12 paon mahdollisuus – Afganistan – Kabul – Lapsiperhe Asiassa oli kysymys siitä, oliko hazara alkuperää oleville Iranissa oleskelleille afganistanilaisille valittajille voitu jättää myöntämättä oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Perheen äiti ja vuosina 2007 ja 2009 syntyneet lapset olivat ennen Suomeen tuloaan asuneet koko ikänsä Iranissa ja perheeseen oli syntynyt Suomessa kolmas lapsi vuonna 2016. Maahanmuuttovirasto oli päätöksessään katsonut, että valittajat olivat henkilökohtaiset olosuhteensa ja kotialueensa turvallisuustilanne huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa, mutta jättänyt oleskeluluvan myöntämättä sen vuoksi, että heillä oli lain 88e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin. Maahanmuuttoviraston ei olisi tullut ennen sisäisen paon mahdollisuuden tutkimista erikseen todeta valittajien olevan toissijaisen suojelun tarpeessa, vaan ainoastaan arvioida suojelun edellytysten täyttymistä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei päätöstä ollut kuitenkaan pelkästään harhaanjohtavan rakenteensa vuoksi syytä kumota. Arvioitaessa sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin kysymys oli viime kädessä ulkomaalaislain 88e §:n 1 momentissa tarkoitetusta sisäisen paon kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota oli kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajien henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Kabulissa vallitsevien olosuhteiden ei katsottu muodostavan yleistä estettä soveltaa sisäisen paon mahdollisuutta lapsiperheisiin tai Afganistanin ulkopuolella pitkään oleskelleisiin afganistanilaisiin. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon kolmilapsisen perheen henkilökohtaiset olosuhteet ja erityisesti se, että perheen jäsenet eivät olleet isän lapsuusvuosia lukuun ottamatta asuneet Afganistanissa, eikä heillä ollut Kabulissa tai muuallakaan Afganistanissa sukulaisten tai muiden tahojen tehokkaaksi katsottavaa turvaverkkoa. Sen sijaan valittajilla oli siteitä Suomeen, jossa perheen äidin kiintiöpakolaisina saapuneet lähisukulaiset jo laillisesti oleskelivat. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa valittajien ei kohtuudella voitu edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin. Myös ulkomaalaislain 146 §:n mukaisessa kokonaisharkinnassa valittajien käännyttämistä vastaan puhuvat seikat olivat käännyttämisen puolesta puhuvia seikkoja painavampia. Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 18 ja 19 artikla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 8 artikla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 23.8.2016 J.K. ym. v. Ruotsi, 5.7.2016 A.M v. Alankomaat, 3.4.2014 A.A.M. v. Ruotsi, 27.6.2013 S.A. v. Ruotsi, 9.4.2013 H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 29.1.2013 S.H.H. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 13.10.2011 Husseini v. Ruotsi, 28.6.2011 Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta, 21.1.2011 M.S.S. v. Belgia ja Kreikka, 27.5.2008 N. v. Yhdistynyt kuningaskunta ja 11.1.2007 Salah Sheekh v. Alankomaat Ulkomaalaislaki 88 § 1 momentti, 88d §, 88e § ja 146 § 1 momentti KHO:2017:74 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Toissijainen suojelu – Sisäisen paon mahdollisuus – Afganistan – Kabul – Lapsiperhe Kansainvälistä suojelua Suomesta hakeneen yksilapsisen avioparin kotipaikka Afganistanissa oli maakunnassa, jossa mies oli työskennellyt ulkomaalaisen yrityksen palveluksessa. Maahanmuuttovirasto oli päätöksessään katsonut, että ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa säädetyt turvapaikan myöntämisen edellytykset täyttyivät valittajien kohdalla miehen poliittisen mielipiteen tai oletetun poliittisen mielipiteen vuoksi, mutta jättänyt turvapaikan myöntämättä sen vuoksi, että heillä oli ulkomaalaislain 88e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin. Kun valittajien ei voitu katsoa olevan Kabulissa turvapaikan tai toissijaisen suojelun myöntämisen tarpeessa ja heillä oli mahdollisuus matkustaa ja päästä sinne turvallisesti ja laillisesti, arvioitaessa sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin kysymys oli viime kädessä ulkomaalaislain 88e §:n 1 momentissa tarkoitetusta sisäisen paon kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota oli kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajien henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Kabulissa vallitsevien olosuhteiden ei katsottu muodostavan yleistä estettä soveltaa sisäisen paon mahdollisuutta lapsiperheisiin. Valittajat olivat asuneet koko elämänsä Afganistanissa ja heillä oli ainakin ollut Kabulissa lähisukulaisia. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa valittajien voitiin kohtuudella edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin. Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 18 ja 19 artikla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 8 artikla Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 23.8.2016 J.K. ym. v. Ruotsi, 5.7.2016 A.M v. Alankomaat, 3.4.2014 A.A.M. v. Ruotsi, 27.6.2013 S.A. v. Ruotsi, 9.4.2013 H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 29.1.2013 S.H.H. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 13.10.2011 Husseini v. Ruotsi, 28.6.2011 Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta, 21.1.2011 M.S.S. v. Belgia ja Kreikka, 27.5.2008 N. v. Yhdistynyt kuningaskunta ja 11.1.2007 Salah Sheekh v. Alankomaat Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 88a § 1 momentti, 88d §, 88e § ja 146 § 1 momentti
Momentti | 2017 No4
To see the actual publication please follow the link above