15 Momentti 1/2017 Momentti muksesta. Paliskunnan hallitus voi esityksessään joko puoltaa hakemuksen hyväksymistä tai esittää sen hylkäämistä. Se, ettei paliskunnan hallitus ollut tehnyt esitystä, ei puheena olevassa asiassa estänyt Paliskuntain yhdistystä hyväksymästä haettua poromerkkiä poronomistajalle. Paliskunnan valitus Paliskuntain yhdistyksen päätöksestä hylättiin. Poronhoitolaki 23 § 1 momentti, 44 § ja 45 § Poronhoitoasetus 14 §, 17 § ja 18 § Verotusasiat KHO:2016:186 Alkoholilaki – Anniskelulupa – Seuraamuksen määrääminen – Verotarkastus – Kirjanpidon ulkopuolinen myynti – Verojen maksamisen laiminlyönti Aluehallintovirasto oli peruuttanut A Oy:n anniskelupaikalle myönnetyn anniskeluluvan saatuaan Verohallinnolta tiedokseen verotarkastuskertomuksen, jonka mukaan mainitussa anniskelupaikassa huomattava osa myynnistä oli jätetty kirjaamatta kirjanpitoon, minkä vuoksi yhtiö oli arvonlisäveroilmoituksissaan jättänyt osan myynnistään ilmoittamatta ja täten laiminlyönyt tältä osin veron maksamisen. Mainitun menettelyn johdosta, kun otettiin huomioon alkoholilain 21 a §:n 2 momentin 5 kohdan säännös, luvanhaltijan voitiin katsoa menettäneen luotettavuutensa lain 22 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus katsoi, toisin kuin hallinto-oikeus, ettei alkoholilain mukaisen seuraamuksen määrääminen luvanhaltijalle edellyttänyt sitä, että luvanhaltijalle olisi verotarkastuskertomuksen perusteella maksuunpantu veroa, jonka maksamisen yhtiö olisi laiminlyönyt. Äänestys 4–1. Alkoholilaki 21 a § 1 momentti ja 2 momentti 5 kohta Alkoholilaki 22 § 1 momentti 2 kohta Suomen perustuslaki 18 § 1 momentti Hallintolaki 6 § KHO:2016:188 Henkilökohtaisen tulon verotus – Asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset – Asunto – Perhe A työskenteli vakituisessa työpaikassa Etelä-Karjalassa sijaitsevassa X:n kaupungissa, jossa hänellä oli myös vuokra-asunto. A:lla oli kaksi yhteishuoltajuudessa olevaa alaikäistä lasta, jotka asuivat vakinaisesti ja olivat kirjoilla äitinsä luona. A oli jäänyt asumaan entiseen Pohjois Savossa sijaitsevassa Y:n kaupungissa olevaan omakotitaloon, jossa hän vietti vapaa-aikansa lastensa kanssa. Sopimuksen mukaan lapset olivat isänsä luona 7–8 yötä kuukaudessa. A:lla oli työskentely- ja perhesuhteistaan johtuen käytössään kaksi asuntoa. Asiassa oli kysymys siitä, voidaanko A:n Y:n kaupungissa sijaitsevaa asuntoa pitää tuloverolain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asuntona, josta työpaikkaan ja takaisin aiheutuvat matkakustannukset ovat lainkohdassa tarkemmin säädetyin edellytyksin ansiotulon hankkimisesta johtuneina menoina vähennyskelpoisia. Asiassa oli otettava huomioon, millaisessa käytössä Y:n kaupungissa sijaitseva asunto oli. Kysymys oli asunnosta, jossa A osan ajastaan asui perheensä kanssa. Se seikka, että A:n lapset asuivat suurimman osan ajasta äitinsä luona ja olivat siellä kirjoilla, ei ollut ratkaiseva. Näin ollen A:n Y:n kaupungissa sijaitsevaa asuntoa oli näissä oloissa pidettävä hänen tuloverolain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettuna asuntonaan ja matkakustannukset tästä asunnosta työpaikkaan kaupunkiin X olivat lainkohdassa säädetyin edellytyksin ansiotulon hankkimisesta johtuneina menoina vähennyskelpoisia. Tuloverolaki 93 § 1 momentti (946/ 2008) KHO:2016:195 Autovero – Invataksi – Maksuunpanon edellytykset – Ajoneuvorekisteri – Käyttötarkoituksen muuttuminen X Oy oli tehnyt rekisteri-ilmoituksen, jonka perusteella invataksiksi rekisteröidyn ajoneuvon käyttötavaksi ajoneuvorekisteriin oli merkitty ensisijaisesti yksityinen ja toissijaisesti luvanvarainen liikenne. Ajoneuvoa oli X Oy:n mukaan tämän jälkeenkin käytetty yksinomaan vara-autona luvanvaraisessa henkilöliikenteessä. Korkein hallinto-oikeus katsoi ajoneuvon käyttötarkoituksen muuttuneen siten, että autoveron maksuunpano voitiin perustaa yksin rekisteri-ilmoitukseen. Sillä seikalla, oliko ajoneuvoa tosiasiallisesti käytetty yksityisiin tarkoituksiin, ei ollut veron maksuunpanon kannalta merkitystä. Autoverolaki 21 § 1 momentti, 46 § 1 momentti (1324/2009) ja 47 § 1 momentti (1324/2009) Asetus ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista 13 § 1 kohta (1256/ 1992) KHO:2016:196 Arvonlisävero – Pysäköintitoiminta – Pysäköintipaikkojen luovuttaminen – Keskinäinen kiinteistöosakeyhtiö – Osakeomistuksen tuottama oikeus pysäköintiin – Ennakkoratkaisu – Luottamuksensuoja A Oy:n osakkeet oikeuttivat pysäköintiin pääsääntöisesti nimeämättömille paikoille yhtiön pysäköintilaitoksessa. Yhtiö oli ilmoittautunut arvonlisäverovelvollisten rekisteriin liiketoiminnan harjoittajana 1.7.2012 alkaen. Yhtiö oli ilmoituksessaan viitannut Konserniverokeskuksen 29.4.2011 yhtiölle antamaan lainvoimaiseen ennakkoratkaisuun, jossa oli katsottu, että yhtiön harjoittama toiminta oli arvonlisäverollista pysäköintitoimintaa ja että yhtiöllä oli oikeus vähentää tähän toimintaan kohdistuviin hankintoihin sisältyvät arvonlisäverot. Ennakkoratkaisu oli annettu ajalle 29.4.2011– 31.12.2012. Yhtiön rakentama pysäköintilaitos oli valmistunut vuonna 2012. Yhtiö oli vähentänyt pysäköintilaitoksen rakentamiskustannuksiin sisältyneet arvonlisäverot. Verohallinto oli poistanut yhtiön arvonlisäverovelvollisten rekisteristä liiketoiminnan harjoittajana 1.1.2013 alkaen, koska korkeimman hallinto-oikeuden 1.3.2012 antaman vuosikirjaratkaisun KHO 2012:15 perusteella yhtiön toimintaa ei ollut pidettävä arvonlisäverollisena pysäköintitoimintana. Verohallinto oli katsonut, että yhtiö ei voi luottamuksensuojasäännökseen tai -periaatteeseen nojaten vedota saamaansa lainvoimaiseen ennakkoratkaisun kannanottoon
Momentti | 2017 No1
To see the actual publication please follow the link above