perusteet
olivat koskeneet sekä A:ta että
hänen lastaan B:tä. Lapsen kuulemista
ei asiassa saadun kirjallisen
selvityksen perusteella ollut voitu
pitää ilmeisen tarpeettomana.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että Maahanmuuttovirasto oli menetellyt
virheellisesti, kun A:n lapselle
ei ollut ennen Maahanmuuttoviraston
päätöstä varattu tilaisuutta
tulla kuulluksi turvapaikkahakemuksen
tekemiseen johtaneista
syistä, kansainvälistä suojelua
koskevan hakemuksen perusteista
ja hakemusta koskevista näkemyksistään.
Näin ollen lapsen mielipide
kansainvälistä suojelua koskevassa
asiassa oli jäänyt selvittämättä
ja huomioon ottamatta hänen
ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
Koska Maahanmuuttoviraston
päätös oli syntynyt virheellisessä
järjestyksessä, Maahanmuuttoviraston
ja hallinto-oikeuden päätökset
kumottiin ja asia palautettiin
Maahanmuuttovirastolle
uudelleen käsiteltäväksi.
Suomen perustuslaki 6 § 3 momentti
Euroopan unionin perusoikeuskirja
24 artikla 1 kohta
Yleissopimus lapsen oikeuksista
3 artikla 1 kappale ja 12 artikla
Ulkomaalaislaki 6 § 1 ja 2 momentti,
97 § (194/2015) 1 ja 3 momentti
ja 97a § 1 momentti
Hallintolaki 14 § 3 momentti ja 35 §
KHO:2017:82
Asiakirjajulkisuus – Liikesalaisuus
– Salassapitomääräys –
Yleisen tuomioistuimen antaman
salassapitomääräyksen merkitys
hallintoviranomaisessa ja
hallintotuomioistuimessa
Viranomaiselle esitetty asiakirjapyyntö
kohdistui asiakirjoihin, joista
osa oli määrätty riita-asiaa koskevan
oikeudenkäynnin yhteydessä
liikesalaisuuksia sisältävinä salassa
pidettäviksi. Salassapitomääräykset
oli annettu oikeudenkäynnin
julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa
annetun lain 10 §:n perusteella.
Mainitussa säännöksessä tarkoitettu
salassapitomääräys voi
kohdistua ja olla sitova ainoastaan
oikeudenkäyntiasiakirjan suhteen.
Lain esitöistä ilmeni muun ohella,
että liikesalaisuuksien osalta salassapitomääräystä
pyytäneen näkemykselle
ja esittämälle oli ollut tarkoitus
antaa käytännössä ratkaiseva
merkitys. Liikesalaisuutta oli oikeudenkäynneissä
pääsäännön
mukaisesti suojattu asianosaisten
tahdon mukaisesti, eikä lailla ollut
tarkoitettu muuttaa tuota käytäntöä.
Edelleen esitöistä ilmeni, että
salassapitomääräyksen antamista
koskevan asian käsittelystä ei ollut