11 Momentti 4/2017 Momentti Korkein hallinto-oikeus lausui yleisellä tasolla ja nimenomaan Afganistanin osalta niistä kriteereistä, joilla aseellisen selkkauksen väkivallan astetta on arvioitava. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Afganistanin nykyisessä konfliktissa paikallisten aseellisten selkkausten mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa intensiivisimmillään tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella niin korkean tason, että kenen tahansa on katsottava olevan pelkästään alueella oleskelun vuoksi todellisessa vaarassa kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Ajantasaisen maatiedon perusteella aseellisen selkkauksen laatu ja luonne huomioon ottaen asteen ei voitu katsoa ylittyvän koko tarkasteltavassa maakunnassa. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon turvapaikanhakijoiden kotialueen yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi heidän henkilökohtaiset olosuhteensa. Kun otettiin huomioon hakijoiden valtaväestöstä poikkeava alkuperä ja heidän henkilökohtaiset olosuhteensa, asiassa oli esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakijat olisivat Afganistaniin palautettuna kotialueellaan todellisessa vaarassa kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto oikeus oli voinut kumota Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttaa asian sille ulkomaalaislain 88e §:n mukaisen sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi. Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 19 artikla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artikla f alakohta ja 15 artikla c alakohta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot asioissa 23.8.2016 J.K. ym. v. Ruotsi, 5.7.2016 A.M. v. Alankomaat, 9.4.2013 H. ja B. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 29.1.2013 S.H.H. v. Yhdistynyt kuningaskunta, 28.6.2011 Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta ja 27.5.2008 N. v. Yhdistynyt kuningaskunta Euroopan Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-465/07, Elgafaji, ja C-285/12, Diakité Ulkomaalaislaki 88 § 1 momentti, 88c §, 88d § ja 147 § KHO:2017:72 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Toissijainen suojelu – Mielivaltaisen väkivallan aste – Aseellinen selkkaus – Pääsy turvalliselle alueelle – Matkareitti – Täsmällinen ja ajantasainen maatietous – Afganistan A oli vuonna 1992 syntynyt mies, joka oli etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Hän oli kotoisin Afganistanista alueelta, jossa hän ei ajantasaisen maatietouden perusteella ollut kansainvälisen suojelun tarpeessa. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt A:lle valituslupaa. Sen sijaan asiassa tuli Maahanmuuttoviraston valituksesta ratkaista, oliko asiassa esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että Kabulin ja A:n kotialueen välisellä matkareitillä vallitsevan aseellisen selkkauksen mielivaltaisen väkivallan aste oli saavuttanut niin korkean tason, että A joutuisi Kabulista kotialueelleen palatessaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Harkittaessa toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä oli otettava huomioon, että maahan palautettaessa A:n tuli käytännössä päästä Kabulista kotialueelleen turvallisesti. Kun toissijaisen suojelun tarpeen arviointi perustuu hakijan kertaalleen suoritettavan matkareitin eikä hänen kotialueensa turvallisuustilanteeseen, korostuu hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden merkitys. Ajantasaisen maatiedon perusteella siviileihin kohdistui Afganistanin maanteillä uhkia ja myös maantieyhteyksiin Kabulista A:n kotialueelle liittyi riskitekijöitä. Toisaalta vaihtoehtoisia matkareittejä oli useita lentomahdollisuuden hyödyntäminen mukaan luettuna. Maatiedon perusteella A:n kaltaisten henkilöiden, joilla oli siteitä maakuntaan ja jotka tunsivat alueen, voitiin yleensä katsoa voivan matkustaa alueella ilman välikohtauksia. Kabulin ja A:n kotialueen välisiä vaihtoehtoisia reittejä voitiin esitetty maatieto ja A:n henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen pitää A:lle siten turvallisina, ettei asiassa ollut esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan Afganistaniin, hän joutuisi kotialueelleen matkustaessaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiaa ei ollut syytä arvioida toisin sillä perusteella, että reittivaihtoehtoihin saattoi sisältyä matkan pituuteen ja reitin vaikeakulkuisuuteen liittyviä toteuttamisvaikeuksia. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Maahanmuuttoviraston päätös saatettiin voimaan. Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti Euroopan unionin perusoikeuskirja 19 artikla 2 kohta Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 15 artikla c alakohta Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio C-465/07, Elgafaji Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.7.2016 A.M. v. Alankomaat Ulkomaalaislaki 88 § 1 momentti 3 kohta ja 147 § vrt KHO 2011:25 KHO:2017:73 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Toissijainen suojelu – Sisäisen
Momentti | 2017 No4
To see the actual publication please follow the link above