10 tusvoimat – Henkilötietolaki – Asevelvollisuuslaki Arkistolaitos (Kansallisarkisto) oli määrännyt puolustusvoimien peruskoeaineistot pysyvästi säilytettäväksi. Arkistolaitoksen toimivalta tällaisen määräyksen antamiseen perustui arkistolain 8 §:n 3 momenttiin. Aineistojen pysyvää säilyttämistä koskevassa asiassa ei ollut merkitystä asevelvollisuuslain 98 §:n säännöksellä, joka koski tietojen poistamista asevelvollisrekisteristä, eikä silläkään, että pysyvästi säilytettäviin tietoihin sisältyi myös arkaluonteisia tietoja. Koska aineistot olivat tutkimuksellisesti arvokkaita, määräykselle niiden pysyvästä säilyttämisestä oli lainmukainen peruste. Arkistolaki 8 §:n 3 momentti Asevelvollisuuslaki 91, 94 ja 98 § Henkilötietolaki 12 ja 34 § KHO:2017:40 Kansalaisuusasia – Selvitysvelvollisuus – Toimeentulon luotettava selvittäminen – Toimeentulolähde Maahanmuuttovirasto oli pyytänyt kansalaisuusasiassa hakijalta selvitystä toimeentulostaan ajanjaksoilta, jolloin hänen toimeentulonsa ei ollut perustunut toimeentulotukeen tai muihin toimeentuloa turvaaviin etuuksiin. Hakijan käytössä olleiden rahavarojen alkuperästä saatua selvitystä ei pidetty luotettavana, kun otettiin huomioon hakijan työsuhteeseen ja tilitietoihin liittyneet epävarmuustekijät. Tämän vuoksi hakija ei ollut kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 5 kohdan edellyttämällä tavalla luotettavasti selvittänyt, miten hän oli saanut toimeentulonsa Maahanmuuttoviraston päätöstä edeltävällä ajanjaksolla. Kansalaisuuslaki 13 § 1 momentti 5 kohta ja 45 § 1 momentti KHO:2017:41 Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa perhesiteen perusteella – Avioliitto – Maahantulokielto – Lain säännösten kiertäminen Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle perhesiteen perusteella haettua oleskelulupaa. Maahanmuuttoviraston mukaan oli perusteltua aihetta epäillä, että A:n tarkoituksena oli maahantuloa koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 § 2 momentin tarkoittamalla tavalla. A oli saapunut Suomeen laittomasti vuonna 2010 tai 2011. A oli hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua vuonna 2012 kun poliisi oli ottanut hänet kiinni rikoksesta epäiltynä ja hänen maassa oleskeluaan oli selvitetty. A oli peruuttanut mainitun turvapaikkahakemuksen solmittuaan avioliiton Suomen kansalaisen B:n kanssa. A oli hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella, mutta avioliiton päädyttyä eroon A:lle ei ollut myönnetty oleskelulupaa. Hänet oli päätetty käännyttää kotimaahansa Algeriaan ja määrätty viiden vuoden pituiseen maahantulokieltoon. A oli jatkanut oleskeluaan Suomessa. A solmi uuden avioliiton Suomen kansalaisen C:n kanssa vuonna 2015 ja oli hakenut tällä perusteella oleskelulupaa, josta nyt oli kysymys. A:n valitettua Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallintooikeus hylkäsi valituksen. Hallinto oikeus lausui perusteluina muun ohella, että oleskeluluvan hakemista vuosien laittoman maassa oleskelun jälkeen ja Maahanmuuttoviraston vuonna 2012 määrätyn maahantulokiellon voimassa olon aikana voidaan pitää ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentissa tarkoitettuna maahantulosäännösten kiertämisenä. A oli ilmeisen tarkoituksellisesti pakoillut saamansa päätöksen tiedoksiantoa ja jatkanut laitonta maassa oleskelua yli kolme vuotta. Näissä oloissa sillä, että A:n voitiin katsoa viettävän puolisonsa kanssa sinällään todellista perhe-elämää, ei ollut ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin täyttymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä. Hallinto-oikeus lausui lisäksi, että A:n avioliitto perheenkokoajan kanssa oli kestänyt tuolloin vasta vähän yli vuoden ja puolisot olivat asuneet yhdessä syksystä 2014 lukien. A oli oleskellut maassa jo useita vuosia ilman oleskelulupaa ja suurelta osin laittomasti. Kun lisäksi otettiin huomioon, että A:n ja C:n oli avioliiton solmiessaan täytynyt ymmärtää, että perhe-elämän viettäminen Suomessa ei välttämättä ole heille mahdollista, sekä oleskelulupahakemuksen hylkäämiseen johtanut hakijan menettely, A:n oleskelulupahakemus oli voitu ulkomaalaislain 66a §:stä huolimatta hylätä. Korkein hallinto-oikeus yhtyi hallinto-oikeuden asiassa esittämiin perusteluihin. Hallintooikeuden päätöstä ei muutettu. Ulkomaalaislain 5 §, 36 §:n 1 ja 2 momentti, 66 a §, 146 § 1 momentti, 147 §, 147 a § 1 momentti, 148 § 1 ja 2 momentti ja 150 § 1 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 8 artikla KHO:2017:42 Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Ihmiskauppa – Suojelun tarjoaminen – Oleskeluluvan myöntäminen ihmiskaupan uhrille – Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä – Haavoittuva asema – Käännyttäminen – Nigeria Asiassa oli Nigerian Kanon osavaltiosta kotoisin olevan A:n omasta ja lastensa puolesta tekemän valituksen johdosta ratkaistava, oliko A:lla, jonka Maahanmuuttovirasto oli katsonut olevan ihmiskaupan uhri, ihmiskaupassa uhriutumisensa, uudelleen uhriutumisen vaaran taikka hänet ihmiskauppaan saattaneen henkilön oikeudenloukkausten uhan vuoksi oikeus turvapaikkaan tai oleskelulupaan toissijaisen suojelun perusteella. Kyse oli kansainvälisen suojelun osalta lisäksi siitä, muodostivatko ebolaviruksen ja Boko Haram -terroristiryhmittymän aiheuttamiksi väitetyt uhat perusteen myöntää A:lle ja hänen lapsilleen turvapaikka tai oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Asiassa oli myös kyse A:n ja hänen lastensa humanitaarisen suojelun tarpeesta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden naisten voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa ja 87b §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettuun tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Ihmiskaupan uhrin kansainvälisen suojelun tarvetta harkittaessa oli arvioitava, oliko odotettavissa, että hän saattaisi kotimaahan palatessaan joutua uudelleen ihmiskaupan uhriksi, ja oliko hänellä mahdollisuus saada tehomomentti_
Momentti | 2017 No3
To see the actual publication please follow the link above