12
Eläinsuojelulaki 24 § ja 42 §
Eläinsuojeluasetus 26 §
Ks. myös KHO 2017:91
KHO:2017:91
Eläinsuojelu – Valvonta – Kiellot
ja määräykset – Ilmoitus aluehallintovirastolle
– Ammattimainen
tai muutoin laajassa mitassa
tapahtuva seura- ja harrastuseläinten
pito – Hevosten pitäminen
– Pitopaikan ilmoittaminen
Aluehallintoviraston suorittamalla
eläinsuojelutarkastuksella oli havaittu,
että aiemmin A:n pitopaikassa
olleita hevosia oli siirretty
aluehallintovirastolle tuntemattomaan
paikkaan. Aluehallintovirasto
oli tämän vuoksi eläinsuojelulain
42 §:n 1 momentin nojalla
määrännyt A:n sakon uhalla ilmoittamaan
hevosten pitopaikat.
Asiassa oli korkeimman hallinto
oikeuden ratkaistavana, oliko A
rikkonut eläinsuojelulakia tai sen
nojalla annettua säännöstä jättäessään
hevosten pitopaikat ilmoittamatta
ja oliko aluehallintovirasto
voinut antaa eläinsuojelulain 42 §:n
1 momentin perusteella määräyksen
niiden ilmoittamisesta.
Eläinsuojelulain 24 §:n 1 momentin
mukaan ammattimaisesta
tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvasta
seura- ja harrastuseläinten
pitämisestä on tehtävä kirjallinen
ilmoitus aluehallintovirastolle.
Mainitussa pykälässä tarkoitettua
toimintaa määrittelevän eläinsuojeluasetuksen
26 §:n 4 kohdan mukaan
ammattimaiseksi tai muutoin
laajassa mitassa tapahtuvaksi
eläintenpidoksi katsotaan yhteensä
vähintään kuuden täysikasvuisen
hevoseläimen pitäminen. Aluehallintoviraston
mukaan A:n pitämien
hevosten määrä oli eri tarkastusten
välillä vaihdellut 6 ja 15 hevosen
välillä. Näin ollen A:n toiminta oli
ollut sellaista eläinsuojelulain
24 §:ssä tarkoitettua laajamittaista
toimintaa, josta olisi tullut tehdä ilmoitus
aluehallintovirastolle. A ei
ollut tehnyt ilmoitusta toiminnan
aloittamisesta, oleellisesta muuttamisesta
tai lopettamisesta.
Ilmoituksenvaraiseen toimintaan
liittyvänä velvoitteena eläinsuojelullisen
valvonnan mahdollistamiseksi
A:n oli tullut muun
ohella pitää eläinsuojelulain 26 §:n
mukaista luetteloa toiminnan kohteena
olevista eläimistä, esittää
mainittu luettelo vaadittaessa valvontaviranomaiselle
sekä ilmoittaa
sille eläinsuojeluasetuksen
27 §:n 1 momentin 5 kohdassa
edellytetysti myös, missä toimintaa
harjoitetaan. Vaikka A ei ollut
tehnyt vaadittua ilmoitusta aluehallintovirastolle,
hänen olisi tullut
pyydettäessä ilmoittaa eläinsuojeluvalvontaa
suorittavalle viranomaiselle
hevosten pitopaikat.
Koska A oli siitä kieltäytynyt, aluehallintovirasto
oli voinut eläinsuojelulain
42 §:n 1 momentin nojalla
määrätä hänet ilmoittamaan hevosten
pitopaikat ja tehostaa määräystä
uhkasakolla.
Eläinsuojelulaki 24 §, 26 § ja 42 §
Eläinsuojeluasetus 26 § ja 27 §
Ks. myös KHO 2017:90
KHO:2017:92
Tavaramerkki – Sekaannusvaara
– Laajalti tunnetun tavaramerkin
suoja – Tavarayhteys –
Merkkiyhteys – Tavaramerkkien
välinen yhteys – Maineen tai
erottamiskyvyn hyväksikäyttö –
Haitta erottamiskyvylle tai maineelle
– Direktiivin mukainen
tulkinta
Oy Valioravinto Ab:lle oli rekisteröity
tavaramerkki Valioravinto
1960 (kuvio) tavaroille luokissa 5,
29, 30, 31 ja 32. Asiassa oli korkeimmassa
hallinto-oikeudessa ratkaistavana,
oliko tavaramerkin Valioravinto
1960 (kuvio) ja aikaisemmin
rekisteröityjen Valio Oy:n VALIO
tavaramerkkien välillä sekaannusvaara.
Mikäli sekaannusvaaraa
ei ollut, asiassa oli lisäksi
ratkaistava, oliko Valioravinto
1960 (kuvio) tavaramerkin rekisteröinnille
kuitenkin ollut este laajalti
tunnetun tavaramerkin VALIO
laajaan tunnettuuteen perustuvan
suojan vuoksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
toisin kuin markkinaoikeus, että
merkin Valioravinto 1960 (kuvio)
ja Valio Oy:n aikaisemman tavaramerkin
VALIO välillä oli sekaannusvaara
niiden luokan 29 ja luokan
32 tavaroiden osalta, joita varten
VALIO-tavaramerkki oli merkitty
Patentti- ja rekisterihallituksen
ylläpitämään laajalti tunnettujen
merkkien luetteloon ja joiden
osalta VALIO-tavaramerkillä oli
erityisen vahva asema markkinoilla.
Kun kysymyksessä olevat merkit
kattoivat lisäksi muitakin tavaroita
luokissa 5, 29, 30, 31 ja 32,
asiassa oli vielä arvioitava, täyttyivätkö
tavaramerkkilain 6 §:n 2 momentissa
tarkoitetut laajalti tunnetun
merkin suojan saamisen edellytykset
näiltä osin.
Korkein hallinto-oikeus katsoi,
että merkkien välillä oli sellainen
kohdeyleisön mieltämä yhteys,
jota laajalti tunnetun tavaramerkin
suojan saaminen edellyttää. Kun
otettiin huomioon Valioravinto
1960 (kuvio) rekisteröinnin esteeksi
esitettyjen VALIO-tavaramerkkien
erittäin laaja tunnettuus sekä
vahva erottamiskyky ja maine, oli
ilmeistä, että niiden kanssa samankaltaisen
Valioravinto 1960 (kuvio)
merkin rekisteröinti ja käyttö oli
omiaan sekä heikentämään VALIO
tavaramerkkien erottamiskykyä
että mahdollistamaan niiden
vahvan erottamiskyvyn ja maineen
hyväksikäytön. Oy Valioravinto
Ab:n ei katsottu esittäneen
hyväksyttävää syytä kysymyksessä
olevan tavaramerkin käyttämiselle
elinkeinotoiminnassaan. Rekisteröinnille
oli siten tavaramerkkilain
21 §:n 1 momentissa tarkoitettu
este, jonka perusteella asia oli
palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle
rekisteröinnin kumoamista
varten.
Tavaramerkkilaki 6 § 1 (996/1983)
ja 2 (39/1993) momentti, 14 § 1 momentti
6 (996/1983) ja 9 kohta (56/
2000) ja 21 §
Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivi 2008/95/EY jäsenvaltioiden
tavaramerkkilainsäädännön
lähentämisestä (tavaramerkkidirektiivi)
4 artikla 1 b ja 4 a
kohta sekä 5 artikla 1 b ja 2 kohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot
asioissa C-251/95, SABEL v. Puma
(EU:C:1997:528), C-408/01, Adidas
Salomon ja Adidas Benelux
(EU:C:2003:582), C-252/07, Intel
Corporation (EU:C:2008:655),
C-487/07, L’Oréal ym.
(EU:C:2009:378), C-323/09, Interflora
ja Interflora British Unit
(EU:C:2011:604), C-603/14 P,
El Corte Inglés v. SMHV
(EU:C:2015:807), C-317/10 P,
Union Investment Privatfonds v.
UniCredito Italiano
(EU:C:2011:405), C-234/06 P, Il
Ponte Finanziaria v. SMHV
(EU:C:2007:514) ja C-65/12, Leidseplein
Beheer ja de Vries
(EU:C:2014:49) sekä unionin yleisen
tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä
asioissa T-303/06 RENV ja
T-337/06 RENV, UniCredit v.