7 Momentti 1/2017 Momentti asukkaiden merkittävästi ulkopaikkakuntalaisia alhaisemmalla venepaikkavuokralla ei voitu katsoa olevan järjestelyn hyväksymiseksi vaadittavaa oikeudellisesti välitöntä ja riittävää yhteyttä, vaikka toiminnasta aiheutuneet kustannukset rahoitettaisiinkin osin verovaroin. Ulkopaikkakuntalaisilta perittävien kaksinkertaisten vuokrien yhteys kunnan pyrkimykseen edistää asukkaidensa hyvinvointia oli samoin varsin etäinen ja vähäinen. Edellä todetun vuoksi ja kun lisäksi otettiin huomioon, ettei kunnan menettelylle kohdella kunnan vakituisia ja ei-vakituisia asukkaita eri tavoin ollut muuhun lainsäädäntöön kuin kuntalakiin palautuvaa yhteyttä, kaksinkertaisen venepaikkavuokran perimistä muilta kuin kunnassa vakituisesti asuvilta ei voitu pitää oikeasuhteisena keinona sinänsä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävän, kuntalakiin palautuvan, tavoitteen saavuttamiseksi. Erilaiseen asemaan asettamiselle palvelusta maksettavan vuokran suhteen ei siten ollut esitetty hyväksyttävää perustetta. Hallinto-oikeuden päätös, jolla A:n valitus oli hylätty, ja teknisen lautakunnan päätös kumottiin. Äänestys 4–3. Kuntalaki (365/1995) 1 § 3 momentti Suomen perustuslaki 6 § 1 ja 2 momentti ja 121 § 1 momentti Vrt. KHO 1988 A 24 KHO:2016:190 Maankäyttö ja rakentaminen – Osayleiskaava – Esteellisyys – Palvelussuhdejäävi – Metsähallitus – Tuulivoima Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt tuulivoimayleiskaavan Metsähallituksen hallinnoimalle valtionmaalle. Kaavahanke oli käynnistynyt Metsähallituksen Laatumaatulosalueen esityksestä. X, joka työskenteli metsurina Metsähallituksen Metsätalous-tulosalueen palveluksessa, oli osallistunut kaava asian käsittelyyn kaupunginhallituksessa. Metsähallituksella oli odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa valmisteltavana olleen kaavahankkeen johdosta. Asiassa oli ratkaistava, oliko X ollut työsuhteensa johdosta esteellinen osallistumaan kaavahankkeen käsittelyyn kaupunginhallituksessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että palvelussuhdejääviä koskevaa hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohtaa ei voida tulkita niin, että palvelussuhde valtioon tai valtion liikelaitokseen ei lähtökohtaisesti voisi muodostaa esteellisyyttä silloin, kun kysymys on valtion tai valtion liikelaitoksen palveluksessa olevan henkilön osallistumisesta hallintoasian käsittelyyn kunnan luottamushenkilönä. Laatumaa-tulosalue ja Metsätalous tulosalue olivat kuuluneet samaan Metsähallituksen liiketoiminta alueeseen. Korkein hallintooikeus katsoi, että tässä tilanteessa tulosalueiden erillisyydelle ei voitu antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa X:n esteellisyyttä. Palvelussuhteen perusteella syntyvä esteellisyys ei edellyttänyt, että X olisi saanut asiassa itselleen hyötyä, tai että hänen osallistumisensa asian käsittelyyn olisi vaikuttanut asiassa tehtävään ratkaisuun. Esteellisyyden arvioinnin kannalta ei myöskään ollut merkitystä sillä, oliko X itse kokenut olevansa asiassa esteellinen tai mikä hänen asemansa oli Metsähallituksen liiketoiminta-alueen organisaatiossa. Kaupunginvaltuuston päätös oli syntynyt X:n esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä. Kuntalaki (365/1995) 52 § 1 ja 2 momentti (1034/2003) ja 90 § 2 momentti Hallintolaki 27 § 1 ja 2 momentti ja 28 § 1 momentti 4 kohta Olli Mäenpää: Hallinto-oikeus (2013) s. 391, Heikki Harjula – Kari Prättälä: Kuntalaki Tausta ja tulkinnat (2015) s. 670, Matti Niemivuo – Marietta Keravuori-Rusanen – Kirsi Maarit Kuusikko: Hallintolaki (2010) s. 224–225 ja Heikki Kulla: Hallintomenettelyn perusteet (2015) s. 182–183 KHO:2016:191 Tavaramerkki – Sekaannusvaara – Aikaisempi oikeusperuste – Etusija – Erottamiskyky – Vakiintunut tunnus – Aikaisempi rinnakkaisrekisteröinti Tavaramerkkilain aikaisempaan oikeusperusteeseen perustuvaa etusijaa koskeva säännös ei soveltunut tavaramerkin MENU (kuvio) rekisteröinnin edellytyksiä koskevaan arviointiin. Hakijan oma tavaramerkkioikeus, joka oli etuoikeudeltaan esterekisteröintiä aikaisempi, saattoi kuitenkin estetavaramerkin erottamiskykyä heikentämällä vaikuttaa sekaannusvaaran arviointiin. Sama päätelmä oli tehtävissä siitä, että hakijalle oli aikaisemmin rekisteröity samankaltainen tavaramerkki esterekisteröinnin sitä tuolloin estämättä. Esillä olevan tavaramerkin rekisteröintiä ei kuitenkaan voinut perustaa siihen, että hakijalle oli tätä aikaisemmin rekisteröity samankaltainen tavaramerkki estemerkistä huolimatta. Tavaramerkkilaki 6 § 1 momentti (996/1983), 7 § (7/1964) ja 14 § 1 momentti (996/1983) 9 kohta (56/2000) sekä 9 §, 6 § 1 momentti 2 kohta ja 14 § 1 momentti 7 kohta ja 2 momentti HE 616/2016 vp KHO:2016:192 Tavaramerkin rekisteröinti – Sekaantumisvaara – Aikaisempi oikeusperuste – Etuoikeus – Etusija Tavaramerkkilain aikaisempaan oikeusperusteeseen perustuvaa etusijaa koskeva säännös ei koskenut tavaramerkin rekisteröinnin edellytysten arviointia. Tavaramerkin FOX rekisteröintiä koskeva hakemus oli tämän vuoksi voitu hylätä sillä perusteella, että se aiheutti sekaannusvaaran suhteessa fox-sanan sisältäviin aikaisemmalla etuoikeudella oleviin kahteentoista yhteisötavaramerkkirekisteröintiin, yhteen kansainväliseen tavaramerkkirekisteröintiin ja kahteen toiminimirekisteröintiin. Näitä rekisteröintiesteitä ei voitu sivuuttaa sillä perusteella, että hakijalla oli itsellään useita fox-sanan sisältäviä rekisteröintejä, joiden etuoikeus oli vielä aikaisempi. Tavaramerkkilaki 1 § 3 momentti (39/1993), 6 § 1 momentti (996/ 1983), 7 § (7/1964) ja 14 § 6 (996/ 1983), 8 (1220/2004) ja 9 kohta (56/ 2000) sekä 9 § ja 14 § 1 momentti 6 sekä 7 kohta ja 2 momentti HE 128/1962 vp ja HE 24/2016 vp Vrt. KHO 13.10.2005 T 1144, KHO 20.8.2013 T 2575 ja KHO 18.3.2014 T 816 Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla.
Momentti | 2017 No1
To see the actual publication please follow the link above