5 Momentti 3/2017 Momentti Unionin tuomioistuimen korkeimman hallinto-oikeuden ennakkoratkaisupyynnön johdosta antaman tuomion (asia C-506/14) mukaan komission päätöksen 2013/448/EU 4 artikla ja liite II, joissa oli määritelty monialainen korjauskerroin, olivat pätemättömät. Muutoin esitettyjen kysymysten tarkastelussa ei ollut ilmennyt seikkoja, jotka olisivat vaikuttaneet kysymyksissä tarkoitetun toisen komission päätöksen 2011/ 278/EU pätevyyteen. Unionin tuomioistuin oli rajannut pätemättömäksi julistamisen vaikutukset niin, että ne alkavat vasta 10 kuukauden kuluttua 28.4.2016 annetun tuomion Borealis Polyolefine ym. (yhdistetyt asiat C-191/14 ym.) julistamispäivästä, jotta Euroopan komissio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, ja toisaalta niin, ettei pätemättömäksi todettujen säännösten perusteella tämän ajanjakson päättymiseen saakka toteutettuja toimenpiteitä voida kyseenalaistaa. Saatuaan unionin tuomioistuimelta vastauksen ennakkoratkaisupyyntöön korkein hallintooikeus hylkäsi työ- ja elinkeinoministeriön päätöksestä tehdyt valitukset. Kun otettiin huomioon unionin tuomioistuimen tuomio, sen vaikutusten ajallinen rajaaminen, ja se, että työ- ja elinkeinoministeriön oli tullut valituksenalaista päätöstä tehdessään päästökauppalain 21 §:n 3 momentin 3 kohdan ja 25 §:n 1 momentin mukaisesti soveltaa komission päätöksessä tarkoitettua monialaista korjauskerrointa, sekä yhtiöiden esittämät valitusperusteet, työ- ja elinkeinoministeriön päätös ei ollut hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin lainvastainen. Valituksissa ei ollut esitetty muitakaan perusteita, joiden vuoksi ministeriön päätöstä olisi tullut pitää lainvastaisena. Päästökauppalaki 2 § 1 momentti 2, 5 ja 26 kohta, 6 § 1 momentti 20 kohta, 18–21, 24 ja 25 § Hallintolainkäyttölaki 7 § (586/ 1996) 1 momentti Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY (päästökauppadirektiivi) 3 artikla e ja u alakohta, 9 artikla ensimmäinen alakohta, 9 a artikla 1 kohta, 10a artikla 1, 2 4, 5 ja 12 kohta ja 23 artikla 3 kohta Komission päätös 2011/278/EU päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti Komission päätös 2013/448/EU Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 3 kohdan mukaisista kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta siirtymäaikana Komission päätös 2017/126/EU päätöksen 2013/448/EU muuttamisesta siltä osin kuin kyse on yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-506/14 Yara Suomi Oy ym. (ECLI:EU:C:2016:799) Ks. KHO 2014:163 KHO:2017:23 Ahvenanmaan tieliikennelaki – Asetuksenantovaltuus – Koululaiskuljetus – Kolmipistevyötä koskeva vaatimus – Vaatimuksen tekninen luonne – Asetuksen notifiointi Euroopan komissiolle Ahvenanmaan hallintotuomioistuin oli kumonnut Ahvenanmaan moottoriajoneuvotoimiston päätöksen sen nojalla, että päätöksen antamisen perusteena ollutta maakunta asetusta ei ollut voitu soveltaa asetuksenantovaltuutta koskevan sääntelyn Suomen perustuslain ja Ahvenanmaan itsehallintolain vastaisuuden vuoksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Ahvenanmaan tieliikennelain 63 §:ssä säädetty asetuksenantovaltuus oli riittävän täsmällinen ja tarkkarajainen. Ahvenanmaan maakunnan hallitus oli voinut säätää maakunta-asetuksella koululaiskuljetuksissa käytettäville ajoneuvoille asetettavan vaatimuksen, jonka mukaan näiden ajoneuvojen kaikilla istuimilla tuli olla kolmipistevyöt. Kun arvioinnissa otettiin huomioon myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö, vaatimusta koskevien säännösten ei katsottu muun muassa teknisen luonteensa johdosta koskevan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita tai muita asioita, jotka perustuslain tai Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan muuten kuuluvat lain alaan perustuslain 80 §:n 1 momentissa ja Ahvenanmaan itsehallintolain 21 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen ei olisi tullut jättää koululaiskuljetuksista annetun maakunta-asetuksen säännöksiä soveltamatta sillä perusteella, että asetuksenantovaltuus olisi ollut riittämätön. Koululaiskuljetuksia koskevalla maakunta-asetuksella oli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti pantu täytäntöön komission direktiivin 2000/ 3/EY mukaiset sitovat unionin säännöt. Maakunta-asetusta ei tullut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymyksessä olevilta osin jättää soveltamatta sillä perusteella, että sitä ei ollut notifioitu Euroopan komissiolle, eikä komission direktiivi 98/34/EY estänyt maakunta-asetuksen soveltamista asiassa, joka koski 1.9.2003 käyttöön otettua henkilöautoa. Korkein hallinto-oikeus kumosi Ahvenanmaan hallintotuomioistuimen päätöksen, hylkäsi hallintotuomioistuimelle tehdyn valituksen ja saattoi kysymyksessä olleelta katsastuskaudelta voimaan Ahvenanmaan moottoriajoneuvotoimiston päätöksen, jossa koululaiskuljetuksia koskevaa maakunta asetusta oli sovellettu. Suomen perustuslaki 80 § 1 momentti Ahvenanmaan itsehallintolaki 18 § 21 ja 22 kohta sekä 21 § 1 momentti Vägtrafiklagen (ÅFS 1983:27) för landskapet Åland 63 § Landskapsförordningen (ÅFS 2008:140) om skolskjutsning Komission direktiivi 2000/3/EY moottoriajoneuvojen turvavöitä ja turvajärjestelmiä koskevan neumomentti_
Momentti | 2017 No3
To see the actual publication please follow the link above