työmarkkinat • pohjoismaat • suomi
TEKSTI KANSAINVÄLISTEN ASIOIDEN PÄÄLLIKKÖ RISTO KOUSA, STTK
Suomalaisessa työelämän sopimustoiminnassa on kaksi vahvaa toimintamallia, joihin koko järjestelmä
perustuu. Meillä työehtosopimukset ovat yleissitovia, ja työsuteen keskeiset ehdot perustuvat ensisijaisesti
kolmikantaiseen sopimiseen eivätkä lainsäädäntöön.
Yleissitovuus on palkansaajien turva
Aiemmin oli myös keskitetty työeh-tosopimustoiminta
maitotalous 5 | 2018 • 25
tulopoliittisi-ne
kokonaisratkaisuineen, mutta
parin viime vuoden aikana Elin-keinoelämän
keskusliitto on asteittain luo-punut
niiden tekemisestä. Suomi on parhail-laan
tilanteessa, jossa etsitään uusia perus-teita
työmarkkinoiden sopimistoiminnalle.
Tämän ns. ”Suomen mallin” rakentaminen
ei ole toistaiseksi onnistunut.
Yleissitovien työehtosopimusten tarkoi-tuksena
on järjestäytymättömien työnan-tajien
palveluksessa olevien työntekijöiden
vähimmäistyöehtojen turvaaminen. Mikäli
työnantaja tai työntekijä on järjestäytymä-tön,
pitää työsuhteessa noudattaa kyseisen
alan työehtosopimuksen vähimmäismäärä-yksiä.
Yleissitovuus tarkoittaa myös sitä, että
kaikkien kyseisen alan työnantajien on nou-datettava
yleissitovaa työehtosopimusta, oli-vatpa
he järjestäytyneitä työnantajaliittoon
tai eivät. Yleissitovuuden poistamista seu-raisi
todennäköisesti lakisääteinen vähim-mäispalkka.
Se olisi varmuudella pienempi
kuin alimmat työehtosopimusten palkat, eh-kä
noin 6-7 euroa tunnilta.
Jos järjestäytymättömät yritykset saisivat
jatkossa teettää töitä sopimuksia heikommil-la
ehdoilla, vääristäisi se yritysten välisen rei-lun
kilpailun, ja romuttaisi vähitellen koko
järjestäytyneen työelämän. Se ei ole enempää
yrittäjien kuin työntekijöidenkään etu puhu-mattakaan
vakaaseen talouspolitiikkaan pyr-kivästä
hallituksesta. Työelämän hyviä neu-vottelusuhteita
ja yhdessä hyväksyttyjä peli-sääntöjä
kannattaa vaalia.
Yleissitovuus on poliittista valuuttaa
Euroopassakin
Ranska on hyvä esimerkki yleissitovien so-pimusten
voimasta. Työntekijöistä vain noin
kymmenen prosenttia on järjestäytynyt am-mattiliittoihin.
Työehtosopimukset ovat kui-tenkin
yleissitovia, jolloin niiden kattavuus
on pitkälti yli 90 prosenttia. Alhaisesta jär-jestäytymisasteesta
huolimatta on ranskalai-sella
ay-liikkeellä merkittävää poliittista val-taa.
Heikko järjestäytymisaste voi kuitenkin
ajan oloon heikentää yleissitovuuden hyväk-syttävyyttä.
Ehkä hieman yllättäen työehtosopimuk-set
eivät ole Ruotsissa yleissitovia. Sen sai
maan ay-liike karvaasti todeta, kun latvialai-nen
rakennusalan yritys pääsi EU-jäsenyy-den
toteutuessa vuonna 2005 osallistumaan
koulurakennuksen saneerausta koskenee-seen
tarjouskilpailuun. Laval-niminen yri-tys
voitti kilpailun pitkälti sen johdosta, että
heidän työntekijöilleen maksamat palkat oli-vat
noin puolet ruotsalaisten alakohtaisesta
minimipalkasta. Koska sopimusten yleissi-tovuus
oli vain ”maan tapa”, eikä velvoittava
laki, niin siitä voitiin poiketa vastoin yleis-tä
käytäntöä.
Tässä tilanteessa ruotsalaisilla ammatti-liitoilla
oli toki muitakin keinoja käytettä-vänään,
joilla se suojasi omia työmarkkinoi-taan.
Herrasmiessopimuksen rikkominen
oli silti shokki ruotsalaisille ammattiliitoille,
ja samalla terveellinen muistutus maailman
muuttumisesta.
Valittavana neuvottelupöytä tai
barrikadit
Suomessa on totuttu tekemään suuria työelä-mää
koskevia muutoksia työmarkkinajärjes-töjen
ja hallituksen kolmikantaiseen yhteis-työhön
tukeutuen. Useiden tulopoliittisten
kokonaisratkaisujen lisäksi on aikaansaatu
useita eläkeuudistuksia sekä merkittäviä työ-lainsäädännön
ja sosiaaliturvan uudistuksia.
Viimeisin suuri yhteinen ponnistus oli
edelleen taustalla vaikuttava kilpailukyky-sopimus.
Vastaavaa yksittäisen jäsenvalti-on
omaehtoista kustannusten leikkausta (si-säinen
devalvaatio) ei ole tehty yhdessäkään
toisessa euroalueen valtiossa. Vaikka kiky-sopimuksessa
on paljon palkansaajien kan-nalta
hankalia elementtejä, on se kiistaton
näyttö sopimusyhteiskunnan voimasta.
Monissa EU-maissa sopimiskulttuuria
vahvempi perinne on edetä konfliktin kär-jistämisen
kautta. Kun ongelma työmarkki-noilla
syntyy, johtaa se ensin laajoihin mie-lenosoituksiin
ja lakkoiluun, ja neuvottelu-pöytään
päädytään vasta, kun joku konflik-tin
osapuoli väsyy kiistelyyn tai on siihen ta-loudellisesti
pakotettu.
Etenipä neuvottelu sopimishakuisesti tai
konfliktihakuisesti päätyy tilanne yleensä
sopimuksen syntymiseen. Sopimushakui-sen
mallin keskeisin edellytys on luottamus:
neuvottelijoiden sanaan on voitava luottaa ja
sopimukset pitävät. Juuri luottamuspula on
vaikeuttanut Suomen uuden työmarkkina-mallin
valmistelua.
Konfliktimallin tehokas käyttö edellyt-tää
puolestaan vahvaa joukkovoimaa. Vaik-ka
Ranskassa on paljon alhaisempi järjestäy-tymisaste
kuin Suomessa, on siellä kansa pal-jon
vikkelämmin kaduilla, jos aihetta ilme-nee.
Joukkovoimalla hankitut voitot saatta-vat
kuitenkin osoittautua kestämättömim-miksi
kuin yhdessä sovitut sopimukset.
Sopimustapoja arvioitaessa on kuitenkin
hyvä huomata, että käytännössä ei ole ole-massa
mitään puhtaaksi viljeltyjä malleja,
vaan kaikki kunnon tohinan elementit ovat
yleensä mukana tavalla tai toisella. Ja maaliin
on yleensä aina päästy.
Työelämän hyviä neuvottelusuhteita ja yh-dessä
sovittuja pelisääntöjä kannattaa vaalia,
Risto Kousa kannustaa.