10
harjoittamaan apteekkitoimintaa,
voitiin huomiota kiinnittää siihen,
antavatko apteekkarin laiminlyönnit
ja teot aihetta katsoa, että apteekkari
on myös tulevaisuuteen
nähden ilmeisen sopimaton toimimaan
apteekkarina. Kokonaisarvioinnin
perusteella laiminlyöntiä
ei ollut tullut pitää niin vakavana,
että hänen apteekkilupansa peruuttamiselle
olisi enää Fimean
asiasta päättäessä ollut riittäviä
perusteita.
Korkein hallinto-oikeus kumosi
tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja
Fimean päätökset suhteellisuusperiaatteen
vastaisina. (Ään. 4–1)
Hallintolaki 6 §, 34 § 1 momentti ja
36 §
Hallintolainkäyttölaki 33 § 1 momentti,
37 § 1 momentti ja 38 §
Suomen perustuslaki 18 § 1 momentti,
19 § 3 momentti ja 106 §
Lääkelaki 38 § 1, 5 ja 6 momentti,
39 §, 40 § 1 momentti, 43 § 2 ja 3 momentti,
50 § 6, 8 ja 9 kohta ja 51 §
Laki apteekkimaksusta (1281/
1987) 1 §, 3 § ja 4 § 2 momentti
HE 94/2010 vp
PeVL 69/2014 vp
HE 1/1998 vp
KHO:2017:85
Menetetyn määräajan palauttaminen
– Turvapaikka – Oleskelulupa
Ulkomaalainen haki menetetyn
määräajan palauttamista voidakseen
tehdä valituksen Maahanmuuttoviraston
kielteisestä turvapaikkapäätöksestä
hallinto-oikeudelle.
Hakijalle oli Maahanmuuttoviraston
samalla päätöksellä myönnetty
toissijainen suojeluasema.
Hakija oli vedonnut siihen, ettei
hän ollut voinut hakea muutosta
määräajassa, koska vastaanottokeskuksessa
hänelle oli virheellisesti
kerrottu, että hänellä olisi pakolaisasema,
eikä hän sen vuoksi ollut
ymmärtänyt valittaa päätöksestä.
Koska hakijaa ei ollut päätetty
käännyttää kotimaahansa, hakijan
oikeus saada asiansa tuomioistuimen
käsiteltäväksi ei tullut arvioitavaksi
palautuskiellon kannalta
eikä menetetyn määräajan palauttamiselle
ollut vastaavia perusteita
kuin päätöksissä KHO 2016:205 ja
KHO 2016:206. Asiassa oli kuitenkin
arvioitava, oliko hakijalla muutoin
sellaista oikeussuojan tarvetta,
että hänen henkilökohtaisesta asemastaan
turvapaikanhakijana johtuvat
tekijät otettaisiin huomioon
erityisen painavana syynä, jonka
vuoksi hän ei ollut voinut hakea
muutosta Maahanmuuttoviraston
päätökseen määräajassa.
Korkein hallinto-oikeus totesi,
että pakolaisaseman ja toissijaisen
suojeluaseman välillä Suomessa ei
ole, ulkomaalaislain sääntely huomioon
ottaen, sellaisia palautuskiellon
kannalta oikeudellisesti
merkityksellisiä eroja, että pelkästään
kansainvälisen suojelun perusteen
osalta hakijalla olisi sellainen
oikeussuojan tarve, joka edellyttää
määräajan palauttamista
avustajan virheen tai siihen rinnastettavan
seikan vuoksi.
Edellä mainituin perustein korkein
hallinto-oikeus totesi, että hakija
ei ollut hakemuksessaan esittänyt
laillista estettä tai muuta erittäin
painavaa syytä, jonka perusteella
hänelle tulisi palauttaa menetetty
määräaika valituksen tekemistä
varten.
Hallintolainkäyttölaki 61 § 2 kohta
Vrt. KHO 2016:205 ja KHO
2016:206
Ks. KHO 2017:21
KHO:2017:87
Vesitalousasia – Voimalaitos –
Lupaharkinta – Intressivertailu –
Vesistövaikutukset – Vesipuitedirektiivi
– Weser-tuomio –
Vesienhoitosuunnitelma – Vesimuodostuma
– Joki – Ympäristötavoite
– Voimakkaasti muutettu
vesimuodostuma – Saavutettavissa
oleva hyvä tila – Ekologisen
tilan osatekijä – Kalatalous –
Nousueste
Aluehallintovirasto oli myöntänyt
vanhan vesilain mukaisen luvan
voimalaitoshankkeelle. Päätöstä
tehtäessä oli voimassa Kemijoen
vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma
vuosille 2010–2015.
Uusi vesienhoitosuunnitelma vuosille
2016–2021 oli tullut voimaan,
kun lupapäätöstä koskeva valitusasia
oli vireillä korkeimmassa hallinto
oikeudessa. Uuden vesienhoitosuunnitelman
sisältö oli otettava
huomioon arvioitaessa edellytyksiä
sallia hankkeen toteuttaminen,
kun otettiin huomioon, että
hankkeen vaikutukset toteutuisivat
kyseisellä suunnittelukaudella.
Voimalaitoshankkeen vaikutusalue
kuului Keski-Kemijoen vesimuodostumaan,
joka molemmissa
vesienhoitosuunnitelmissa oli nimetty
voimakkaasti muutetuksi jokivesistöksi.
Molemmissa suunnitelmissa
kyseisen vesimuodostuman
ekologinen nykytila oli ”hyvä
saavutettavissa oleva tila” ja kemiallinen
nykytila ”hyvä”.
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa
oli tehtyjen valitusten johdosta
muun ohella ratkaistava, miten
vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt
tiedot vaikuttivat voimalaitoshankkeen
hyötyjen, vahinkojen
ja haittojen arviointiin vesilaissa
tarkoitetussa intressivertailussa.
Asiaa arvioitaessa oli erityisesti
otettava huomioon aluehallintoviraston
ja hallinto-oikeuden päätösten
jälkeen unionin tuomioistuimen
1.7.2015 asiassa C-461/13 antama
ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin
4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta
(Weser-tuomio). Mainittu
ennakkoratkaisu huomioon ottaen
oli arvioitava, vaaransiko voimalaitoshankkeen
toteuttaminen kyseisen
vesimuodostuman hyvän
saavutettavissa olevan tilan tai aiheuttaisiko
hanke ainakin yhden
vesipuitedirektiivin liitteessä V
mainitun jokivesistön ekologisen
tilan luokittelua koskevan osatekijän
alenemisen.
Valituksissa oli korostettu voimalaitoksen
vaikutuksia Kemijoen
kalatalouteen. Kemijoki oli laajalti
padottu ja säännöstelty vesivoiman
tuotantoon. Joessa alempana olevan
Ala-Kemijoen vesimuodostuman
tilaan vaikuttavat merkittävästi
siellä olevat vaelluskalan nousuesteet.
Jos nämä Ala-Kemijoen
nousuesteet toimivin kalatiejärjestelyin
tai muin keinoin tulevaisuudessa
poistetaan, Keski-Kemijoen
vesimuodostuman hyvä saavutettavissa
oleva tila saattaa edellyttää
kalateitä ja voimalaitosten ohi juoksutettavan
virtaaman lisäämistä.
Kun nyt käsillä olevassa tilanteessa
otettiin huomioon aluehallintoviraston
päätökseen sisältyneet lupamääräykset
juoksutuksista ja määräys
luonnonmukaisen ohitusuoman
tekemisestä sekä hallintooikeuden
muuttamat lupamääräykset,
erityisesti päätökseen lisätty
määräys velvollisuudesta varautua
rakenteiden suunnittelussa kalateiden
rakentamiseen, asiassa ei
ollut tullut ilmi, että voimalaitoksen
rakentaminen vaarantaisi kyseisen
voimakkaasti muutetun
Keski-Kemijoen vesimuodostumomentti_