13 Momentti 4/2017 Momentti KHO:2017:75 Ympäristövaikutusten arviointimenettely – Määräyksenvarainen ympäristövaikutusten arviointimenettely – Kaivostoiminta – Toiminnan muuttaminen – Purkuputki – Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset – Päästöjen rajoittaminen – Hallinto oikeuden toimivalta – Sekoittumisvyöhyke Kainuun ELY-keskus oli päättänyt, että Talvivaaran kaivoksen suunniteltuun puhdistetun veden purkuputkihankkeeseen ei tarvinnut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto oli myöntänyt ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen. Lupa koski käsiteltyjen jätevesien johtamista uuden purkuputken kautta Nuasjärveen. Vaasan hallinto-oikeus kumosi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan ELY-keskuksen päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hankkeesta aiheutuisi ennalta arvioiden sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka rinnastuisivat ympäristövaikutusten arviomenettelystä annetun asetuksen 6 §:ssä tarkoitettujen hankkeiden ympäristövaikutuksiin. Näin ollen ELY-keskuksen olisi tullut edellyttää hankkeelta arviointimenettelyn suorittamista ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin perusteella. Hallinto-oikeus tutki tämän jälkeen ympäristölupaa kumoamatta luvan myöntämisen edellytyksiin liittyvät valitukset ja tiukensi jätevesipäästöjä koskevia lupamääräyksiä sekä muutti luvan määräaikaiseksi. Kun hankkeen haitalliset vaikutukset eivät enää tämän jälkeen olleet siten merkittäviä, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä olisi tullut soveltaa hankkeeseen, ei ympäristölupapäätöstä ollut tarpeen kumota sen vuoksi, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ollut tehty. Korkein hallinto-oikeus totesi, että purkuputken rakentaminen ja kaivoksen vesien johtaminen uuteen vastaanottavaan vesistöön oli vaikutuksiltaan rinnastettavissa uuden kaivoksen toimintaan. Määräyksenvarainen ympäristövaikutusten arviointimenettely oli siten tarpeen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakutuomioistuimen toimivaltaan ei kuulunut muotoilla lupapäätöstä niin, että tämän seurauksena hankkeen ympäristövaikutuksia voidaan pienentää siinä määrin, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä olisi enää sovellettava. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeva kysymys ei kuitenkaan muutoksenhakutuomioistuimessa ollut prosessinedellytyksen asemassa, minkä vuoksi hallinto-oikeus oli voinut asiaan liittyvät erityiset olosuhteet huomioon ottaen tutkia myös luvan myöntämisen edellytysten täyttymistä koskevat valitusperusteet. Kaivoksen vesienhallintaan liittyvät ongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet sekä ratkaisun kiireellisyys huomioon ottaen jätevesien johtaminen muuhun vastaanottavaan vesistöön kuin lähivesistöihin oli ollut välttämätöntä ympäristöturvallisuuden vuoksi. Kun otettiin huomioon erityisesti hallinto-oikeuden päätöksellä muutetut päästömääräykset ja luvan lyhyt voimassaoloaika, ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ollut enää tarpeen, eikä aluehallintoviraston myöntämän luvan kumoamiseen yksinomaan tällä perusteella siten ollut ollut perusteita. Asiassa oli lisäksi kysymys sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä eräille jätevesipäästön raskasmetalleille. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 4 § 2 ja 3 momentti Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) 7 § Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) 6b § KHO:2017:76 Ympäristönsuojelu – Ympäristölupa – Toistaiseksi voimassa oleva ympäristölupa – Lupamääräysten tarkistaminen – Toiminnan olennainen muuttaminen – Ympäristöluvan muuttaminen määräaikaiseksi – Hakemuksen osittainen hylkääminen – Kaivostoiminta Yhtiö oli hakenut Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista sekä erillisellä hakemuksella eräiltä osin ympäristölupaa toiminnan olennaisen muuttamisen vuoksi. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto oli käsitellyt asiat yhdessä ja ratkaissut asian toiminnan olennaista muuttamista koskevana asiana. Hakemuksista oli myös tiedotettu yhteisesti. Aluehallintovirasto oli muun ohella myöntänyt toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan kaivoksen koko toiminnan olennaiseen muuttamiseen ja hylännyt hakemuksen siltä osin kuin se koski Kolmisopen avolouhoksen toimintaa. Vaasan hallintooikeus oli pysyttänyt päätöksen mainituilta osin, mutta muuttanut aluehallintoviraston myöntämän ympäristöluvan määräaikaiseksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lupaviranomaisen on lähtökohtaisesti tutkittava asia siinä laajuudessa kuin se on saatettu vireille. Jos kuitenkin hakemusta tutkittaessa käy ilmi, että lupa-asian ratkaiseminen toiminnan saattamiseksi lainmukaiselle perustalle edellyttää asian tutkimista hakemusta laajemmin, viranomaisen tulee antaa toimivaltansa puitteissa tätä kokonaisuutta koskeva ratkaisu. Aluehallintovirastolla oli toimivaltansa puitteissa ollut velvollisuus viran puolesta tutkia hakemus siten, että hakemukseen annettava ratkaisu vastaa toiminnan tosiasiallista tilannetta ja luvan hakijan tavoitetta toiminnan jatkamiseksi mahdollisimman pitkälti sen sisältöisenä kuin hakemuksessa oli pyydetty. Lupamääräysten tarkistamista koskevaa hakemusta tutkittaessa aluehallintoviraston oli varmistettava, että luvan myöntämisen edellytykset täyttyivät edelleen toiminnassa, vaikka olemassa olevan toiminnan lupaharkinnassa ei luvan myöntämisen edellytyksiä arvioidakaan uudestaan. Asiassa saadun selvityksen mukaan toiminnassa tapahtuneiden muutosten ja poikkeamisten keskinäinen yhteys ja kokonaisuus merkitsivät, että vain osaa lupamääräyksistä olisi voitu tarkistaa välittömästi muuttamalla määräysten sisältöä tai antamalla uusia määräyksiä. Kun toiminnassa oli aiheutunut päästöjä, joita alkuperäinen lupahakemus ei ollut koskenut ja toiminnassa oli tapahtunut useita muutoksia osin suunnitellusti ja
Momentti | 2017 No4
To see the actual publication please follow the link above