Ennen.
maitotalous 5 | 2018 • 11
TEKSTI TONI VINNI
Olen Toni, mobilisti, kansankie-lellä
Eräänlaista hulluutta…
pöpilisti. Omistan 60-luvun
mersun. Helmikuussa 2016 os-tin
vanhan johtotähden heräte-ostoksena,
kun halvalla sain. Kerrottuani tä-män
ilouutisen vaimolleni, vastaus oli suora
ja rehellinen: ”Tuossa ei ole taas mitään jär-keä”.
Nopeana perusteluna heitin perään, et-tä
siitä tulee museoauto, minkä jälkeen kuu-lui
syvä huokaus. Mersu noudettiin viikkoa
myöhemmin ja koska se oli seissyt vajaat 8
vuotta paikoillaan, niin eihän se mikään ke-don
kaunein kukka noutohetkellä ollut. Pi-tihän
se siis pestä ennen kotiin tuontia, per-hesovun
säilyttämiseksi.
Varovasti vaimokin hyväksyi hankinta-ni,
ei toki ollut muita vaihtoehtoja enää täs-sä
vaiheessa.
Tarkempien tarkastelujen jälkeen tämä
elähtänyt kaunotar ei osoittautunutkaan
huippulöydöksi vaan enemmänkin projek-tiksi.
Mutta aikaahan on niin kauan kuin
jalka nousee, joten hihat käärittiin. Ensim-mäisenä
keväänä tallissa tuli vietettyä aikaa
enemmänkin ja tarkoitus oli saada auto va-puksi
ajoon. Onneksi ei tullut sanottua, että
minkä vuoden. Kesä vierähti nopeasti, enim-mäkseen
muuta touhutessa. Vasta seuraavan
talven aikana otettiin isompia askeleita. Kau-notarta
kunnostettiin taas kovalla tohinalla
katsastus ja vappu mielessä. Edellisestä kat-sastuksesta
oli kulunut yli 10 vuotta, joten oli
vaikea arvata, mitä tuleman pitää. Kaikki pe-rusasiat
oli käytävä läpi ja varmistettava lait-teiden
toiminta.
Hitsikoneen laulua
Katsastusaika oli varattu vappua 2017 edel-tävälle
viikolle ja sitä odotettiin jännittynee-nä.
Pettymys oli valtaisa, kun katsastuksessa
löytyi pahoja ruostevaurioita auton pohjas-ta,
mikä aiheutti hylkäyspäätöksen. Ruosteet
eivät olleet sinällään yllätys, mutta enemmän
harmitti, kun en ollut niitä aiemmin havain-nut.
Haaste tuntui kasvavan suureksi, koska
en ollut juurikaan hitsannut. Itseluottamus-ta
ei myöskään nostanut muistikuvani siitä,
kun isä meinasi teloa itsensä minun yläas-teella
hitsaaman jakkaran hajotessa alleen.
Pari kolme kuukautta tuli asiaa tuumailtua ja
tarjouksiakin kyseltyä ruostevaurioiden kor-jauksesta.
Mutta koska käsillä tekemisen tai-to
löytyy ja tahtoakin pohjalaiseen malliin,
niin itsehän se lopulta tuli tehtyä. Siinä se hit-saustaito
karttui ja saumakin alkoi parantua,
kun viidettä päivää makasi auton alla ja hitsi-kone
lauloi. Hitsaustyön jälkeen vanha kau-notar
oli valmiina katsastukseen elokuussa
2017. Pari huomautusta katsastuksessa tu-li,
mutta leima iskettiin paperiin. Oli juhlan
paikka! Varmaa oli myös se, että seuraavana
vappuna tällä mersulla ajetaan. Loppukesä ja
syksy kruisailtiin ja nautittiin.
Moottorihommia
Syksyn ajeluissa tein havaintoja, ettei moot-tori
ole täysin kunnossa. Seuraavan talven
aikana tulikin sitten purettua moottorin ylä-kerta
ja toimitettua se koneistamolle. Pyysin
kustannusarvion kannen kunnostamisesta.
Arvio tuli ja kunnostukseen päädyttiin. Kor-jaus
kesti lopulta kaksi kuukautta ja välillä ti-lattiin
osia maapallon toiselta puolelta ame-riikasta
asti. Korjauksen aikana jännitettiin,
ajetaanko tänäkään vappuna. Kyllä ajettiin, ja
ajeltiin myös kesän 2018 ensimmäiset kuu-kaudet,
kunnes ongelmat alkoivat. Jossain oli
vikaa, kun joskus mersu käynnistyi, joskus ei.
Ajelut eivät kiinnostaneet, eivät minua, ei-vätkä
nähtävästi mersuakaan. Sytytyspuoli
uusittiin täysin ongelmien poissulkemisek-si.
Mersu tykkäsi ja käynti parani, mutta ei
ollut täydellinen. Vika ei ollut siis pelkästään
sytytyksessä vaan ilmeisesti bensan saannis-sa.
Seuraavaksi kaasuttimet irti ja ne entisöi-tiin
uutta vastaaviksi.
Kaunotar
Arvelin, että teknisesti mersu oli kunnossa
ja että nyt sillä ajetaan maailman tappiin as-ti.
Komiasti se menikin taas kuukauden ajan,
kunnes jäin tien päälle. Harrastuksestani oli
selkeästi tulossa koko perheen harrastus,
kun eläkkeellä oleva anoppini soitettiin hi-naamaan.
Selvityksen jälkeen keskeytyksen
syy löytyi virranjakajasta. Taas osia tilauk-seen
ja osapakettia odotettiin kuin jouluaat-tona.
Kun paketti viimein tuli ja jakaja saa-tiin
paikalleen, tehtiin testiajo. Tunne oli sa-noin
kuvaamaton, nyt kaunotar toimii pa-remmin
kuin koskaan minun aikanani. Juu-ri
niin kuin se on 50 vuotta sitten suunnitel-tu
toimivaksi. Tämän tunteen takia pöpilis-miä
harrastetaan.
Ai niin, kaunotar on Mercedes-Benz
W114, niin sanottu pystylyhty vuodelta -69.
Moottorina alkuperäinen 2,5 litran bensa-käyttöinen
rivikuutonen kahdella kaasutti-mella.
Tällaista ei tule joka kuukausi vastaan,
enkä kahden ja puolen vuoden jälkeen oike-astaan
ihmettele yhtään.
Nyt.
jäsen harrastaa