6
miskyky oli tässä tapauksessa
heikko ja siten merkkien suoja oli
suppea. B Oy:n avainaihion ulkoasu
ei johtanut avainten alkuperää
koskevaan sekaannusvaaraan.
B Oy ei ollut menettelyllään loukannut
A Oy:n tavaramerkkioikeutta.
TavaramerkkiL 4 § 1 mom
(56/2000)
TavaramerkkiL 6 § 1 mom
(996/1983)
Tavaramerkkidirektiivi (2008/95/
EY) 5 art 1 kohta
KKO:2017:43
Tuomari – Tuomioistuimen päätösvaltaisuus
Käräjänotaari oli laamannin määräyksestä
toiminut käräjäoikeuden
puheenjohtajana työoikeudellisessa
riita-asiassa, jossa ratkaisua ei
voinut suoraan perustaa lakiin ja
sen esitöihin eikä oikeuskäytäntöön.
Asiaa pidettiin laatunsa
vuoksi vaikeana ratkaista. Käräjäoikeus
ei sen vuoksi ollut ollut päätösvaltainen.
KäräjäoikeusL (581/1993) 17 §
(608/2011) 3 mom
KKO:2017:44
Vakuutussopimus – Vakuutusehdon
tulkinta – Vakuutuksesta
korvattava vahinko – Vakuutuksenantajan
tiedonantovelvollisuus
A Oy oli alihankintasopimuksen
perusteella kuljettanut B Oy:n toimeksiannosta
C Oy:lle raaka-ainetta.
Raaka-aineeseen oli sekoittunut
kuljetuksen aikana toista ainetta,
koska A Oy:n työntekijä ei ollut
riittävästi puhdistanut ajoneuvon
säiliötä ennen kuljetusta. B Oy oli
korvannut C Oy:lle sekoittumisesta
aiheutuneen vahingon, ja A Oy
oli velvoitettu korvaamaan B Oy:n
maksaman vahingonkorvauksen
määrä B Oy:lle.
A Oy:n konkurssipesän vaadittua
yhtiön vahingonkorvausvastuun
perusteella korvausta yhtiön
vastuuvakuutuksesta vakuutusyhtiö
kieltäytyi korvaamasta vahinkoa,
koska vastuuvakuutuksen
ehdon mukaan vakuutuksesta ei
korvattu vahinkoa siltä osin kuin
korvausvastuu perustui sopimukseen,
takuuseen tai muuhun sitoumukseen
ellei tällaista korvausvastuuta
olisi ilman mainittua sitoumusta.
Korkein oikeus katsoi,
että koska A Oy:n velvollisuus
huolehtia säiliön puhdistamisesta
oli perustunut pelkästään sen ja
B Oy:n väliseen sopimukseen,
puhdistamisvelvollisuuden laiminlyönnistä
aiheutunutta vahinkoa
ei ollut korvattava vastuuvakuutuksesta.
Kysymys myös siitä, oliko vakuutusyhtiö
täyttänyt vakuutusehtoa
koskevan tiedonantovelvollisuutensa.
(Ään.)
KKO:2017:45
Maantietoimitus – Yleinen tie –
Tiekorvaus – Vahingonkorvaus –
Oikeusvoima
Kiinteistön omistajat, joilta ei lunastettu
aluetta maantietoimituksessa
mutta jotka oli kutsuttu toimituskokoukseen,
eivät esittäneet
toimituksessa haitan- ja vahingonkorvausvaatimuksia.
Korvausvaatimus
esitettiin maaoikeudelle tehdyssä
muutoksenhakukirjelmässä.
Maaoikeus jätti valituksen tutkimatta,
koska korvausasiaa ei ollut
käsitelty toimituksessa. Kiinteistön
omistaja haki maantielain
74 §:n mukaista maantietoimitusta
korvauskysymysten käsittelemiseksi.
Korvausvaatimukset jätettiin
maantietoimituksessa käsittelemättä,
koska vaatimukset olisi
tullut esittää jo varsinaisessa
maantietoimituksessa.
Korkeimman oikeuden tuomiosta
ilmenevillä perusteilla katsottiin,
että uudessa maantietoimituksessa
korvausvaatimukset olisi
tullut tutkia. Asia palautettiin toimitukseen.
MaantieL 55 § 1 mom
MaantieL 74 § (503/2005)
KKO:2017:46
Rangaistuksen määrääminen –
Yhdyskuntapalvelu – Rikosoikeuden
ajallinen ulottuvuus –
Ylimääräinen muutoksenhaku –
Tuomion purkaminen rikosasiassa
Käräjäoikeus oli tuominnut A:n
vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun
237 tunniksi
soveltaen tuomion antohetkellä
voimassa ollutta lakia yhdyskuntaseuraamusten
täytäntöönpanosta.
Vastaajalle syyksi luettujen rikosten
tekohetkellä voimassa olleen
yhdyskuntapalvelusta annetun
lain mukaan yhdyskuntapalvelurangaistuksen
enimmäismäärä oli
200 tuntia. Korkein oikeus katsoi,
että yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta
annetun lain siirtymäsäännöstä
tuli tulkita niin, ettei
se ollut ristiriidassa rikoslain ajallista
soveltuvuutta koskevan säännöksen
kanssa. Tuomio purettiin
A:lle vankeuden sijasta tuomitun
yhdyskuntapalvelurangaistuksen
osalta, ja A:lle vankeusrangaistuksen
sijasta tuomittava yhdyskuntapalvelurangaistus
oikaistiin rikosten
tekohetkellä voimassa olleen
lain mukaiseksi.
L yhdyskuntapalvelusta 1 §
L yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta
37 §
L yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta
96 § 1 ja 2 mom
OK 31 luku 8 § 4 kohta
RL 3 luku 2 §
KKO:2017:48
Ahvenanmaa – Itsehallinto –
Toimivaltakiista – Maa- ja metsätalous
– Valtiontakaus
Ahvenanmaan maakunnan hallituksen
ja maa- ja metsätalousministeriön
välisessä toimivaltakiistassa
oli kysymys siitä, kuuluvatko
maatiloille vuosina 2016 ja 2017
myönnettävistä valtiontakauksista
annetun lain mukaiset valtiontakaukset
ja niihin liittyvät päätökset
valtakunnan vai maakunnan toimivaltaan.
Korkeimman oikeuden päätöksestä
ilmenevin perustein katsottiin,
että lain tarkoittamat toimet
kuuluvat maa- ja metsätaloutta
sekä maataloustuotannon ohjaamista
koskevan maakunnan toimivallan
alaan ja siten maakunnan
toimivaltaan. Tämän vuoksi valtakunnan
viranomaiset eivät olleet
toimivaltaisia asiassa.
Ahvenanmaan itsehallintoL 18 §
15 kohta
Ahvenanmaan itsehallintoL 27 §
15 kohta
Ahvenanmaan itsehallintoL 60 §
2 mom