Page 33

Metsäteollisuus | Työhyvinvointia

33 Merja Häkkinen oli toiminut 3 kuukautta uudessa tehtävässään Metsä Groupin Suolahden koivuvaneritehtaan jatkojalostusyksikössä kun kova kutina alkoi. Oireita hoidettiin pitkään atooppisena ihottumana kunnes varsinainen syy löytyi vasta puolitoista vuotta myöhemmin: vaneriliiman aiheuttama allergia. Tuolloin Merja oli jo niin pahasti allergisoitunut, ettei nukkumisesta ollut kutinan takia tullut mitään pitkään aikaan. ”Tykkäsin todella paljon työstäni. Kun lääkäri arveli syyn olevan ammattiperäistä, epäilin kovasti. Hän passitti minut kuitenkin ihotautilääkärille. Kun diagnoosi saatiin, jouduin välittömästi jäämään pois töistä”, kertoo Merja. ”Työnantajan kannalta ammattitautiepäily tuli tietoon turhan myöhäisessä vaiheessa”, sanoo henkilöstöpäällikkö Timo Pynnönen. ”Merjan kohdalla altistumisaikaa olisi voinut lyhentää työtehtävää vaihtamalla jo heti oireiden alkuvaiheessa. Sitä emme voi tietää, olisiko itse ammattitauti voitu välttää, mutta ainakin oireilu olisi ollut lievempää”, toteaa Timo. Vanerinteosta koulunpenkille Merja palasi muutaman kerran takaisin työpaikalleen kun testattiin hänen mahdollisuuksiaan työskennellä eri tehtävissä kuin aiemmin. Hän oli kuitenkin ehtinyt herkistyä liimalle jo niin pahasti, että oireet palasivat alle viikossa. Kun Merja lopulta sai oireita pelkästä tehtaan pihan läpi kulkemisesta, oli selvää, ettei hän voinut jatkaa töitä siinä yksikössä. Työkokeilut olivat osa prosessia, jossa Merjalle pyrittiin hakemaan uutta, altistevapaata työtä Suolahden tehtailta. Kokeilujen kautta kävi ilmeisen selväksi, että tehtailta ei löytynyt tehtävää, jossa Merja olisi voinut oireettomasti työskennellä. Työsuhde tulisi päättymään terveydellisin syin. ”Kroppa oli niin täynnä liimaa, että vanerintekoni loppui siihen. Metsä Groupin muista yksiköistäkään ei löytynyt sopivaa tehtävää minulle”, muistelee Merja. Seurasi raskas prosessi vakuutusyhtiön kanssa. Kesti vuoden saada lopullinen koulutuspäätös. Merjan piti käydä vakuutuskuntoutuksen ja työvoimatoimiston ammatinvalintapsykologien haastattelut ja selvitykset. ”Psykologi teki testejä ja haastatteli ja ehdotti lopuksi logistiikkaopintoja ammattikorkeakoulussa. Sillä alalla kun ei tarvitse olla tekemisissä liimojen kanssa ja työ on pääosin toimistotyötä. Palkkatasokin tuntui sopivan kuvioon. Opiskelen nyt 42-vuotiaana kolmatta vuotta Jyväskylässä ja valmistun puolentoista vuoden kuluttua logistiikkapuolen AMKinsinööriksi”, kertoo Merja. Vakuutusyhtiö maksaa hänelle tapaturmaeläkettä niin kauan, että hän saa nelivuotisen opiskelunsa valmiiksi. Ovi uuteen elämään Entä mitä mieltä Merja on nyt, viiden vuoden jälkeen siitä kun sairastuminen alkoi? Merja miettii hetken ja sanoo sitten, että hän oli ennakkotapaus, mistä syystä hän joutui itse tekemään paljon ja olemaan aktiivinen. ”Olisipa ollut joku aapinen, josta olisi saanut tietoa ihan perusjutuista. Olin ajoittain todella hukassa”, muistelee Merja. Tiedon lisäksi ihminen tarvitsee kriisitilanteessa muunkinlaista apua: ”Tuollaisen edessä lamaantuu totaalisesti ja tarvitsee apua myös sielunelämän asioissa. Työterveyshuolto oli minulle äärimmäisen hyvänä tukena”, kiittää Merja. Sinnikäs nainen toteaa myös, että ehkä näin piti tapahtua. ”Tykkään kovasti opiskelusta, vaikkei se ihan helppoa AMK-tasolla olekaan. Loppujen lopuksi minulle on käynyt hyvin. Uskon siihen, että löydän vielä paikkani työelämässä.” Merja haluaa rohkaista niitä, joilla alan vaihto on syystä tai toisesta edessä: ”Joskus pakon edessä on avattava ovi uuteen. Vaikka se ei sillä hetkellä tunnu siltä, niin voi käydä kuten minulle, että tapahtuikin onni onnettomuudessa.”


Metsäteollisuus | Työhyvinvointia
To see the actual publication please follow the link above