15 Momentti 3/2017 Momentti hennyksen jakoperusteena liikevaihtojen suhdetta A Oy:n rahoitus ja vakuutuspalvelujen välityksestä saama liikevaihto oli otettava huomioon vähennyskelpoista osuutta laskettaessa. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 11.3.2016– 31.12.2017. Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 §, 44 § 1 momentti, 102 § 1 momentti 1 kohta ja 117 § Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artikla 1 kohta a–g alakohta, 173 artikla 1 kohta ja 2 kohta c alakohta sekä 174 artikla 1 kohta ja 2 kohta b ja c alakohta Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-511/10, BLC Baumarkt, C-378/15, Mercedes Benz Italia, C- 488/07, Royal Bank of Scotland ja C-183/13, Banco Mais KHO:2017:37 Kuitintarjoamisvelvollisuus käteiskaupassa – Kuitin laatiminen – Laiminlyöntimaksu – Säännöksen täsmällisyys ja tarkkarajaisuus Aluehallintoviraston tarkastaja oli havainnut, että A Oy:n anniskelupaikassa oli myyty asiakkaalle juoma niin, ettei kassakoneesta ollut tulostettu kuittia asiakkaalle. A Oy:n mukaan asiakkaalle oli tarjottu kuittia suullisesti, mutta koska asiakas ei ollut halunnut kuittia, sitä ei ollut tulostettu. Aluehallintovirasto määräsi A Oy:lle laiminlyöntimaksun sillä perusteella, että A Oy ei ollut tarjonnut anniskellusta juomasta kuittia siten kuin kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain 4 §:n 1 momentissa on säädetty. Aluehallintoviraston mukaan kuitti on tulostettava, ennen kuin sitä voidaan tarjota asiakkaalle. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa annetun lain 4 §:n 1 momentin sanamuodosta tai lain esitöistä yksiselitteisesti ilmennyt, oliko lain tarkoituksena ollut velvoittaa elinkeinonharjoittaja tulostamaan kuitti asiakkaalle riippumatta siitä, haluaako asiakas ottaa kuitin vastaan. Yhtiölle asetettava velvollisuus ja hallinnollisen seuraamuksen määrääminen olisi edellyttänyt täsmällistä ja tarkkarajaista säännöstä. Laiminlyöntimaksua ei A Oy:lle näin ollen mainitun lainkohdan perusteella tullut asiassa määrätä. Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa 4 § 1 momentti ja 6 § KHO:2017:38 Arvonlisävero – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Rahoituspalvelu – Rahoitusyhtiö – Varastorahoitus – Kaupintapalvelu – Vähennysoikeus – Yleiskulut Rahoitusyhtiö A Oy tarjosi autoalan jälleenmyyjille varastorahoitukseksi kutsumaansa palvelua, jonka puitteissa A Oy teki ajoneuvojen jälleenmyyjien kanssa kaupintasopimuksia. Jälleenmyyjä sai kaupintasopimuksen ehtojen mukaisesti ostaa maahantuojalta ajoneuvoja A Oy:n lukuun. Kunkin jälleenmyyjän maahantuojalta tilaaman ajoneuvon ostohinta pienensi A Oy:n jälleenmyyjälle myöntämää euromääräistä limiittiä. Ajoneuvot olivat kaupinta-aikana A Oy:n omistuksessa. A Oy myi ajoneuvot jälleenmyyjälle tämän löydettyä ajoneuvolle ostajan samaan hintaan kuin A Oy oli maksanut maahantuojalle. A Oy peri jälleenmyyjältä kaupintasopimuksen perusteella palkkioita, joita olivat ajoneuvokohtainen kiinteä palkkio, kaupinta-aikaan perustuva kuukausipalkkio ja laskutuspalkkio. Kuukausipalkkio oli tietty prosenttiosuus ajoneuvon hinnasta. Kun otettiin huomioon A Oy:n, ajoneuvojen maahantuojan ja jälleenmyyjien välisten sopimusten muodostama kokonaisuus ja niistä ilmenevä taloudellinen ja kaupallinen todellisuus, kaupintasopimusten mukaisten palkkioiden katsottiin olevan vastiketta A Oy:n jälleenmyyjille myymästä rahoituspalvelusta, josta A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa. Konserniverokeskuksen päätös, jossa näitä palkkioita vastaan suoritettua palvelua ei ollut katsottu A Oy:n vähennykseen oikeuttavaksi toiminnaksi A Oy:n yleiskuluvähennystä laskettaessa, saatettiin voimaan. Arvonlisäveron palautuspäätös tilikaudelta 1.1.–31.12.2010. Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 17 §, 18 §, 41 §, 42 § 1 momentti 2 kohta, 102 § 1 momentti 1 kohta ja 117 § Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c alakohta, 14 artikla 1 kohta, 24 artikla 1 kohta, 135 artikla 1 kohta b alakohta, 173 artikla 1 kohta ja 2 kohta c alakohta sekä 174 artikla 1 kohta ja 2 kohta b ja c alakohta Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-350/10, Nordea Pankki Suomi Oyj ja C-653/11, Newey KHO:2017:39 Varainsiirtovero – Työsuhdeoptio – Optio-oikeuden antaminen – Optio-oikeuden käyttäminen – Uudet osakkeet – Yhtiön hallussa olevat osakkeet – Maksuton osakeanti yhtiölle itselleen – Vastike – Työpanos A Oyj oli pyytänyt ennakkoratkaisua kysymyksestä, tuliko sen periä varainsiirtovero, kun konsernin Suomessa rajoitetusti verovelvollinen työntekijä merkitsi hakemuksessa tarkoitetun optio-ohjelman perusteella saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita tai vaihtoehtoisesti yhtiön hallussa olevia vanhoja osakkeita. Työntekijät eivät olleet maksaneet saamistaan optioista rahavastiketta. Verohallinto oli antanut ennakkoratkaisun, jonka mukaan varainsiirtoverotuksen synnyttävä luovutus tapahtui jo merkintäoikeuden antohetkellä. Yhtiön tuli periä varainsiirtovero luovutetuista optio oikeuksista. Ennakkoratkaisun mukaan merkitystä ei ollut sillä, saatiinko kannustinjärjestelmässä vanhoja vai uusia osakkeita. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään ilmenevillä perusteilla, että optio-oikeuden antamisessa ei ollut kysymys arvopaperin omistusoikeuden luovutuksesta, josta olisi suoritettava varainsiirtoveroa. Varainsiirtoveroa ei tullut periä myöskään silloin, kun työntekijä merkitsi saamillaan optioilla A Oyj:n uusia osakkeita tai sellaisia A Oyj:n osakkeita, jotka olivat tulleet yhtiön haltuun sen itselleen suuntaamassa osakeannissa. Yhtiön tuli sen sijaan periä varainsiirtovero, jos se luovutti rajoitetusti verovelvolliselle työntekimomentti_
Momentti | 2017 No3
To see the actual publication please follow the link above