11 Momentti 3/2017 Momentti kasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua kotimaansa viranomaisilta. Valtion suojelun saatavuutta arvioitaessa oli otettava huomioon paitsi valtion halu myös sen kyky suojata ja auttaa ihmiskaupan uhreja. Vaikka uudelleen uhriutumisen vaaraa ei todennäköisesti olisi, oli otettava kuitenkin huomioon, oliko uhriutuminen aiheuttanut uhrille sellaisia vaikeita terveydellisiä seurauksia, joiden vuoksi palauttaminen kotimaahan olisi kohtuutonta hänen kokemustensa vuoksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneille henkilöille Nigeriassa tarjolla olevaa suojelua voitiin ajantasaisen maatietouden perusteella lähtökohtaisesti pitää tehokkaana, pysyvänä ja riittävänä ja että ihmiskaupan uhriksi Euroopassa joutuneiden nigerialaisnaisten ei kotimaahan palatessaan ollut pääsääntöisesti katsottava joutuvan heidät ihmiskauppaan saattaneiden henkilöiden oikeudenloukkausten tai uudelleen uhriksi joutumisen todelliseen vaaraan. Erikseen oli vielä arvioitava, oliko ihmiskaupan uhriksi joutuneella henkilöllä tosiasialliset mahdollisuudet päästä suojelun piiriin kotimaahan palautettaessa. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhrien suojelua ja auttamista koskevat kansainväliset velvoitteet huomioon ottaen täytäntöönpanoviranomaisten on ihmiskaupan uhria kotimaahansa palautettaessa tehtävä yhteistyötä uhrien vastaanottamiseen, suojelemiseen ja avustamiseen toimivaltaisten uhrin kotimaan viranomaisten kanssa. Ihmiskaupan uhrin palauttamisen on ensisijaisesti perustuttava vapaaehtoisen paluun järjestelyihin. Ihmiskaupan uhrin kieltäytyessä vapaaehtoisen paluun järjestelyistä hänen maasta poistamisensa voidaan kuitenkin toteuttaa myös pakkotoimin. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ihmiskaupan uhrin maasta poistamista täytäntöönpantaessa on huolehdittava asianmukaisesti siitä, että uhri halutessaan pääsee hänen erityistarpeensa ja haavoittuvan asemansa huomioon ottavan auttamisjärjestelmän piiriin. Korkein hallinto-oikeus otti huomioon ihmiskaupan uhrien auttamista ja suojelemista Nigeriassa koskevan ajantasaisen maatietouden sekä A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen ja katsoi, ettei käsillä ollut perusteita myöntää ihmiskaupan uhriksi joutuneelle A:lle turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Käsillä ei ollut perusteita myöntää A:lle ja hänen lapsilleen turvapaikkaa taikka oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella myöskään ebolaviruksen tai Boko Haram -terroristiryhmittymän aiheuttamaksi väitetyn uhan perusteella. A ja hänen lapsensa eivät olleet toissijaisen tai humanitaarisen suojelun tarpeessa kotialueensa turvallisuustilanne huomioon ottaen. Ihmiskaupan uhrin kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tultua hylätyksi oli erikseen arvioitava, oliko A hakemuksensa perusteisiin liittyvän syyn vuoksi ulkomaalaislain 52a tai 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan tarpeessa. Tällöin oli ensin harkittava, täyttyivätkö ulkomaalaislain 52a §:ssä säädetyt edellytykset ihmiskaupan uhrille tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi. Jos nämä edellytykset eivät täyttyneet, seuraavaksi oli arvioitava, oliko ihmiskaupan uhrille kuitenkin myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Ottaen huomioon A:n ja hänen lastensa olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen korkein hallinto-oikeus katsoi, että perusteita ulkomaalaislain 52 a §:n 1 momentissa tarkoitetun oleskeluluvan myöntämiseksi ei ollut ja että A:lle oli voitu jättää myöntämättä oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin perusteella. Edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei myöskään ollut käsillä. Korkein hallintooikeus katsoi, että A ja hänen lapsensa oli voitu määrätä käännytettäviksi Nigeriaan. Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 4 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 5 artikla 3 kohta sekä 18 ja 19 artikla Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja (SopS 70–71/2006, Palermon pöytäkirja) 3 artikla a kohta Euroopan neuvoston yleissopimus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (SopS 43–44/2012) 4 artikla a kohta, 14 artikla 1 kohta sekä 16 artikla 2, 5 ja 6 kohta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 7.1.2010 (Rantsev v. Kypros ja Venäjä), 13.12.2016 (Paposhvili v. Belgia) ja 17.1.2017 (J. ym. v. Itävalta) Ulkomaalaislaki 52 § 1 momentti, 52 a §, 87 § 1 momentti, 87 b § 1 ja 3 momentti, 88 § 1 momentti, 88a § (323/2009) 1 momentti, 88c §, 88d §, 146 § 1 momentti, 147 § sekä 148 § 2 momentti Ks. myös KHO 2014:112 KHO 2016:31, KHO 2016:164 ja KHO 2016:166 KHO:2017:43 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Ihmiskauppa – Suojelun tarjoaminen – Oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille – Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä – Haavoittuva asema – Nigeria Asiassa oli Nigerian Edon osavaltiosta kotoisin olevan A:n omasta ja tytärtensä puolesta tekemän valituksen johdosta ratkaistava, oliko A:lla, jonka Maahanmuuttovirasto oli katsonut olevan ihmiskaupan uhri, ihmiskaupassa uhriutumisensa, uudelleen uhriutumisen vaaran taikka hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten uhan vuoksi oikeus turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. Kyse oli kansainvälisen suojelun osalta lisäksi siitä, muodostiko väitetty A:n tytärten ympärileikkauksen uhka perusteen myöntää heille turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa ja 87b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Ihmiskaupan uhrin kansainvälisen suojelun tarvetta harkittaessa oli arvioitava, oliko odomomentti_
Momentti | 2017 No3
To see the actual publication please follow the link above