Page 6

Momentti | 2017 No1

6 KKO:2016:98 Vahingonkorvaus – Velan vanhentuminen – Korvausvelan vanhentuminen Asunto-osakeyhtiö K oli vuonna 1992 korottanut ja päällystänyt tontillaan pysäköintialueen. Sen asfalttipinta oli jäänyt viereisen asunto-osakeyhtiö M:n rakennuksen sokkelin ja seinäelementin saumapinnan yläpuolelle asfaltin ja seinän liittymäkohdassa. Rakennuksessa oli havaittu syyskuussa 2012 kosteusvaurio, jonka perusteella M oli esittänyt K:lle korvausvaatimuksen 25.10.2012. Korkein oikeus katsoi, että väitetty vahinkoon johtanut tapahtuma oli pysäköintialueen muutostyö ja että M:n vahingonkorvaussaatava oli vanhentunut. VanhL 7 § 2 mom KKO:2016:99 Vahingonkorvaus – Työnantajan korvausvastuu – Tuottamus – Työturvallisuus Työntekijät olivat työskennelleet kuntayhtymän sairaalan synnytysosastolla, jolla oli sittemmin todettu kosteus- ja homevaurioita. Työskentelynsä aikana työntekijät olivat sairastuneet sisäilman ongelmista johtuviin sairauksiin. Kanteessaan työntekijät vaativat kuntayhtymältä korvausta sairastumisesta aiheutuneista vahingoista. Kysymys siitä, oliko kuntayhtymä laiminlyönyt työsuojeluvelvollisuuksiaan ja oliko se tuottamuksensa perusteella vahingonkorvausvastuussa työntekijöilleen. KKO:2016:100 Konkurssi – Konkurssivalvonta – Riitautettua saamista koskeva oikeudenkäynti Kansaneläkelaitos oli myöntänyt avustuksia sairaalaa ylläpitäneelle säätiölle. Avustuspäätöksissä olevan ehdon mukaan varat oli palautettava Kansaneläkelaitokselle, jos avustuksen saanut laitos siirtyy toiselle omistajalle, sen toiminta lopetetaan tai sitä olennaisesti muutetaan. Säätiö asetettiin konkurssiin. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että palautusehto sitoi säätiön konkurssipesää. KORKEIN HALLINTO-OIKEUS Yleishallintoasiat KHO:2016:187 Kuntajako – Valtioneuvoston päätös – Kriisikunta – Pakkoliitos – Edellytysten arviointi – Sote- ja maakuntauudistus – Kunnallinen itsehallinto Valtioneuvosto oli kuntarakennelain 18 §:n 3 momentin nojalla yleisistunnossaan päättänyt, että erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa oleva Rääkkylän kunta yhdistyy Kiteen kaupunkiin vuoden 2017 alussa, vaikka Rääkkylän kunnan valtuusto oli vastustanut kuntajaon muutosta. Asiassa oli ratkaistavana muun ohella, oliko kuntajaon muutos välttämätön Rääkkylän kunnan asukkaiden lakisääteisten palvelujen turvaamiseksi mainitussa lainkohdassa edellytetyllä tavalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Rääkkylän kunnan kykyä turvata asukkaidensa lakisääteiset palvelut ei tullut arvioida vain voimassa olevan lainsäädännön kannalta, vaan myös sote- ja maakuntauudistuksen kannalta, joka valtioneuvoston linjausten mukaan tulee voimaan vuoden 2019 alussa. Asiassa ei saadun selvityksen perusteella ollut riittävällä varmuudella todettavissa, että Rääkkylän kunta ei sote- ja maakuntauudistuksen toteutuessa kykenisi turvaamaan asukkaidensa lakisääteisiä palveluja. Tämän vuoksi valtioneuvoston päätös oli Rääkkylän kunnan valituksesta kumottava. Äänestys 3–2. Suomen perustuslaki 121 § 1 momentti ja 122 § 2 momentti Kuntarakennelaki 2 §, 4 § 1 momentti sekä 18 § 3 momentti Päätös, josta valitetaan Valtioneuvoston päätös 26.5.2016 Rääkkylän kunnan ja Kiteen kaupungin yhdistymisestä. Päätös on julkaistu 30.5.2016 Suomen säädöskokoelmassa numerolla 396/2016. KHO:2016:189 Kunnallisasia – Venepaikkavuokra – Ulkokuntalaisen kaksinkertainen maksu – Erilainen kohtelu asuinpaikan perusteella – Perustuslaki – Kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen – Kunnan asukkaiden etusijalle asettaminen – Hyväksyttävän perusteen puuttuminen – Oikeasuhtaisuus X:n kunta oli tarjonnut pitkän aikaa kotisatamakäyttöön venepaikkoja kunnasta kunnan vakituisten asukkaiden lisäksi myös muualla asuville kunnan jäsenille. Tekninen lautakunta päätti muuttaessaan venelaitureiden vuokraperusteita ja luovutusperusteita, että ulkopaikkakuntalaisilta peritään kaksinkertainen vuokra verrattuna kunnan asukkailta perittävään vuokraan. Tekninen lautakunta esitti erilaiselle kohtelulle perusteeksi hallinto-oikeudessa sen, että venepaikkoja ylläpidettiin osittain verovaroin ja että kunnan vakituiset asukkaat kunnallisveron maksajina osallistuivat kotikuntansa palveluiden rahoittamiseen laajemmin kuin muualla asuvat muut kunnan jäsenet. Korkein hallinto-oikeus totesi, että venepaikkojen vuokraamisessa oli kysymys kunnan tarjoamasta vastikkeellisesta virkistystoimintaan liittyvästä palvelusta. Kunta voi perustuslain 6 §:n 2 momentin estämättä tarjota kyseisessä asiassa tarkoitetun kaltaisia virkistyspalveluja vain asukkailleen etenkin silloin, kun palvelua – tässä vuokrattavia venepaikkoja – oli tarjolla selkeästi rajallinen määrä. Kunta voi vastaavasti asettaa kunnassa vakituisesti asuvat kunnan jäsenet etusijalle muualla asuviin kunnan jäseniin nähden venepaikkoja myönnettäessä. Tällaisella etusijalle asettamismenettelyllä voitiin katsoa olevan välitön liityntä kuntalain (365/1995) 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun kunnan pyrkimykseen edistää omien asukkaidensa hyvinvointia. Erilaiseen asemaan asettamiselle palvelun saamiseksi oli siten esitettävissä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä syy, joka palautui viime kädessä kunnalliseen itsehallintoon. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että venepaikan vuokraamisen kaltaisen kunnan yleiseen toimialaan kuluvan virkistyspalvelun ollessa kyseessä kunnallisella verotuksella ja kunnan vakinaisten


Momentti | 2017 No1
To see the actual publication please follow the link above