Page 10

Momentti | 2017 No2

10 tuksiin. Kaupunginhallitus ei ollut myöskään esittänyt, että kyseessä olleiden yhtiöiden hallituksen jäseniksi ei olisi ollut saatavissa riittävästi yhtiöiden toimialoihin perehtyneitä henkilöitä niin, että vaatimus sukupuolten tasapuolisesta edustuksesta olisi täyttynyt. Kaupunginhallitus oli näin ollen menetellyt tasa-arvolain 4a §:n 2 momentin vastaisesti. Kaupunginhallituksen päätös oli siten kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallitusten jäsenten valintaa koskevien toimiohjeiden osalta lainvastainen. Siltä osin kuin asiassa oli kysymys sellaisista yhtiöistä, joiden hallituksiin X:n kaupungin oli tullut nimetä vain yksi henkilö, kaupunginhallituksen päätös ei ollut tasa-arvolain 4a §:n 2 momentin vastainen. Hallinto-oikeuden päätös, jolla A:n valitus oli hylätty, ja X:n kaupunginhallituksen päätökset siltä osin kuin ne koskivat henkilöiden nimeämistä kuntaenemmistöisten yhtiöiden hallituksiin, kumottiin. Kuntalaki (365/1995) 23 § 2 momentti Laki naisten ja miesten välisestä tasa arvosta 4a § 2 momentti KHO:2017:3 Kansalaisuusasia – Kielitaitoedellytyksestä poikkeaminen – Luku- ja kirjoitustaidottomuus – Ristiriitainen selvitys – Suomen kielen opettajan todistus Iranin kansalainen A oli kansalaisuushakemuksessaan vedonnut luku- ja kirjoitustaidottomuuteen kielitaitoedellytyksestä poikkeamiseksi. Hän oli toimittanut selvityksenä luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan suomen kielen opettajansa todistuksen, jonka mukaan häntä oli Suomeen saapuessaan voitu pitää Opetushallituksen (2012) määritelmän mukaisena primaarilukutaidottomana henkilönä. A oli Suomessa opiskellut luku ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille tarkoitetuilla kielikursseilla. Maahanmuuttovirasto ja hallinto oikeus olivat katsoneet, ettei valittajaa voitu pitää kansalaisuuslain 18b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla luku- ja kirjoitustaidottomana, koska mainitun suomen kielen opettajan lausunnot olivat perustuneet hakijan omaan ilmoitukseen luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan ja koska hän oli maahantuloasiakirjoissaan ilmoittanut osaavansa lukea ja kirjoittaa sekä käyneensä koulua neljä vuotta. Korkein hallinto-oikeus totesi, että kansalaisuuslain 18b §:n 3 momentin säännös luku- ja kirjoitustaidottomuuden osoittamisesta hakijan suomen kielen opettajan todistuksella oli asian selvittämistä koskeva erityissäännös. Kysymystä luku- ja kirjoitustaidottomuudesta ei voitu ratkaista hakijaa opettaneen opettajan todistuksesta poikkeavalla tavalla, ellei todistus perustunut selkeästi virheellisiin tietoihin hakijan osaamisesta, henkilöhistoriasta tai muusta vastaavasta asian arvioinnissa olennaisesta seikasta. Korkein hallintooikeus katsoi päätöksestä ilmenevin perustein, ettei maahantuloasiakirjoja voitu pitää luotettavina lähtötietoina A:n luku- ja kirjoitustaitoa arvioitaessa. Maahanmuuttoviraston olisi tämän vuoksi tullut ottaa ratkaisunsa perusteeksi hänen esittämänsä suomen kielen opettajan todistus. Kansalaisuuslaki (359/2003) 18b § 2 ja 3 momentti sekä 45 § KHO:2017:6 Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Toimeentuloedellytys – Hakijan terveydentila – Käännyttäminen – Kohtuuttomuus – Suhteellisuusperiaate Perheenkokoaja oli koulutettu hoitoalalle ja vakiinnuttanut asemaansa työmarkkinoilla. Hänen tulonsa olivat säännölliset. Asiassa ei ollut ilmennyt, että perhe olisi joutunut turvautumaan toimeentulotukeen tai muuhun vastaavaan toimeentuloa turvaavaan etuuteen. Kun otettiin huomioon, että perheen tulot eivät oleellisesti jääneet oleskelulupa-asioissa yhdenmukaisesti noudatetun Maahanmuuttoviraston ohjeellisen tulorajan alapuolelle, ei ulkomaalaislain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettu poikkeaminen muodostunut asiassa merkittäväksi. Kun lisäksi otettiin huomioon hakijana olevan perheenkokoajan puolison psyykkisestä terveydentilasta saatu selvitys ja se seikka, että tämä joutuisi käännytettynä Sambiaan huolehtimaan yksin lapsista, mikäli perheenkokoaja jäisi Suomeen voimassa olevan oleskelulupansa perusteella, oli haettujen oleskelulupien hylkääminen näissä oloissa suhteellisuusperiaatteen vastaista ja valittajien kannalta kohtuutonta. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäviksi haettujen oleskelulupien myöntämistä varten. Ulkomaalaislaki 5 §, 6 § 1 momentti, 37 § 1 momentti, 39 § 1 ja 2 momentti, 66a § ja 146 § Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla KHO:2017:7 Vesihuolto – Vesihuoltolaitos – Toiminta-alue – Toiminta-alueen muuttaminen – Toiminta-alueen muuttamisen edellytykset – Kunnan harkintavalta – Vesihuollon tarve Kaupunginvaltuusto oli vuonna 2011 hyväksynyt vesiosuuskunnalle vesihuoltolaitoksen toiminta alueen. Toiminta-alueeseen sisältyi muun ohella Kirppulan alue. Vesiosuuskunta oli tehnyt mainitulle alueelle toimintasuunnitelman. Kaupunginvaltuusto oli vuonna 2014 eräiden Kirppulan alueen kiinteistönomistajien esityksestä päättänyt supistaa vesiosuuskunnan toiminta aluetta poistamalla siitä Kirppulan alueen. Vesiosuuskunta oli vastustanut toiminta-alueen supistamista. Vesihuoltolaissa ei säädetä perusteista, joilla toiminta-aluetta voidaan muuttaa. Korkein hallinto oikeus totesi, että kunnan harkintavaltaa toiminta-aluetta muutettaessa rajasivat kuitenkin vesihuoltolain 6, 7 ja 8 §. Toiminta-alueen hyväksymistä koskeva päätös on kiinteistöjen käyttöön ja vesihuollon järjestämisvastuisiin liittyvä hallintopäätös, jonka tietynasteista pysyvyyttä on myös pidettävä tärkeänä. Toiminta-alueen muuttamisen toiminta-aluetta supistamalla tuli perustua muuttuneisiin olosuhteisiin tai muutoin sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, joiden vuoksi aiemmin tehdyn toiminta alueen ulottuvuutta koskevan päätöksen perusteiden voitiin


Momentti | 2017 No2
To see the actual publication please follow the link above