12 hanmuuttoviraston päätökseen määräajassa. Tämän vuoksi hänelle oli palautettava menetetty määräaika. Suomen perustuslaki 21 § Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 13 artikla Hallintolainkäyttölaki 61 § 2 kohta Vrt. KHO 1967 A II 105 ja KHO 1990 A 69 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.12.2012 de Souza Ribeiro v. Ranska Unionin tuomioistuimen tuomio C-429/15, Evelyn Danqua v. Irlanti KHO:2016:206 Menetetyn määräajan palauttaminen – Turvapaikka – Oleskelulupa – Asianajaja – Asiamies – Asiamiehen menettely – Valituksen myöhästyminen Afganistanilainen turvapaikanhakija haki menetetyn määräajan palauttamista voidakseen valittaa Maahanmuuttoviraston kielteisestä turvapaikkapäätöksestä hallinto oikeuteen. Asiassa oli ratkaistavana, oliko hänen tässä asiassa esittämänsä asiamiehen laiminlyönti sellainen erityisen painava syy, jota tarkoitettiin hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 kohdassa. Hakija oli muutaman päivän kuluessa saatuaan tiedon Maahanmuuttoviraston päätöksestä pyytänyt vastaanottokeskuksen apua valituksen laatimiseksi. Vastaanottokeskuksesta oli viipymättä otettu yhteys asianajajaan, joka oli ottanut tehtävän vastaan, mutta valitusajan kuluttua umpeen kuitenkin oli ilmoittanut, ettei hän voinut enää auttaa asiakasta. Hakijalla ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta arvioida eikä varmistaa, että asianajajaluettelossa oleva asiamies toimii asianmukaisesti ja tekee valituksen oikeassa ajassa. Valituksen tekemisen laiminlyönti ei ole johtunut osaksikaan hakijan menettelystä. Kun lisäksi otettiin huomioon asian merkitys turvapaikanhakijan aseman kannalta ja hänen riippuvuutensa avustajasta, oli katsottava, ettei hakija ollut voinut erittäin painavan syyn vuoksi hakea muutosta Maahanmuuttoviraston päätökseen määräajassa. Tämän vuoksi hänelle oli palautettava menetetty määräaika. Suomen perustuslaki 21 § Euroopan ihmisoikeussopimus 3 ja 13 artikla Hallintolainkäyttölaki 61 § 2 kohta Vrt. KHO 1967 A II 105 ja KHO 1990 A 69 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13.12.2012 de Souza Ribeiro v. Ranska Unionin tuomioistuimen tuomio C-429/15, Evelyn Danqua v. Irlanti KHO:2016:207 Asiakirjajulkisuus – Pelastuslaitos – Julkisuuslain soveltamisala – Viranomaisen asiakirja – Eiasiakirja – Sisäinen asiakirja – Palontutkinta – Palopaikalta otettu valokuva Vakuutusyhtiön asiakirjapyyntö koski aluepaloaseman palopaikalta ottamia valokuvia palaneesta henkilöautosta. Valokuvat oli otettu virkatoiminnan yhteydessä ja niiden oli katsottava liittyneen dokumenttiaineistona pelastuslain 41 §:ssä tarkoitettuun palontutkintaan, vaikkei tutkinnasta ollutkaan laadittu erillistä raporttia, johon kuvat olisi liitetty. Virkatehtävien suorittamisen yhteydessä muodostuva aineisto kuuluu pääsääntöisesti sen mahdollisesta tulevasta käyttötarkoituksesta riippumatta julkisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin viranomaisen asiakirjoihin. Viranomaisen asiakirjoina ei toisaalta pidetä muun ohella sanotun pykälän 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja yksinomaan viranomaisen sisäistä koulutusta, tiedonhakua tai muuta niihin verrattavaa sisäistä käyttöä varten hankittuja asiakirjoja. Tällaisille asiakirjoille on tyypillistä se, että ne eivät välittömästi liity suoritettavaan virkatehtävään vaan tukevat viranomaisen oman toiminnan järjestämistä. Puheena olevat valokuvat olivat osa pelastuslaitoksen normaalin operatiivisen virkatoiminnan yhteydessä syntynyttä aineistoa. Näin ollen niitä oli pidettävä viranomaisen asiakirjoina, vaikka niitä käytettäisiin myös sisäisessä koulutuksessa, kuten pelastuslaitos oli ilmoittanut. Koska valokuvat olivat paloa koskevia, siinä muodossa tarvittaessa käytettävissä olevia dokumentteja, niitä ei voitu myöskään pitää julkisuuslain 5 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina muistiinpanoina tai luonnoksina eikä käyttötarkoitukseensa nähden liioin julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettuina neuvotteluja, yhteydenpitoa ja muuta niihin verrattavaa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuina asiakirjoina. Valokuvat eivät jääneet julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle vaan ne olivat mainitun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja viranomaisen asiakirjoja, joihin mainittua lakia sovellettiin. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 5 § 2 momentti, 5 § 3 momentti 2 ja 3 kohta sekä 5 § 4 momentti Pelastuslaki 41 § KHO:2016:208 Ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle – Henkilötietolaki – Tietosuojadirektiivi – Jehovan todistajat – Saarnaamistyön yhteydessä kerättävät henkilötiedot Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko Jehovan todistajat -uskonnollista yhdyskuntaa pidettävä tietosuojadirektiivissä ja henkilötietolaissa tarkoitettuna rekisterinpitäjänä niiden henkilötietojen osalta, joita yhdyskunnan jäsenet keräsivät ja käsittelivät ovelta ovelle -saarnaamistyön yhteydessä. Korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisupyynnön: 1. Onko tietosuojadirektiivin 3 artiklan 2 kohdan kahdessa luetelmakohdassa säädettyjä soveltamisalaa koskevia poikkeuksia tulkittava siten, että henkilötietojen kerääminen ja muu käsittely, jota uskonnollisen yhdyskunnan jäsenet suorittavat ovelta ovelle -saarnaamistyön yhteydessä, ei kuulu direktiivin soveltamisalaan? Mikä merkitys direktiivin sovellettavuutta arvioitaessa on toisaalta sillä, että saarnaamistoiminta, jonka yhteydessä tietoja kerätään, on uskonnollisen yhdyskunnan ja sen seurakuntien organisoimaa, ja toisaalta sillä, että kyse on samalla myös uskonnollisen yhdyskunnan jäsenten henkilökohtaisesta uskonnon harjoittamisesta?
Momentti | 2017 No1
To see the actual publication please follow the link above