15 Momentti 4/2017 Momentti saamaan tätä henkilökunta-alennusta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa kysyttiin, oliko henkilökuntaetu tuloverolain 69 §:n nojalla verovapaa, kun A Oyj:ssä sovellettiin erillistä henkilökunta-alennusta taloudellisesti, hallinnollisesti ja toiminnallisesti muusta A Oyj:ssä harjoitettavasta liiketoiminnasta erillisen liiketoiminta-alueen henkilökunnalle. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rajaus etuuden myöntämisen suhteen oli objektiivisesti perusteltu. Etu koski koko liiketoimintaalueen henkilöstöä toimenkuvasta riippumatta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että tässä tilanteessa kysymyksessä oli tuloverolain 69 §:ssä tarkoitettu verovapaa etuus siitä huolimatta, että työnantaja ei antanut samaa etuutta koko yhtiön henkilökunnalle. Ennakkoratkaisu verovuosille 2016 ja 2017. Äänestys 3–2. Tuloverolaki 69 § 1 momentti 2 kohta KHO:2017:51 Tuloverotus – Tappioiden vähentäminen – Omistajanvaihdos – Käyttölupa – Hakemuksessa esitetyt tiedot – Verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi – Siirtohinnoitteluoikaisu – Sitovuus A Oy oli vuonna 2003 hakenut tappioiden käyttölupaa verovuosien 1996–2003 tappioiden vähentämiseen samana vuonna toteutettavaksi suunnitellusta omistajanvaihdoksesta huolimatta. Yhtiö oli myös vuonna 2008 hakenut tappioiden käyttölupaa verovuosien 1998–2007 tappioiden vähentämiseen samana vuonna toteutettavaksi suunnitellusta omistajanvaihdoksesta huolimatta. Yhtiö oli lupahakemuksissaan esittänyt, että omistajanvaihdoksissa oli kyse konsernin sisäisistä toimista ja että yhtiö jatkaa toimintaansa entisellä toimialalla ja entisessä laajuudessa. Yritysverotoimisto oli päätöksillään 2.5.2003 ja 26.11.2008 myöntänyt yhtiölle sen hakemat käyttöluvat. Yhtiössä oli toimitettu verotarkastus, jossa tehtyjen havaintojen perusteella Verohallinto oli toimittanut verovuodelta 2005 jälkiverotuksen sekä verovuosilta 2006– 2010 verotuksen oikaisut verovelvollisen vahingoksi, joissa yhtiön verotettaviin tuloihin oli siirtohinnoitteluoikaisuina tehty lisäyksiä. Tehtyjen lisäysten jälkeen yhtiölle vahvistettiin verotettavaa tuloa toimitetuissa verotuksissa vahvistettujen tappioiden sijasta. Verohallinto oli tällöin myös katsonut, ettei yhtiö ollut antanut lupahakemuksissaan oikeita ja riittäviä tietoja siirtohinnoittelustaan ja toiminnastaan ja ettei lupahakemuksissa tarkoitettujen tappioiden vähennysoikeus ollut tarpeen yhtiön liiketoiminnan jatkumisen kannalta. Koska käyttölupien soveltamisen edellytykset eivät olleet täyttyneet, Verohallinto oli jättänyt käyttöluvat soveltamatta jälkiverotusta ja verotuksen oikaisuja toimittaessaan. Asiassa ei ollut väitetty, etteivät lupahakemuksissa esitetyt tiedot omistajanvaihdosten toteuttamisesta konsernin sisäisinä toimina ja yhtiön toiminnan jatkamisesta entisellä toimialalla ja entisessä laajuudessa olisi vastanneet todellista tilannetta. Koska tappion määrällä ei normaalisti ole vaikutusta luvan myöntämisharkinnassa ja koska tappion määrä ratkaistaan verotuksessa lupamenettelystä erikseen kulloinkin soveltuvan verolain sekä verotusmenettelystä annetun lain säännösten mukaisesti, korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei käyttöluvan saaneen yhtiön lupapäätöksessä tarkoitettujen verovuosien markkinaehtoisen voiton tasoa koskevilla uusilla tiedoilla vielä sinällään ollut sellaista vaikutusta, että Verohallinto olisi voinut jättää lupapäätöksissä tarkoitetut, lainvoimaisesti vahvistetut tappiot vähentämättä. Verovuodet 2005– 2010. Tuloverolaki 122 § 1 ja 3 momentti (945/1998) KHO:2017:55 Henkilökohtaisen tulon verotus – Osakeyhtiö – SVOP-rahasto – Pääomanpalautus – Pääomansijoitus – Sulautuminen – Jakautuminen – Yleisseuraanto – Kirjanpitoarvo – Käypä arvo Jakautumisessa vastaanottavan yhtiön sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP-rahasto) merkittyä siirtyvien varojen käyvän arvon ja kirjanpitoarvon erotusta ei pidetty pääomansijoituksena. Näin ollen sen palauttamiseen ei voitu soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2015. KHO:2017:57 Arvonlisävero – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Itsenäinen yhteenliittymä – Yhteenliittymän jäsenet – Konserni – Emoyhtiö – Tytäryhtiöt A Oy, joka oli pääasiassa arvonlisäverosta vapautettujen terveyden ja sairaanhoitopalvelujen ja sosiaalihuoltopalvelujen myyntiä harjoittavien yhtiöiden emoyhtiö, aikoi keskittää itselleen erilaisia konsernihallinnon palveluja. A Oy:n tarkoituksena oli veloittaa näistä palveluista tytäryhtiöiltään palvelujen suorittamisesta aiheutuvien kustannusten määrä ilman katetta. Asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n tytäryhtiöilleen suorittamat palvelut vapautettava arvonlisäverosta arvonlisäverolain 60a §:n ja arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY 132 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi muun muassa unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa C-407/ 07, Toetsing, viitaten, etteivät A Oy:n tytäryhtiöt olleet itsenäisesti päätyneet toimimaan sellaisen rakenteen kautta, joka on ottanut hoidettavakseen näiden yhtiöiden palvelujen toteuttamiselle tarkoitettuja toimintoja. Koska A Oy:n tytäryhtiöt olivat A Oy:n määräysvallassa, niitä ei ollut myöskään pidettävä edellä mainituissa arvonlisäverolain ja arvonlisäverodirektiivin säännöksissä tarkoitettuina yhteenliittymän jäseninä. Näin ollen A Oy:n palveluveloitukset konserniyhtiöiltä eivät olleet arvonlisäverolain 60a §:n nojalla verottomia. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 8.4.2016–31.12.2017. Arvonlisäverolaki 60a § Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/ 112/EY 132 artikla 1 kohta f alakohta Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-407/07, Stichting Centraal Begeleidingsorgaan voor de Intercollegiale Toetsing, ja C-8/01, Assurandør-Societetet, joka edustaa Taksatorringeniä
Momentti | 2017 No4
To see the actual publication please follow the link above